”1900-Luvun ongelma taikureilla on ollut se, että he ottivat jotain joka oli luonnostaan syvällistä ja merkityksellistä ja he tekivät siitä merkityksetöntä ja vähäpätöistä”
Max Maven
”Taikuri”… En varsinaisesti pidä tuosta sanasta… Tai suhtautumiseni sitä kohtaan on äärimmäisen ristiriitainen. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen taikuri, mutta samaan aikaan olen äärimmäisen surullinen siitä, että valtaväestölle taikuri merkitsee jotain täysin muuta kun mitä se merkitsee minulle. En ole yksin ajatuksieni kanssa ja muutama vuosi sitten Los Angeles Timesin artikkelissa yksi sukupolveni merkittävimmistä taikureista Derek Delgadio, jonka sooloesitys ”In&Of Itself” sooloesitys rikkoi ison kasan teatteriennätyksiä Yhdysvalloissa ja päätyi lopulta myös Frank Ozin ohjaamaksi elokuvaksi, kirjoitti;
”Taikuri sanaa vaivaa ikävä löyhkä, riippumatta siitä viitataanko sillä Las Vegasin esiintyjään vai lasten syntymäpäivätaikuriin”.
DelGaudio jatkaa; ”Olen todella ylpeä että olen taikuri ja yritän luoda maailman, joka on vertauskuvallisesti maaginen ja edustaa todellista maagista maailmaa jossa elämme.” DelGaudio kertoo kuitenkin heti perään, että häntä turhauttaa, kun yhteiskunta ei tunnusta hänen tekemäänsä arvokkaaksi. Yhdeksi syyksi DelGaudio esittää valtavan amatöörien ja vähätellen taikuuteen suhtautuvien harrastajien paljouden.
Ymmärrän DelGaudion näkökulman sillä esimerkiksi Suomessa todennäköisyys sille, että näkee oikeasti todella taitavan, asiansa osaavan ja taikuutta laajasti tuntevan ja arvostavan taikurin on todella pieni. Kyseenalaistan myös jatkuvasti omaa tekemistäni ja osaamistani. En ole onneksi yksin, sillä aihe nousi aikanaan keskustelunkohteeksi myös taikureiden suomalaisessa keskusteluryhmässä, kun eräältä ammattilaiselta oli asiakas kysynyt miten ihmeessä hänen pitäisi erottaa kuka on oikeasti ammattilainen ja kuka on oikeasti hyvä, kun kaikilla tuntuu olevan niin hienot nettisivut? Vaikeaksi tämän tekee se, että näitä muutaman vuoden alaa harrastaneita, jotka päättävät pistää pystyyn nettisivut ja myyvät itseään ”artisteina”, ”moninkertaisesti palkittuna” tai tarjoavat alan koulutusta ja antavat ymmärtää olevansa todella kokeneita on masentavan paljon. Tällainen kaikin puolin keskiverto esiintyjä, jota tilaaja ja yleisö olettavat ammattilaiseksi, vain pahentaa tilannetta ja ruokkii stereotypioita ja negatiivisia olettamuksia taikureista.
Minua ei henkilökohtaisesti taikurina kiinnosta jos joku esiintyy vain sukulaisilleen tai kavereilleen; hän ostaa tempun maanantaina postimyynnistä ja esittää sen perjantaina ystävilleen tuopin ääressä sen kummempia sitä harjoittelematta. Siitä vain… Tuon henkilön yleisö välittää niiden esittäjästä liikaa, joten he eivät ikinä tule ilmaisemaan rehellistä mielipidettä näkemästään. Heidän silmissään esittäjä tulee aina olemaan ”maailman paras”. Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun tuolla samalla asenteella lähdetään esiintymään tuntemattomille ja mahdollisesti palkkaa vastaan. Näiden henkilöiden silmissä, jotka eivät esiintyjää tunne, esiintyjää pidetään taikurina. Mahdollisesti jopa ammattitaikurina. Kaikki mitä tuo esiintyjä tekee, tulee vaikuttamaan mahdollisesti jopa pysyvästi yleisön henkilökohtaiseen mielikuvaansa taikureista ja siihen miten he suhtautuvat taikureihin lopun ikänsä. Tuo mielikuva voi olla positiivinen, mutta valitettavasti myös negatiivinen. Eli vaikka itse tapahtuma saattoi olla hyvin pieni, niin sillä voi olla suuret vaikutukset koko alaa kohtaan ja ehkä jossain vaiheessa, joku toinen taikuri voi joutua kohtaamaan nuo ennakkoluulot.
Valtaväestön mielikuva taikureista on varsin masentava. On 2021 ja silti aivan liian monet mieltävät taikurin frakkiin pukeutuvaksi silkkiliinoilla leikkiväksi mieheksi, lasten synttäreillä värikkäässä asussa meuhkaavaksi pelleksi tai yritystilaisuuden esiintyjäksi, joka ei ole, mutta yrittää kovasti olla hauska tai edes hämmästyttävä, mutta valitettavasti hän ei ole kumpaakaan. Pahinta noissa mielikuvissa kuitenkin on se, että iso osa noista harrastajista ja osa ammattilaisistakin ruokkii noita väitteitä! Tällainen negatiivissävyinen stereotypisointi on sinänsä hieman outoa, koska jos joku näkee tanssiravintolassa huonon tai keskinkertaisen bändin, niin ihmiset eivät silti muodosta yleistävää mielipidettä että kaikki bändit olisivat huonoja. Samat ihmiset lähtevät edelleen mielellään katsomaan bändejä. Mutta jostain syystä samoilla ihmisillä on usein mielikuva, että taikuri on viittaan ja silinteriin pukeutunut herra joka vetelee kaneja hatusta?
Media ei helpota tilannetta yhtään antamalla ohjelma-aikaa Criss Angelin ihmisten älykkyyttä loukkaavalle ”wanna be rockstar” tyylisille ohjelmille tai tosi-tv roskalle jossa sekunda julkkikset, jotka eivät ole ikinä itse saavuttaneet mitään merkittävää, arvostelevat esityksiä joista he eivät tiedä yhtään mitään. Tosin, taikuuden esittäminen televisiossa muutenkin on äärimmäisen vaikeaa ja sinänsä kokonaan oma aiheensa, mutta esimerkiksi välimeren maissa, Euroopassa ja Aasiassa on tehty onnistuneita taikuuteen keskittyneitä tv ohjelmia vielä viimevuosina, loukkaamatta katsojien älykkyyttä ja tunkematta mukaan pakollista tosi-tv äänestys aspektia. Viimeisen vuosikymmenen aikana pieni valonpilkahdus aiheeseen on ollut Penn&Tellerin ”Fool Us” joka Suomessa pyörii nimellä ”Naruta meitä” mutta valitettavasti esitysajat ovat kaukana primetime ajasta. Fool Us on sinänsä hauska ohjelma taikurin näkökulmasta, sillä ohjelma on naamioitu tosi-tv tyyliseksi kilpailuformaatiksi, mutta odellisuudessa tämä on mukana ohjelmassa vain sen takia, että tv-yhtiön puoli pidetään innostuneena ohjelmasta. Todellisuudessa ohjelman oikea tarkoitus on Pennin ja Tellerin mukaan saada oikeasti taitavia taikureita, esittämään televisiossa parasta materiaaliaan niin että taikuus ja esiintyjä ovat pääosassa, eikä joku turhanpäiväinen sekundajulkkis panelistina arvioimassa esitystä. Taikuus on kuitenkin tarkoitettu ennen kaikkea koettavaksi elävänä ja vaikka tilanne on parantunut, niin silti tavallisella ihmisellä ei ole kovinkaan paljon vaihtoehtoja, jos he haluavat nähdä laadukasta taikuutta.
Onneksi Suomessakin on ainakin pieni kourallinen intohimoisesti taikuuteen suhtautuvia taikureita, jotka pyrkivät muuttamaan ihmisten ennakkoluuloja ja näkevät valtavasti vaivaa esityksiensä eteen. Muutosta siis tapahtuu, mutta se tapahtuu todella hitaasti… Ja vielä hitaammin mikäli muutos ei lähde taikureista itsestään. Taikuri Eugene Burger on kirjoittanut; ”Taikuuden talossa on lukuisia eri huoneita!”, joten seuraavan kerran kun näette taikurin, niin riippumatta siitä pidittekö hänestä vai ette, niin kannattaa pitää mielessä, että ehkä pääsitte vasta kurkistamaan eteiseen…
