MITEN SIVUsto SYNTYI?

Projektin historia

Tämä projekti on ollut suunnitelmissani pitkään. Taikuuden opettelemiseen suomenkielellä on tarjolla materiaalia hyvin rajoitetusti. Pitkään tarjolla oli vain kirjoja ja valitettavasti nekin olivat jo ikääntyneitä. Ongelmana suuressa osassa massoille suunnatuissa taikurikirjoissa on se, että minusta ne pyrkivät liiaksi yksinkertaistamaan taikuutta ja taikatemppuja. Niiden tempuista pääosa on enemmänkin näppäriä jippoja, pieniä kepposia tai kaameita matemaattisia hirviöitä, jotka on toki helppo opetella vartissa, mutta niiden näkeminen ei synnytä katsojissa taikuuden tunnetta. Tuskin esittäjäkään kokee kovin suurta saavutuksen tunnetta tällaista materiaalia esittäessään. Näissä kirjoissa saatetaan myös esitellä hyvinkin edistyneitä tekniikoita, mutta tekniikoiden kuvaukset ja opetustapa ovat niin heikolla tasolla, että aiheeseen perehtyneelläkin on vaikeuksia ymmärtää niitä. Useissa tapauksissa kirjoissa myös kuvataan näistä tekniikoista huonoja versioita, vaikka parempiakin olisi tarjolla ja kaiken huipuksi näitä vaativampia tekniikoita ei yleensä edes käytetä kirjan muussa sisällössä! Ne on lisätty osaksi kirjaa vain sivumäärän kasvattamiseksi! Ehkä isoin poikkeus tähän on Reijo Salmisen 1992 julkaistu “Taikuutta – taikurin- ja esiintymistaidon oppikirja”. Salmisen kirja yrittää oikeasti opettaa lukijaansa taikuriksi! Temput ovat pitkälti hyviä, jopa ammattimaisia ja niiden kuvaukset ovat suhteellisen tarkkoja ja monipuolisia jos vertailukohtana käytetään muuta suomenkielellä tarjolla olevaa kirjallisuutta. Tärkeintä Salmisen kirjassa on kuitenkin se, että se yrittää opettaa lukijaansa kuinka taikuri esiintyy ja ajattelee.

Alunperin, joskus vuosikymmen sitten, tämän projektin piti itse asiassa olla kirja. Mutta fakta on se, että jos haluat tänään oppia jotain uutta, niin kirja ei ole se minkä puoleen käännyt. Digitaalinen vallankumous on viimeisen vuosikymmenen ja YouTuben yleistymisen kautta vallankumouksellistanut tiedonhaun ja uusien asioiden opettelemisen. Internet tarjoaa lähes rajattomat lähteet lähes minkä tahansa asian opettelemiseen ja myöskään taikatemput eivät ole poikkeus. Verkosta löytyy lukuisia eri ympäristöjä opetella taikatemppuja joko maksusta tai ilmaiseksi. YouTubesta löytyy kymmeniä kanavia joista isoimpien tilaajamäärät lasketaan sadoissa tuhansissa ja jotka näennäisesti opettavat taikuutta ja taikatemppuja iskevillä otsikoilla ja pikkukuvilla: “Opi uskomaton temppu joka huijasi Elon Muskia!”

Valitettavasti näiden kanavien kohdalla vanha sanonta pitää jossain määrin paikkansa; “Ne jotka osaavat, tekevät. Ne jotka eivät osaa, opettavat.” Useamman vuoden seurattuani satunnaisesti näitä kanavia, olen vakuuttunut siitä, että niiden ylläpitäjillä ei ole mitään muita intressejä taikuuden opettamisen suhteen, kuin kasvattaa tilaaja määräänsä ja sitä kautta tulojaan. Vaikka useissa tapauksissa näiden kanavien ylläpitäjät saattavat olla teknisesti suhteellisen taitavia taikureita, heillä ei ole selkeää käsitystä kuinka taikuutta ja taikatemppuja tulisi opettaa. Isoin ongelma tuntuu olevan, että kanavilta uupuu selkeä rakenne. Isossa osassa vain opetetaan, tai pahimmissa tapauksissa vain paljastetaan temppuja, mutta niissä ei opeteta ajattelemaan tai esittämään taikuutta. Sisältökin koostuu lähinnä irrallisista tempuista tai tekniikoista. Tällaisia kanavia ovat esimerkiksi 52Kards, RussianGenius, ChrisRamsay jne. Koostaan johtuen hakukoneiden algoritmit suosittelevat niitä tiedonjanoisille taikuudesta kiinnostuneille. En kiellä etteikö alaan jo jollain tasolla tutustunut harrastaja voisi oppia tai saada tällaisesta sisällöstä jotain irti, mutta kokonaisuus taikuuden opettelussa jää edelleen heikolle pohjalle jos kaikki mitä henkilö tietää taikuudesta ja taikatempuista on opittu YouTubesta.

Isompi ongelma, joka ei koske vain taikuutta vaan minkä tahansa asian opettelemista Internetissä on se, että Internetissä kuka tahansa voi esiintyä minkä tahansa asian asiantuntijana! Jos joku opettaa Internetissä jotain, se ei tarkoita sitä, että henkilö on oikeasti pätevä opettamaan kyseistä asiaa. Kymmenet tuhannet katsomiskerrat ja sadat tuhannet tilaajamäärät luovat valheellisen mielikuvan asiantuntijuudesta, mutta valitettavasti Internetissä kuka tahansa voi olla asiantuntija. Kuka tahansa voi hankkia 10 000 lisätykkäystä ja tilaajaa muutamalla klikkauksella ja hieman lompakkoa raottamalla.

Viimeisen noin viiden vuoden aikana Kouvolan Taikapäivillä, joka on vuosittain suomalaisille taikuuden harrastajille ja ammattilaisille järjestettävä koulutustapahtuma, on ollut selvästi havaittavissa nuorten taikuuden pariin päätyneiden keskuudessa ilmiö, että he tekevät tiedostamattaan monia perusasioita väärin. Vika ei tosin ole nuorissa, sillä he tekevät vain sen mitä heille on opetettu. Vastaavasti Taikapäivillä näkee myös nuoria, jotka tekevät teknisesti äärimmäisen vaativiakin tekniikoita hyvin, mutta samaan aikaa tietyt perustekniikat ovat täysin retuperällä, sillä kukaan ei ole opettanut heille näitä perusteita. He ovat omaehtoisesti hypänneet ponnahduslaudalta altaan syvään päähän ja oppineet pysymään räpiköimällä pinnalla. Mutta ei taloa voi rakentaa lahonneille perusteille sillä ennemmin tai myöhemmin ne murtuvat talon kasvavan painon alla.

Tämän projektin tavoite on antaa taikuudesta kiinnostuneelle tarvittavat työkalut opetella omatoimisesti taikomaan. Ei vain tekemään temppuja, vaikka toki tämä siihenkin tulee soveltumaan, vaan myös ajattelemaan ja esittämään taikatemppuja kuten taikuri ja sitä kautta herättämään niitä todistaneissa aidon hämmästyksen ja taikuuden tunteen. Sivuston alle pyrin myös kasaamaan mahdollisimman paljon linkkejä ja vinkkejä taikuuteen ja taikatemppuihin sekä niiden opiskeluun liittyen. Pyrin myös vastaamaan mahdollisimman laajasti erinäisiin kysymyksiin mitä aloittelijala saattaa olla aiheeseen liittyen. Lopputuloksen tarkoituksena on mahdollistaa omatoiminen taikuuden opetteleminen aloittelijasta hyvin pitkälle, mutta samalla tarjota myös taikuudesta satunnaisesti kiinnostuneille paikka, joka pyrkii vastaamaan mahdollisimman laajasti erinäisiin alaan liittyviin kysymyksiin, antamaan ajattelun aihetta, viihdyttää ja yleisesti nostaa taikuuden, taikureiden ja taikatemppujen arvostusta.

Tähän väliin on syytä kertoa lukijalle hieman minusta. Tämä projekti valmistuu juuri ennen 40-vuotis syntymäpäiviäni. Olen ollut kiinnostunut taikuudesta vajaa 30-vuotta, esiintynyt 23-vuotta, hankkinut elantoni täysipäiväisesti taikurina noin 15-vuotta. Olen saavuttanut lukuisia palkintoja taikuudessa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, osallistunut kymmeniin taikurikongresseihin sekä Suomessa että maailmalla ja luennoinut taikureille omista tempuistani ja ajatuksistani viidessä maassa. Tämän lisäksi viimeisen viiden vuoden aikana ole testannut ja opettanut täältä löytämiäsi asioita kasvotusten yksityisoppilaitteni kanssa. Taikuuden lisäksi minulla on kasvatustieteen maisterin tutkinto Lapin Yliopistosta (2009), pääaineena mediakasvatus ja laajana sivuaineena luin muun muassa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön. Ainakin paperilla koen, että minulla pitäisi olla valmiudet ja työkalut tämän projektin toteuttamiseen. Taikuus on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus ja perinteiset kasvatustieteen pedagogiset kokonaisuudet eivät suoraan ole käytettävissä taikuuden opettamisessa. Taikuudessa on myös hyvin monia eri tapoja tehdä ja lähestyä asioita ja harvoin on olemassa yhtä selkeää “oikeaa” tapaa ja tämä tuo projektiin omat haasteensa. Tästä johtuen pyydänkin sinua, älä ota kaikkea mitä opetan tai kirjoitan kirjaimellisesti. Esitän asiat sellaisessa muodossa kun olen itse kokenut niiden toimivan minulle. Se mikä toimii minulle, ei ehkä toimi sinulle.

Olen parhaani mukaan pyrkinyt järjestämään aiheet johdonmukaisesti ja tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Aloitan äärimmäisistä perusteista ja pikkuhiljaa siirryn syvemmälle ja syvemmälle. Iso osa materiaalista tulee olemaan videon muodossa, mutta videoin lisäksi pyrin myös käsittelemään aiheita esseiden muodossa. Sinulta hyvä lukija, pyydän vain sitä että älä kiirehdi! Etene rauhallisesti ja siirry eteenpäin vasta kun koet hallitsevasi aikaisemman materiaalin. Älä myöskään hypi eteenpäin ja jätä jotain välistä. Olen pyrkinyt järjestämään käsittelemäni aiheet niin, että uusi tieto pyritään rakennetaan aina jo opitun ympärille. Toivon että myös pitemmälle ehtinyt taikuuden harrastaja tai jopa ammattilainen voi löytää täältä jotain hyödyllistä.

Ja taikureille, jotka luette tätä kauhunsekaisin tuntein; “Se meinaa oikeasti paljastaa (lisää tähän tempun nimi omasta repertuaaristasi)…” Lähes kaikki materiaali tähän kokonaisuuteen on kasattu taikuuden alan klassikoista. Lähes kaikki nämä lähteet ovat yleisesti saatavilla. Myös temppu jonka nimen nähdessänne vedätte herneen nenäänne, löytyy ihan varmasti pelkästään YouTubesta lukuisilta eri kanavilta jossain muodossa joko paljastusvideona tai tutoriaalina. Paljastaminen ja opettaminen ovat kaksi täysin eri asiaa ja pidin sen mielessä tätä kokonaisuutta suunnitellessani. Tästä johtuen tämä sivusto tulee olemaan ainakin alussa suljettu ympäristö. Vaikka videot ovat sijoitettu YouTuben palvelimille, niin olen tietoisesti pitänyt ne piilotettuna kyseisten palveluiden hakukoneilta. Videot ovat siis nähtävillä vain tämän verkkosivuston kautta. Tosin tähän saatan tehdä muutoksen jos koen sen tarpeelliseksi. Teen myös kaikkeni sen eteen, että kaikki materiaali tällä sivulla käsittelee taikuutta mahdollisimman arvokkaasti ja jos joku utelias eksyy tänne vain salaisuuksien toivossa, niin ehkäpä hän poistuu täältä arvostaen taikuria ja taikuutta enemmän ja ymmärtää, että taikuudessa on kyse paljon muustakin kuin temppujen salaisuuksista.

Ja viimeiseksi, tästä on muutama taikuri jo kysynytkin, miksi tämä kaikki on tarjolla ilman korvausta? Tämä projekti on toteutettu Taiteen Edistämiskeskuksen apurahalla ja tuon apurahan edellytyksenä on, että lopullinen projekti on tarjolla suomalaisille ilman korvausta. Ilman tuota apurahaa, tämä ympäristö ei olisi ehkä koskaan edennyt tähän pisteeseen. Minusta on myös hieman tekopyhää ajatella, että voin paljastaa taikureiden saloja ja ajatuksia kirjassa tai kurssilla, jos myyn sitä kaupallisesti, mutta ei ilman korvausta. Tässä ympäristössä ei kuitenkaan ole mitään kaupallista ja en saa sen ylläpitämisestä mitään muuta korvausta. Mentoriani Juan Tamarizia lainaten:

“Jotain asioita kannattaa tehdä vain rakkaudesta taikuutta kohtaan…”

Juha-Matti Ristiharju
Rovaniemellä 1.10.2021

SIVUSTON TEKninen toteutus

Tämä osuus kiinnostaa vain pientä joukkoa, mutta kirjaan tämän silti ylös, jos ei muuta niin itselleni muistoksi.

Projekti ensimmäinen osio toteutettiin neljässä kuukaudessa syyskuu-joulukuu 2021. Ensimmäisessä osiossa rakennettiin sivuston pohja verkkoon, tehtiin korttitaikuuden opintokokonaisuus sekä osa artikkeleista. Videoiden kuvauspaikkana toimi oma asuntoni johon rakensin studion.

Sivuston toinen vaihe toteutettiin huhti-kesäkuussa 2022. Toisessa vaiheessa sivustolle valmistui kolikkotaikuuden opintokokonaisuus ja artikkelit osuuteen kirjoitettiin lukuisia uusia artikkeleita taikuuden mestareista. Myös sivuston teknistä puolta hiottiin.

Studio ja välineet

Studio muodostui pääasiassa seuraavista välineistä. Taustakankaana toimi Eurokankaasta ostettu reilun kokoinen pimennysverho. Säästösyistä en ostanut valmista taustakangastelinettä vaan päädyin ostamaan Jyskin alennusmyynnistä kaksi reilunkokoista vaaterekkiä joihin taustakankaan sai ripustettua. Tämä oli riittävän kokoinen sillä kaikki materiaali kuvattiin istuessani pöydän takana. Valaistuksesta vastasi kolme studiovaloa softboxeilla jotka tilasin VidaXL verkkokaupasta. Hinta-laatu oli suhteellisen hyvä, mutta silti oli yllättävää kuinka paljon valoa käyttämäni kamerat vaativat. Valot suuntasin alussa perus kolmipistevalaisun mukaan eli yksi toimi päävalona, toinen täytevalona ja kolmas hiusvalona. Taustan valaisin kahdella Motonetistä hankitulla LED rakennusvalolla. Lisäsin vain valojen päälle sinistä kalvoa antamaan niille väriä.

Kameroina toimi kolme Applen Ipadia (5. Generaatio). Tämä osoittautui ehdottomasti projektin heikoksi lenkiksi. Vaikka Applen kameroita usein kehutaan niin perus Ipadien kamera jätti paljon toivomisen varaan. Asetuksia on tarjolla suhteellisen niukasta ja kamerat tarvitset valtavasti valoa! Studiovalot auttoivat tässä, mutta valoa oli jo niin paljon, että puhelinkameran tai järjestelmäkameran käyttäminen yhdessä Ipadien kanssa ei onnistunut. Niille valoa oli yksinkertaisesti niin paljon, että ne eivät kyenneet asetuksineen sopeutumaan ja materiaali ylivalottui. Jälkeenpäin ajatellen olisi tietty ollut fiksumpaa investoida kunnon kameroihin, mutta budjetti tai aikataulu ei yksinkertaisesti mahdollistanut sitä sillä kamerat ovat valitettavasti todella arvokkaita. Tosin tiedustelin parilta videokuvauksen ammattilaiselta, olisiko heitä kiinnostanut lähteä mukaan tähän projektiin, mutta en saanut keneltäkään vastausta. Valitettavasti käytössäni olevassa Nikonin järjestelmäkamerassa, jota olisin voinut myös käyttää kamerana, on videokuvaus on rajattu 10minuutin pätkiin. Ajattelin että kuvaustilanteessa olisi helpompaa vain laittaa kamera pyörimään ja editointivaiheessa hakea materiaali mitä tarvitsen, sen sijaan että juoksen koko ajan kameran takana pysäyttämässä ja aloittamassa kuvausta uudelleen. Näin jälkeenpäin ajatellen jouduin tekemään juuri tuota, koska kaksi käyttämistäni Ipadeista oli vanhoja 16gig muistilla varustettuja malleja, eli niillä sai kuvattua maksimissaan noin 30-40min videota. Sen jälkeen niiden muistia piti olla tyhjentämässä. Tästä johtuen sain kuvattua noin puolen tunnin pätkiä ja sitten täytyi olla tyhjentämässä kahta padia. Pääpadissa sentään oli +100gig tilaa, mutta 1080 Full HD kuva vie tilaa nopeasti! Etenkin jos et halua purkaa kahta toissijaista kameraa irti telineistä muistin tyhjentämistä varten vaan pudotat materiaalin niistä AirDropilla pääpadille. Vaikka olen jo omenafaneille kirjoittanut ehkä turhankin paljon negatiivista, niin pakko myöntää että Ipadit toimivat erinomaisesti yhdessä ja esimerkiksi AirDrop oli äärimmäisen näppärä tapa siirtää isojakin tiedostoja nopeasti laitteesta toiseen… Edellyttäen siis että laitteen muisti ei ollut lähes täynnä. Näin käydessä AirDrop muistutti lähinnä vanhaa kunnon puhelinmodeemia ja soveltuu korkeintaa pienten tekstitiedostojen siirtämiseen.

Myös studion järjestelyn kannalta Ipadit eivät olleet paras mahdollinen kameravalinta. Ipad pystyy laajakuvaan, mutta laajakuvan kuvaaminen asettaa studiolle tiettyjä vaatimuksia. Minulla oli vain noin 2,5-3m taustakangasta. Kokoa oli riittävästi jotta sain koko olohuoneeni yhden seinän peitettyä. Pöytä jota käytin piti kuitenkin saada riittävän kauas taustakankaasta, jotta siihen ei muodostu varjoa. Samaan aikaan kamera piti saada tarpeeksi kauas pöydästä, jotta mahdun kokonaan kuvaan eikä puoli päätäni leikkaannu pois kuvasta. Tämä tarkoitti sitä, että laajakuva on todellakin laajakuva ja taustakangas ei meinannut enää riittää kooltaan ja olohuoneen kokokin meinasi loppua kesken. Täytyi koettaa löytää tasapaino, jossa esiintyjä mahtui kokonaan kuvaan, taustalla näkyi vaan taustakangasta ja siihen ei muodostu varjoa. Jälleen joku videokuvausta tunteva voi ajatella, että ei kai se ole kuin rajata pois kuvasta se mitä ei kuvaan halua… Niin minäkin ajattelin. Mutta Ipadin kamera kuvaa tosiaan vain 1080 HD kuvaa… Kun syötät sen Adobe Premiereen editointia varten niin jo 10% zoomaus, joka on helposti tuollainen “pieni rajaus”, alkaa aiheuttaa selkeää kuvanlaadun putoamista. Näin jälkeenpäin ajatellen voi jälleen viisastella, että ehkä olisi pitänyt kuvata 1080 HD:nä ja editoida pätkä 720 HD Readyksi. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan vaan korttitekniikka ja korttitemput, joten en usko että tällaisessa asiayhteydessä 4K tai full HD kuvanlaadulla on loppupeleissä merkitystä. Arvioisin että aika harva tulee katsomaan lopputuloksen materiaalia 25” isommalta näytöltä…

Zoomin puuroutuminen aiheutti päänvaivaa myös kahden lähikuvaa kuvaavan kamerani kanssa. Jotta pääkamera sai käyttökelpoista kuvaa, sen piti olla noin 2m päässä pöydästä, mutta samalla se tarkoitti sitä, että lähikuvakamerat piti jotenkin pitää poissa pääkameran näkökentästä. Niitä ei siis voinut sijoittaa tarpeeksi lähelle pöytää, jotta lähikuvaa olisi saanut suoraan. Ja tosiaan, Ipadin oma kameran zoom toimii kuten Premieren zoom… Zoomaa 10% enemmän ja kuvasta alkaa tulla rakeista. Tähän en itseasiassa löytänyt kuvauksien aikana mitään järkevää ratkaisua. Laitoin lähikuvakamerat niin lähelle pöytää kun pystyin, ilman että ne näkyivät pääkamerasssa ja sitten editointivaiheessa jouduin silti zoomaamaan niitä ja kuvanlaatu kärsi ja sen näkee lopputuloksesta.

Kolmannen tai neljännen viikon jälkeen luovutin jo koko optimaalisten etäisyyksien tavoittelun. Tuntui mahdottomalta saada kaksi aikuista mahtumaan pääkameran kuvaan, niin että taustalla on vain kangas ja molemmat näkyvät kokonaan. Tässä vaiheessa pöytä on käytännössä metrin päässä taustakankaasta ja kankaalle tulee todella selkeät varjot. En myöskään jaksanut enää joka päivä aloittaa päivääni sillä, että siirrän kaikki olohuoneen huonekalut syrjään, jotta saan kaikki tarpeeksi kauas toisistaan ja kuvasin myös ison osan temppujen selityksistä suoraan taustakankaan edessä varjoista välittämättä. Huomaatte varmasti selkeän eron tekniikka- ja temppuvideoiden välillä. Samalla kun siirryin kuvaamaan lähemmäs taustaa niin poistin myös hiusvalon ja lopetin taustan valaisun. Tätä eroa ehkä kompensoi se, että siinä vaiheessa kun olen editoinut loppuvaiheen videoita, niin olen ollut paljon parempi Adobe Premieren käyttäjä kun alussa ja osaan kompensoida tuota taustan valaisua Premieressä.

Kuvaamisesta vielä sen verran, että tein pääosan kuvaamisesta ollessani ihan yksin. Minulla ei ollut monitoria josta olisin nähnyt mitä milloinkin kuvaan tai pysynkö niin sanotusti rajauksen sisällä. En myöskään tiennyt mitä tarkalleen kamerat näkevät, joten etenkin pääkameran edessä ollut lähikuvakamerani oli valitettavasti useissa tapauksissa etenkin temppuja kuvatessa ihan liian matalalla. Mutta toisaalta, en voinut nostaa sitä yhtään ylemmäksi ilman että se olisi ilmestynyt pääkameran kuvaan. Mutta näin lyhyesti sanottuna tämä on pääsyy siihen miksi temppujen selityksissä ja esityksissä edestä päin oleva lähikuva on kuvattu niin matalalta.

Koska olin yksin niin kameroiden kohdistus ja valotus piti tehdä milloin mihinkin, siis kaikkeen muuhun kuin ihmiseen. Yleensä nostin jonkin sortin pehmolelun pöydälle kohtaan jossa oletin istuvani ja tarkensin kamerat siihen. Tämä toimi pääasiassa ihan hyvin, mutta sanotaanko että osassa videoista piti tehdä premieressä aikapaljon työtä jotta yli- tai alivalotukset sai korjattua. Useammin kuin kerran yhdestä tai useammasta kamerasta loppui akku tai tallennustila kesken nauhoituksen, muutaman kerran unohdin myös sytyttää jonkin kolmesta valostani tai nostaa esimerkiksi tumman taustakankaan sivustani ylös ennen kuvaamista. Kangas siis esti kulun keittiöön, joten se ei ollut koko ajan paikallaan, joka johti siihen että yhden kameran materiaalia ei voinut käyttää.

Pari kertaa onnistuin myös vahingossa laittamaan kameroista päälle hidastetun tilan, joka tarkoittaa sitä että ne kuvaavat esimerkiksi 120 kuvaa sekunnissa perinteisen 30:n sijaan. Ongelma tässä on se, että vanhemmat Ipadit tekevät tuon 720 eivätkä 1080 HD, eli jälleen tuon sattuessa yhden kameran materiaali päätyi käyttökelvottomaksi. Kun olet kuvannut juuri 30min pätkän ja huomaat vasta muutaman päivän päästä, että ⅓ kuvaamastasi materiaalista on käyttökelvotonta, on kynnys kuvata koko homma uusiksi aika korkea… Tosin sitäkin tuli tehtyä paljon, useammin kun haluaisin myöntää…

Mikrofonina oli iRig mikki joka hoiti hommansa erinomaisesti… Ehkä jopa liiankin hyvin ottaen huomioon, että kuvauksien aikana tilassa vipelsi koko ajan myös kaksi kania, joista kaikki ihanat roikkuvat johdot olivat maistamisen arvoisia heti jos silmä vältti! Ja tietty kerrostalossa asumisen ihanuuksia ovat myös naapurien koirat, joille postinkantajan tulo on merkki maailmansodan syttymisestä. Toinen naapuri päätti myös tehdä kylpyhuoneremonttia miten sun sattuu ja kolmas laajentaa musikaalisuuttaan opetellen basson soittoa. Tarpeeksi herkkä mikki tallentaa valitettavasti kaikki tuollaiset äänet ja senkin tajusin liian usein vasta editointi vaiheessa huomatessani, että jälleen 90min materiaalia menee roskiin, koska basson pauhua ei saa sieltä pois.

Editointi

Editointiin käytin Adobe Premiere Prota. Olen saanut ohjelman käyttöön yhden iltapäivän koulutuksen yliopistossa joskus vuosikymmen sitten, eli olen hyvin pitkälle siis itseoppinut. Ohjelma varmaan mahdollistaisi yhtä ja toista näppärää, jota en yksinkertaisesti osaa tehdä tai johon minulla ei ole aikaa, joten editoinnin työvaiheet olivat pääasiassa: tiedostojen siirto koneelle, nopea rajaus ja kuvan korjaukset, monikameralla leikkaus sekä pikaiset siirtymien lisäämiset ja lopuksi lumetrilla värit edes sinne päin. Ilman tuota monikameraleikkauksen opettelemista uskallan sanoa, että tämä projekti ei olisi ikinä valmistunut kolmessa kuukaudessa! Jos sinun pitää ikinä editoida useampaa kuin yhtä videoraitaa, joissa on kuvattu siis samaa asiaa mutta eri kulmasta, katso heti YouTubesta kuinka tuo monikameraeditointi tehdään! Helppoa ja todella tehokasta!

Raakamateriaalia oli yli 500gigaa ja loppullisien videoiden määräkin lähentelee sataa. Pituutta valmiille videoille kertyy pelkästään korttitaikuuden osalta noin 17 tuntia, joten liikaa hienosteluun ei neljän kuukauden aikana valitettavasti ollut mahdollisuutta. Muutaman vuoden vanhalla tietokoneella 8min pätkän ”export” eli muuntaminen valmiiksi videoksi vei helposti yli tunnin. Vaikka lumetri color on tällaiselle asiaan perehtymättömälle äärimmäisen näppärä tapa säätää värit, on se myös ihan perhanan raskas perus kotitietokoneelle. Uuden työkalun opettelemisessa tuli vastaan myös se, että sen käytössä kehittyy mitä enemmän sitä käyttää. Perus väritasapainon säätämisen kanssa tämä tarkoitti sitä, että materiaali jonka editoin ensimmäisenä lokakuun alussa, ei enää kuukautta myöhemmin marraskuussa läpäissytkään omaa vaatimustasoani eli renderöin ja exportasin ensimmäiset 20-30 videota vielä uusiksi marraskuun lopulla kun taidot olivat kehittyneet. Taitoa olisi tässä vaiheessa löytynyt vielä selkeämpäänkin laadun parantamiseen, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ollut enää jäljellä alkaa käymään jokaista pätkää uudestaan läpi. Alla oleva kuva antaa kuiten ehkä käsityksen kuinka paljon lopullista kuvaa on itseasiassa muokattu. Tausta saattaa mennä joidenkin makuun jo liian siniseksi mutta se nyt sattuu olemaan minun lempiväri ja toimi minusta paremmin kuin kylmä valkoinen.

Verkkoympäristö

Verkkoympäristö on luotu WordPressille valmiille teemalle editoria käyttäen. Valitsin teemaksi Astran, joka on Internetin mukaan yksi käytetyimmistä teemoista. Tavoitteeni oli vetää mutkat suoriksi ja käyttää editoria jolla saa tehtyä sekä työpöytä ja molemmat mobiiliversiot yhdellä kertaa. Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut kikkailla sivuston visuaalisella ulkoasulla, vaan alusta asti mielessäni oli selkeä mielikuva sivustosta, jossa on toki ehkä ihan liikaa alasivuja, mutta toisaalta en halunnut tehdä liian pitkiä ja potenttiaalisesti raskaita sivuja mobiililaitteilla selattavaksi. Astra toimi pääasiassa hyvin, ilmaiseksi alustaksi jopa erinomaisesti. Epäloogisuuksia toki tuli vastaan, mutta onneksi html:n perusteet ovat ainakin vähän hallussa, joten sain ohitettua suurimman osan noista epäloogisuuksista siirtymällä editorin koodaustilaan ja tekemällä haluamani muutokset suoraan koodiin. Tosin jos Astrasta pitää jotain negatiivista sanoa, niin automaattinen skaalaus työpöytäversiosta mobiililaitteille oli aika kuraa ja välissä tuntui että ympäristö hyppii itsestään ajassa taaksepäin ja joudut tekeen samoja muutoksia useampaan kertaan vaikka tallennat mielestäsi joka kerta muutoksien jälkeen. Myös etenkin puhelimelle tehty esikatselu mättää välissä todella pahasti ja sivuston optimointi on puhelimille tuskaa…

Kokonaisuutena sivusto tuntuu silti ajavan asiansa ottaen huomioon että sivupohja on tehty parissa illassa. Sivupohjan kasaamisen jälkeen loppuaika meni materiaalin siirtämiseen sivustolle. Projektin alussa ajattelin että tämä olisi nopea prosessi, mutta esimerkiksi oppituntien alla oleva ”Taikuuden harrastaminen Suomessa”-sivun kasaamiseen meni kokonainen työpäivä (+8h). Tuo saattaa tuntua paljolta kun katsoo sivulla olevan sisällön määrää, mutta jokainen kuva piti hakea erikseen, linkit piti hakea ja rakentaa erikseen ja luonnollisesti tekstit piti kirjoittaa. Yksittäisen artikkelin tekemiseen meni helposti 2-3h/artikkeli. Tunti tai pari lisää jos artikkeli oli taikurimestarin esittely ja siihen on liitetty videoita. Oppituntien kasaaminen oli myös äärimmäisen hidasta ja yhden koostamiseen meni helposti puoli päivää. Lähteiden etsimiset, lainaukset, aikakoodien tekeminen ja siirtäminen ja kirjalliset lisäykset veivät paljon enemmän aikaa kun olin etukäteen kuvitellut. Silti ainut asia jota jouduin karsimaan alkuperäisestä suunnitelmastani oli taikuuden mestareiden esittelyt. Alunperin lista oli 52 henkilöä pitkä, mutta sitä oli pakko supistaa. Saatan toki lisäillä ulos jääneet henkilöt kevään aikana omalla ajalla.

Mutta siinäpä noin pääpiirteittäin miten tämä kaikki on tehty. Valehtelematta tein todella paljon +15 tuntisia työpäiviä, työskentelin myös viikonloppuisin ja koko projektin aikana taisin pitää kaksi vapaapäivää. Ja iso osa projektista tehtiin pikkujoulukaudella eli ajelin myös +1000km viikossa pikkujoulukeikoilla. Sivustoa ei tosiaan ole oikoluettu ja sen sisältöä on selannut vain kourallinen henkilöitä paria päivää ennen julkaisua, joten kirjoitusvirheitä on paljon ja jossain saattaa olla toimimattomia linkkejä tai videoissa pätkimistä. Joten jos löydätte jotain joka on selvästi rikki, niin laittakaa viestiä jotain kautta ja koetan korjata asian. Tarkoitukseni olisi jatkaa tämän sivuston työstämistä myös tulevaisuudessa ja lisätä tänne alan kannalta oleellista tietoa ja sisältöä. Mutta nyt olen loman tarpeessa.

Juha-Matti Ristiharju, Rovaniemellä 19.12.2021

Toinen vaihe kevät-kesä 2022

Sivuston toinen vaihe toteutettiin keväällä 2022 myös TAIKE:n myöntämän apurahan turvin. Toisessa vaiheessa sivustolle tehtiin kolikkotaikuuden opintokokonaisuus sekä artikkeleita taikuuden mestareista laajennettiin. Kolikkotaikuuden tekninen toteutus jäljitteli hyvin pitkälti korttitaikuuden opintokokonaisuuden tekemistä syksyltä-talvelta 2021. Suurin ero oli iPad kameroista luopuminen ja siirtyminen OnePlus Nord 2 puhelimen kameraan, joka kykeni 4K kuvaan. Kolikkotaikuus on siis kuvattu 4K tarkkuudella, mutta editointivaiheessa skaalattu alaspäin 1080 tarkkuuteen. Tämä mahdollisti esimerkiksi sen, että pystyin huoletta zoomaamaan kameroilla kuvattua materiaalia jopa 175% ilman että kuvanlaatu kärsi lopullisessa versiossa. Tästä johtuen en myöskään tarvinut enää useampaa kameraa, joka mahdollisti nopeamman editoinnin. Tosin kuvasin edelleen kahdella kameralla, mutta pääkamerana toimineen OnePlus Nord 2:n kameran kuvanlaatu oli niin hyvä, että en lopulta käyttänyt kakkoskameran kuvaamaa materiaalia ollenkaan. Laadukkaampi kamera myös säästi aikaa renderöinnissä ja exportauksessa, sillä lähdemateriaalille ei tarvinut tehdä suuriakaan muokkauksia, vaan se näytti pääasiassa hyvältä sellaisenaan.

Muuten toisessa vaiheessa aikaa kului sivuston teknisen toteutuksen viilaamiseen, linkkirakenteeseen suoraviivaistamiseen jne. Myös taikuuden mestarit artikkeleiden määrä vähintään tuplaantui ja pääasiassa kaikki isoimmat nimet jotka alunperin olivat listallani, ovat nyt saaneet omat artikkelit. Tulen luultavasti vielä kirjoittelemaan näitä lisää tulevaisuudessa, jos niille vain löytyy lukijoita. Mutta toinen vaihe alkaa olla nyt valmis ja olen taas loman tarpeessa…

Juha-Matti Ristiharju , Rovaniemellä 28.6.2022