Quintino Marucci syntyi italiassa 1901 mutta hän muutti nuorena Argentiinaan ja myöhemmin 1930 Yhdysvaltoihin. Alunperin hän käytti taiteilijanimeä ”Tony Foolem” mutta vaihtoi sen myöhemmin muotoon ”Slydini”. Hänestä tuli maailmankuulu taikuri ja Slydini Studio of Magicia omistaja.
Slydinin kiinnostus taikuuteen syttyi nuorella iällä, sillä hänen isänsä oli aktiivinen amatööritaikuri ja hän kannusti poikaansa opettelemaan sorminäppäryyttä jo varsin nuorella iällä. Slydinilla ei kuitenkaan ollut taikurikirjoja tai perinteisiä taikureiden käyttämiä välineitä, joten hän joutui kehittämään tekniikkansa ja tekotapansa eristyksissä taikuuden maailmasta ja tästä johtuen hän kehittikin hyvin pitkälle kokonaan oman tapansa tehdä taikuutta. Tämä tapa myös hämäsi taikureita hyvin pitkään, sillä Slydini käytti tekniikoita ja temppuja joita ei oltu julkaistu missään koska ne olivat hänen omiaan. Muun muassa Dai Vernonin sanotaan sanoneen että ”Slydini on ainua taikuri joka pystyy huijaamaan minua uudellen ja uudelleen”
Argentiinassa Slydini alkoi esiintyä Etelä-Amerikan ”Vaudevillessa”, mutta maailmanlaajuinen lama 1929 iski myös Etelä-Amerikkaan ja työt vähenivät rajusti jonka seurauksena Slydini muutti New Yorkiin. New Yorkissa Slydini työskenteli aluksi Hubertin ”penni museossa” ja myöhemmin erilaisissa tivoleissa ja karnivaaleissa. ”Penni museot” olivat ilmeisesti hyvin suosittuja 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa ja ne eivät varsinaisesti olleet museoita samalla tavalla millä me ymmärrämme tänään museon, vaan ne olivat enemmänkin työläisille suunnattuja varietee teattereita tai sirkuksia. Matkalla Bostoniin Slydini sattui kohtaamaan agentin joka vakuuttui hänen taidoistaan ja antoi tälle kolmen illan kiinnityksen paikalliseen ravintolaan/yökerhoo. Tuo kiinnitys venyi seitsemän vuoden mittaiseksi.
Slydinilla ei missään välissä uraansa ollut kiinteää ”esitystä” vaan hän valitsi sen mitä hän esitti yleisönsä mukaan. Hänen repertuaarinsa oli siis suhteellisen laaja ja hän valitsi sieltä tilanteeseen sopivia rutiineja. Slydinin materiaali perustui muutenkin hyvin pitkälti tavallisiin esineisiin kuten kolikoihin, savukkeisiin ja kortteihin joten hän pystyi usein esiintymään ilman isoja valmisteluita. Vaikka taikureiden keskuudessa Slydini on nimenomaan tunnettu lähitaikuudestaan, hän esiintyi varsin paljon tavallisille ihmisille myös lavalla.
Seitsemän vuoden jälkeen Bostonissa Slydini muutti takaisin New Yorkin ja perusti Slydini Magic Studion. Periaatteessa kyseessä oli taikurikoulu jonne taikurit eripuolilta maailmaa matkasivat yli 50 vuoden ajan. Slydini oli myös ensimmäisiä taikureita joka alkoi luennoimaan toisille taikureille laajemmassa mittakaavassa tehden 1950-luvun alussa muun muassa 30 kaupungin luentokiertueen Yhdysvalloissa. Tämä aiheutti aikanaan hauskan ilmiön, sillä Slydini oli lyhyt italailainen joka puhui englantia vahvalla aksentilla. Valitettavasti myös hyvin monet Slydinin oppilaista omaksuivat opettajaltaan tekniikan ja temppujen lisäksi tämän eleet ja puhetyylin. Edelleen joskus tulee vastaan Slydinin oppilaiden videoita jotka ovat sinänsä huvittavia kun isot miehet muuttuvat täysin toiseksi henkilöksi, alkaessaan esittää opettajansa materiaalia.
Slydinista löytyy suhteellisen paljon videomateriaalia, sillä hän oli aikanaan suhteellisen suosittu vieras Yhdysvaltalaisessa televisiossa. Tosin jälleen on syytä muistaa, että television kulta-aika alkoi vasta 1960-luvulta ja Slydini oli myös jo tuohon aikaan yli 60 vuotias. Tosin materiaali mitä Slydini esitti ei niinkään perustunut täydelliseen sorminäppäryyteen vaan ehkä enemmänkin kokonaisvaltaiseen käsien ja silmien koordinaatioon, joten korkea ikä ei Slydinin kohdalla ollut samanlainen ongelma taikuuden suhteen kuten monella muulla taikurilla. Tosin, Slydini on myös mielenkiintoinen esimerkki kuinka kaikki taikuuden kirjoitetut säännöt on tarkoitettu rikottaviksi. On varsin tavallista, että taikurikirjallisuudessa korostetaan että taikurin ei tulisi esittää temppuja ”haasteina” tai haastaa yleisöä avoimesta mutta Slydini teki juuri näin. Toiseksi usein kirjoitetaan että taikurin tulisi vaihdella käyttämäänsä metodia jotta yleisö ei pääse jyvälle tempun salaisuudesta ja hyvin suuri osa Slydinin taikuudesta perustuu yhteen samaan tekniikkaan.
Ensimmäinen video on katkelta pitemmän rutiinin lopusta. Jos koko rutiini kiinnostaa niin se löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta haulla ”Slydini on Dick Cavett” show. Näitä vierailuja on kaksi kappaletta ja molemmat ovat noin 30 minuutin mittaisia, joten en ala niitä tähän linkittämään. Ne tosin ovat paremmalla kuvanlaadulla kun nämä pätkät… Toinen pätkä on Slydinin korttitemppu ”helikopterikortti”.
Slydinin taikuudesta on kirjoitettu useampia kirjoja ja tehty myös useampia videoita hänen oppilaidensa toimesta. Nämä kuuluvat hyvin pitkälle taikuuden perusteoksiin jotka jokaisen pitäisi lukea. Tosin, Slydinin tapa tehdä taikuutta perustui niin pitkälle kokonaisvaltaiseen kehon hallintaan, että tekisi mieleni suositella ennemmin videoita hänen materiaaliinsa tutustumiseen, mutta koska en halua että Suomeen syntyy uusi sukupolvi pieniä italialaisia hokemassa ”katso, katso, katso!” niin Karl Fulvesin kirjoittamat ”The Best of Slydini and More” ja ”The Magical World of Slydini” ovat ehkä parhaat lähteet tutustua herran taikuuteen. Tosin, Huhut kertovat että 1970-luvulla ranskalainen taikuri ja elokuvatuottaja Christian Fechner lennätti Slydinin Ranskaan jossa he kuvasivat ammattimaisen kameraryhmän kanssa nauhalle koko Slydinin repertuaarin. Valitettavasti noita videoita ei ole ikinä julkaistu.
Slydini kuoli 1991 pitkän sairauden uuvuttamana 90 vuoden iässä New Jerseyläisessä vanhainkodissa.