Larry Jennings (1933 – 1997) oli yhdysvaltalainen korttitaikuuteen erikoistunut taikuri jota pidetään äärimmäisen korkeassa arvossa korttitaikureiden keskuudessa. Monet Jenningsin tunteneet henkilöt sanovat edelleen, että hän oli teknisesti aikansa taitavin taikuri ja hän kykeni esittämään teknisesti hyvin vaativaa materiaalia saaden sen näyttämään helpolta.
Jennings syntyi Detroidissa 1933 ja 16 vuotiaana hän liittyi Yhdysvaltojen merivoimiin, joissa hän palveli neljä vuotta. Asepalveluksensa jälkeen Jennings palasi Detroidiin, jossa hän tapasi myös vaimonsa. 1956 Jenningsia vastapäätä muutti taikuri Ron Wilson. Jennings ei kuitenkaan tiennyt Wilsonin olevan taikuri vaikka he viettivät aikaa yhdessä. Jossain vaiheessa Jennings oli huomannut Wilsonin pöydällä olleen korttipakan ja hän päätti esittää Wilsonille korttitempun jonka hän oli oppinut asepalveluksensa aikana. Vastavuoroisesti Wilson esitti Jenningsille “Out of this world” nimisen tempun, jota pidetään yleisesti yhtenä parhaista koskaan keksityistä korttitempuista. Temppu huijasi Jenningsiä pahasti mutta pyynnöistä huolimatta Wilson ei suostunut opettamaan temppua Jenningsille. Tästä turhautuneena Jennings päätti selvittää tempun salaisuuden omatoimisesti ja lopulta hän onnistui ratkaisemaan sen. Tämä osoitti Wilsonille että Jennings on taikuuden suhteen tosissaan ja hän alkoi opettamaan nuorta Jenningsiä. Wilsonilta Jennings kuuli myös esimerkiksi Dai Vernonista ja Ed Marlosta, jotka olivat aikansa merkittävimpiä korttitaikureita.
1964 Jennings kuuli Los Angelesissa sijaitsevasta Magic Castlesta ja kuinka Dai Vernon oli asettunut asumaan Castlen yläkertaan. Jennings päätti irtisanoutua insinöörin töistään ja muutti vaimonsa kanssa Los Angelesiin. Jennings ei kuitenkaan missään vaiheessa tavoitellut taikurinuraa ammattina vaan hän oli koko elämänsä enemmänkin äärimmäisen aktiivinen harrastaja ja elantonsa Jennings ansaitsi putkimiehenä. Los Angelesissa Jennings ystävystyi nopeasti Dai Vernonin kanssa ja häntä voidaan Bruce Cervonin ohella pitää yhtenä Vernonin “pääoppilaista”. Jennings kehittyi nopeasti ja hän julkaisi ensimmäisiä omia temppuja, tekniikoita ja vihkoja korttitaikuudesta 1960-luvun loppupuolella. Yhdessä Cervonin kanssa Jennings myös ylläpiti hyvin kattavaa muistikirjakokoelmaa, johon he kirjasivat kaiken mitä Vernon heille opetti. Näiden muistiinpanojen pohjalta on myöhemmin koostettu muun muassa Vernon Chronicles kirjasarja, joka on ehdoton kortti- ja lähitaikuuden klassikko.
Vernonilla oli tapana antaa Jenningsille ja Cervonille pulmia taikatemppuihin liittyen, esittää siis tavallaan haasteita joiden tarkoitus oli edesauttaa heidän luovuuttaan ja ongelmanratkaisukykyä. Valitettavasti nykyään tiedämme myös sen, että Vernon ei lähestynyt tätä aina kaikkein terveimmästä näkökulmasta ja hän tietoisesti asetti kaksi nuorta miestä kilpailutilanteeseen. Esimerkiksi jos Jennings esitteli Vernonille ratkaisuaan tämän antamaan ongelmaan, Vernon saattoi todeta että Cervon keksi paljon paremman ratkaisun jo kaksi viikkoa sitten ja luonnollisesti Cervonille Vernon sanoi tämän toisinpäin. Lopulta tämä vastakkain asettelu valitettavasti rikkoi Jenningsin ja Cervonin välit…
1970-luku oli Jenningsille vilkasta aikaa. Jennings muun muassa vieraili Dai Vernonin kanssa Japanissa, jossa hän myös luennoi omasta taikuudestaan. Japanissa julkaistiin myös kirja Jenningsin taikuudesta ja tuota kirjaa ei ole tänäkään päivänä vielä käännetty englanniksi. 1970-luvun alkupuoliskolla Jennings myös erosi ensimmäisestä vaimostaan, tapasi toisen vaimonsa ja muutti hetkellisesti pois Los Angelesista Lake Tahoen alueelle, jossa hän jatkoi töitään putkimiehenä. Toinen avioliitto ei kestänyt ja 1980-luvun alussa Jennings muutti takaisin Kaliforniaan ollakseen lähempänä Vernonia ja taikuripiirejä.
Taikurina Jennings oli aktiivisimmillaan juuri 80-luvulla. Hän luennoi useissa isoissa taikurikongresseissa ja hänen keksimistään tempuista ja tekniikoista julkaistiin useampia kirjoja; The Classic Magic Of Larry Jennings 1986, Neoclassics 1987 ja The Cardwright 1988. 1986 Jennings myös perusti yhdessä Louis Falangan kanssa L&L (Louis&Larry) publishing taikurivälineliikkeen joka oli useita vuosikymmeniä johtava taikureille opetusvideoita tuottava yritys. Suuri osa L&L:n tuotannosta on edelleen tätä kirjoitettaessa 2022 äärimmäisen laadukkaita. Tosin L&L brändi on nykyään Murphys Magicin omistuksessa sillä molemmat Louis ja Larry ovat siis kuolleet. 80-Luvulla Jennings myös matkusti luentokiertueelle Ranskaan, jossa hän kuvasi ensimmäiset opetusvideonsa.
1990 Jennings meni kolmannen kerran naimisiin ja tällä kertaa liitto kesti hänen kuolemaansa. Magic Castle myös myönsi Jenningsille yhden suurimmista palkinnoistaan “Creative Fellowship by the Academy of Magical Arts” 1995 ja Jennings esiintyi Castlessa satunnaisesti kuolemaansa saakka 1997. Jenningsin kuolema oli jossain määrin yllätys ja hän oli kuollessaan vain 64 vuotias. Tosin Jennings oli pitkään sairas, vietti pääasiassa 1990-luvun pyörätuolissa ja yleisesti hänen elämäntapansa olivat suhteellisen kehnot; tupakki ja alkoholi eivät niin sanotusti olleet ongelma, kaikki meni… Mutta kuitenkin kuolema tuli jossain määrin taikuripiireille yllätyksenä ja Jenningsiltä jäi valtavasti julkaisemattomia temppuja ja tekniikoita. Richard Kaufmanilla oli sopimus Jenningsin kanssa tämän materiaalin julkaisemisesta, mutta vuosituhannen vaiheessa Kaufman siirtyi Genii lehden päätoimittajaksi ja kirjojen julkaiseminen jäi taka-alalle. Korona-aikana Kaufman kuitenkin siirtyi pois Geniin päätoimittajan tehtävistä jotta hän pystyisi keskittymään enemmän kirjaprojekteihinsa ja ensimmäinen Kaufmanin kirjoittamista Jenningsin “isoista kirjoista” “Mr. Jennings Takes It Easy” näki päivänvalon 2020 ja sen jatko-osa “Mr. Jennings Takes It Though” etenee kuulemma hyvää vauhtia. Noissa kahdessa kirjassa pitäisi siis olla pääosa Jenningsin julkaisemattomista tempuista.
Jenningsistä on hieman vaikea löytää videomateriaalia. Jennings ehti kuvata lukuisia taikureille suunnattuja videoita, mutta suuri osa niistä kuvattiin 1990-luvun puolivälissä, aikana jolloin Jennings oli jo suhteellisen sairas. Kaikki Jenningsin tunteneet jaksavat aina muistuttaa että näissä videoissa Jennings oli lähes varjo siitä, kuinka taitava hän oli vuosikymmen tai pari aikaisemmin. Jenningsin taikuudesta on myös syytä muistaa että hän ei siis missään vaiheessa elämäänsä ollut niin sanottu ammattitaikuri! Tästä johtuen Jennings usein sijoitti tempuissa ja tekniikoissa innovatiivisuuden ja uutuuden käytettävyyden edelle. Tempun tai tekniikan ei tarvitse olla käyttökelpoinen tai kaupallinen ja tästä johtuen Jenningsin tuotantoon tutustuminen muistuttaa hieman Ed Marlon tuotantoa ja neulan etsimistä heinästä. Toisin sanoen, Jenningsin tuotannossa on paljon roskaa, mutta myös todellisia helmiä.
Ensimmäinen temppu on nimeltään ”Ambitious Classic”. Se edustaa korttitaikuutta joka oli hyvin suosittua 1980-luvulla, eli temppu joka tehdään pienellä nipulla kortteja. Alunperin tempun piti itseasiassa löytyä tämän sivuston korttitaikuuden opintokokonaisuudesta, mutta jätin sen lopulta pois aikapulan takia. Temppu on hyvä esimerkki siitä, että Jenningsin korttitaikuus oli joissain tapauksissa hyvinkin kaupallista ja helposti seurattavaa.
Edellisen tempun vastakohdaksi temppu, joka on ehkä enemmänkin suunnattu taikureille. Tämä temppu on kuvattu Jenningsin Ranskan vierailulla ja se on hyvä esimerkki tempusta, joka saatettaisiin tehdä toisille taikureille taikureiden illanvietossa. Taikurin näkökulmasta, se on enemmänkin akateemisesti mielenkiintoinen mutta ei ehkä sellaisenaan temppu jota olisin esittämässä tavallisille ihmisille. Temppu on ikään kuin marathon juoksu ja se sisältää alusta loppuun vaativia tekniikoita, jotka Jennings kieltämättä tekee hyvin.
Loppuksi vielä temppu, jota korttitaikureiden keskuudessa pidetään modernina klassikkona.