Jos joku satunnainen lukija, jolla ei ole taikuri taustaa, on päätynyt lukemaan artikkelejani tänne asti, niin olette varmasti jo huomanneet, että ette ole kuulleet suuresta osasta artikkelieni henkilöistä ennen tätä. Tämä saattaa herättää ihmetystä tai hämmennystä sillä hehkutan useampia näistä henkilöistä parhaiksi lajissaan maailmassa! Toisaalta tämä nostaa esille myös sen tosiasian, että tunnetuin, seuratuin tai eniten mediassa esillä oleva tietyn alan edustaja ei todellakaan aina ole läheskään oikeasti ole välttämättä millään tasolla mitattuna alansa parhaimmistoa. Tämä henkilö vain usein tuntee oikeat ihmiset ja hallitsee markkinoinnin ja itsensä myymisen tarpeeksi hyvin, jotta syntyy mielikuva, että henkilö olisi alansa huippuosaaja. Tämänkertaisen artikkelin aiheena on jälleen taikuri, jota monet alaa tuntevat pitivät yhtenä taikuuden parhaista ja ette todennäköisesti ole ikinä kuulleet hänestäkään.
Eugene Burger oli Chicagolainen taikuri, filosofi ja taikuuden opettaja, joka hankki pääasiallisen elantonsa esiintymällä korkeatasoisissa ravintoloissa Chicagossa ja myöhemmin yritystilaisuuksissa. Hän oli myös taikuuden kouluttaja opettaen ja luennoiden taikuudesta eri yliopistoissa Yhdysvalloissa ja Englannissa sekä toimien dekaanina Las Vegasissa toimivassa taikureille suunnatussa ”Magic and Mystery” koulussa.
Burger itse kuvaa muistuttavansa ensimmäisessä kirjassaan ”pahantahtoista joulupukkia”. Kuvaus ei ole silti täysin osuva, sillä aavistuksen pelottavan ulkokuoren alla hän oli enemmänkin hyväsydäminen pelottavalta näyttävä joulupukki, jolla oli mitä kieroin huumorintaju ja todella tarttuva nauru. Komean parran alta lähti myös syvä hypnoottinen ääni jota hän osasi todella käyttää! Taikurina Burgerilla oli todella hyvä maku efektien suhteen. Ne olivat suoraviivaisia, selkeitä mutta myös äärimmäisen hämääviä. Niistä jäi mielikuva, että taikuri ei tehnyt mitään ja siksi ne usein tuntuivat taikuudelta! Usein näissä tempuissa oli myös joku syvällisempi merkitys jota ei välttämättä tarkoituksella alleviivattu, sillä viisaat koulutetut ihmiset ymmärtäisivät ne ilmankin. Burger itse kirjoittaa materiaalivalinnastaan viimeisessä kirjassaan, että hän esiintyi aivokirurgeille, miljonääreille ja muille merkkihenkilöille jotka haluavat kokea jotain mahdotonta. Pelkät taikatemput eivät riittäneet, he halusivat kokea taikuutta jolla oli merkitystä.
Ehdin itse tavata Burgerin pariinkin otteeseen, mutta etenkin ensimmäinen kohtaaminen Suomessa Kouvolan Taikapäivillä 2005 on jäänyt elävästi mieleen. Olimme Kouvolatalon salissa kahdestaan Jukan kanssa, joka oli siis myös taikurin ja keskustelimme jostakin tempusta salin sivustalla olleen pianon päällä. Seuraavaksi ohjelmassa olisi Burgerin luento ja herra saapuukin tarkistamaan tilan etukäteen. Kun kaikki oli kunnossa hän lähestyi meitä ja näki että pyörittelimme jotain temppua korteilla. Burger kysyi oliko pianon päällä oleva pakka sekaisin ja tavallinen. Kyllä, se oli Jukan pakka. Burger lainasi pakkaa ja huijasi minua ja Jukkaa täydellisesti tekemällä täysin puhtaan ihmeen KAHDESTI! Minulla oli vain pieni aavistus mitä tempuissa saattoi tapahtua, mutta pääasiassa olin pihalla kun peipponen ja tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin! Kerroin tuolloin Burgerin tempusta parille paikalla olleelle taikurille, jotka väheksyivät temppua ja olivat sitä mieltä että muistin jonkun yksityiskohdan väärin… Mutta olin varma että seurasin tarkasti kaiken mitä Burger teki ja en niin sanotusti muistanut mitään väärin… Temppu oli lähes 20 vuotta minulle arvoitus.
Lähitaikuuden lisäksi Burger esitti lähitaikuuden lisäksi paljon niin sanottua Bizarre taikuutta ja mentalismia, joista jälkimmäisen Burger tosin esitti enemmänkin taikurina kuin puhtaana mentalismina. Bizarre taikuudella viitataan taikuuden tyylisuuntaan jota voisi ehkä kuvata termeillä keskiaikainen, velhomainen, rituaalinen, musta magia tai spiritualismi. Tämäntyyppinen taikuus on usein hyvin tarinavetoista ja se nojaa usein kiinnostaviin ja erikoisiin esineisiin. Burger esimerkiksi järjesti niin sanottuja “henki-istuntoja” joissa näennäisesti puhuttiin aaveille ja ihmeellisiä asioita tapahtui. Tosin nämä tehtiin kaikki viihteen nimissä.
Burgerin kiinnostus taikuuteen syttyi nuorena, mutta murrosiän lopulla hän jätti taikuuden taakseen. Burger ehti toimi muun muassa pappina sekä opettajana Yalen yliopiston teologian laitoksella. Kuitenkin 30v täytettyään taikuus syystä tai toisesta palasi osaksi hänen elämäänsä ja ennen 40 vuotissyntymäpäiviään hän päätti alkaa täysipäiväiseksi taikuriksi. Ehkä taustastaan johtuen Burger uskalsi ilmaista itseään hyvin avoimesti taikuutensa kautta ja hän käsitteli tempuissaan myös vakavia teemoja kuten noitavainoja, kidutusta tai kuolemaa. Burger myös esitti paljon temppujaan tarinoiden kautta, mutta hän ymmärsi tiivistämisen tärkeyden. Temppu ei saa hukkua tarinan alle.
Burger oli aktiivinen taikuuden kouluttaja ja hän luennoi taikuudesta ja taikuuden tekemisistä niin taikureille kun myös tavallisille ihmisille. Hän julkaisi eläessään lähes kaksikymmentä kirjaa ja vihkoa taikuudesta. Osa näistä keskittyi temppuihin, mutta pääosa käsittelee taikuuden esittämistä ja teoriaa. Burger on myös siinä mielessä harvinainen taikuri, että kaikki mitä hän esitti, hän myös lopulta julkaisi. Syy tälle Burgerin mukaan oli se, että häntä harmitti ettei hän ikinä saanut itse lukea mitä kaikkea hänen henkilökohtaiset sankarinsa olivat esittäneet ja mitä he olivat tempuistaan ajatelleet. Tämä oli mahdollista myös siksi, että Burger sairasti tautia jonka tiesi johtavan vääjäämättömään, joten hän alkoi työstämään Larry Haasin kanssa hyvissä ajoin kahta viimeistä kirjaansa, joissa hän tulisi paljastamaan viimeiset temppunsa, jotka hän oli pitänyt itsellään. Alkuperäisen sopimuksen mukaan Haas saisi julkaista nuo kirjat postyymisti ja 2019 ja 2021 nuo kirjat näkivät päivänvalon. Tässä viimisimmässä 2021 julkaistussa ”Eugene Burger Final Secrets” kirjassa sain vihdoinkin myös vahvistuksen epäilykselleni siitä mitä 2005 Kouvolatalon pianon päällä täytyi tapahtua, sillä myös nämä kaksi temppua olivat kirjassa! Olin vuosien aikana päässyt jäljille mutta käytännössä edessäni oli ollut mahdoton tehtävä. Sen pohjalta mitä näin, temppua ei voinut selittää. Tuo viimeinen lause kertoo ainakin taikureille kaiken oleellisen… Burger ehti kuvata ainakin 13 videoita taikuudesta. Listan Burgerin tuotannosta löydätte hänen omilta verkkosivuiltaan. Burger kuoli pitkäaikaisen sairauden seurauksena syksyllä 2017.
Ensimmäinen video on 1990-luvun alusta. Temppu on Burgerin klassikko jota hän esitti repertuaarissaan lähes koko elämänsä. Videolla Burger esiintyy baarissa, joten esitys on hieman leikkisämpi kun mitä se voisi olla toisessa tilanteessa. Temppu itsessään on hyvin suoraviivainen mutta myös alaa tuntevalle äärimmäisen hämäävä jos ei tiedä mitä tempussa tapahtuu.
Tämä toinen temppu on osoitus Burgerista tarinankertojana. Koulutuksestaan ja taustastaan johtuen Burger olisi varmasti kyennyt puhumaan tempun aihepiiristä koko iltapäivän, mutta temppua varten se ei ole tarpeen. Hän sanoo vain ja ainoastaan olellisen, ei yhtään liikaa. Tämä on käsikirjoittamisen ja ennen kaikkea tiivistämisen kautta aikaansaatua.
Kolmas video on myös temppu josta Burger oli tunnettu taikureiden keskuudessa. Itse temppu on skotlantilaisen Roy Waltonin keksintö, mutta Burger teki siitä täysin itsensä näköisen esittämällä sitä jättikorteilla ja ennen kaikkea lisäämällä tempun ympärille tarinan jota en pysty kuvittelemaan kenenkään muun esittävän. Huomatkaa etenkin kaikki ennalta mietityt tauot käsikirjoituksessa.
Hieman poikkeuksellisesti loppuun vielä neljäs video, joka on Englannista 1989 “Best of Magic” ohjelmasta. Tämä video on ehkä lähimpänä taikuutta jota Burger esitti ravintoloissa pöydissä esiintyessään. Se sisältää ensin tempun johon Burgerilla oli omien sanojensa mukaan viha-rakkaus suhde. Hän ei pitänyt siitä ollenkaan, mutta hänen asiakkaansa toivoivat ja varta vasten pyysivät sitä uudelleen ja uudelleen. Jälkimmäinen temppu on Burgerin henkilökohtainen suosikki hänen repertuaaristaan.