Derek Dingle oli englantilainen Lontoossa 1937 syntynyt taikuri jota TIME lehti kutsui aikanaan “Paras pelikorttien manipulaattori joka on ikinä elänyt…” Pääasiallisen uransa taikurina Dingle kuitenkin teki Yhdysvalloissa.
Dingle kiinnostui taikuudesta hyvin perinteiseen tapaan saadessaan kahdeksan vuoden iässä lahjaksi taikurinvälinepakkauksen. Dingle vietti normaalin lapsuuden Englannissa ja täysi-ikäiseksi tultuaan hän liittyi Englannin kuninkaallisiin ilmavoimiin, joissa hän palveli 18 kuukautta viestintäoperaattorina.
Asepalveluksessa ollessaan hän myös tapasi James Gregoryn, joka myös oli kiinnostunut taikuudesta. Heidät oli molemmat sijoitettu muun muassa Hong Kongiin vuodeksi. Tuona aikana kaksikko oli tuttu näky Hong Kongin taikuriliikkeissä ja vapaa-aikana he myös tekivät erikoiskorttipakkoja myytäväksi kauppaan. Dingle myös työskenteli yhdessä liikkeistä vapaa-ajallaan. Aika ulkomailla syvensi Dinglen kiinnostusta taikuuteen. Komennuksella he tapasivat myös kersantti Anthony Curlen joka oli taikuri ja myös englannin taikapiirin jäsen. Curlen kautta kaksikko tutustui lukuisiin kiinalaisiin taikureihin ja osasta tuli Dinglen elinikäisiä ystäviä.
Asepalveluksensa jälkeen Dingle muutti Kanadaan jossa hän asui useamman vuoden 1960-luvulla. Kanadassa Dinge jatkoi uraansa insinöörinä, kuitenkin jatkaen taikatemppujen harjoittelua saaden paljon vaikutuksia sorminäppäryys expertti Ross Bertramilta sekä baaritaikuri Eddie Fechteriltä. 1969 Dingle muutti Kanadasta New Yorkiin, jossa hän alkoi saada nimeä etenkin taikureiden keskuudessa. Maine kasvoi nopeasti ja pian Dingle tunnettiin taikureiden keskuudessa ympäri maailmaa ja 1970 luvulla Dingle oli tähti. Hänen tekninen tasonsa on vuosikymmeniä aikalaisiaan edellä ja hän kykeni tekemään tekniikoita joita tuohon aikaan pidettiin äärimmäisen edistyneinä hyvin rennosti ja vaivattomasti. Esimerkiksi korttitaikuuden opintokokonaisuudessa tälläkin sivulla on bonus kappale “The pass” nimisestä haastavahkosta tekniikasta, jonka popularisoinnista Derek Dingle jossain määrin on vastuussa. Korkean teknisen taidon lisäksi Dingle oli myös erikoistunut kehittämään temppuja ja metodeja jotka huijasivat myös toisia taikureita. Dinglen taikureille suunnatuissa tempuissa oli hyvin yleistä niin sanotut valelopetukset, joista taikurit usein käyttävät nimitystä “kicker ending”. Tempun lopussa tapahtui siis usein vielä jotain yllättävää sen jälkeen kun temppu oli näennäisesti jo ohi. Alla olevissa videoissa on esimerkki tällaisesta tempusta.
1975 Dingle otti hieman etäisyyttä taikureihin. Hänellä ei ollut mitään taikureita vastaan, vaan hän päätti jättää uransa insinöörinä ja keskittyä taikurin uraan ja tavallisille ihmisille esiintymiseen. Dingle perusti kumppaninsa kanssa New Yorkiin “The Magic Agency” yrityksen, joka oli ohjelmapalveluyritys joka välitti taikureita yksityis- ja yritystilaisuuksiin. Dingle työskenteli yrityksen kautta paljon tavallisille ihmisille tehden pitkiä päiviä esimerkiksi erilaisilla messuilla. Tänä aikana Dingle alkoi kehittää tavallisille ihmisille sopivia temppuja, joita hän tietoisesti ei taikureille juurikaan esitellyt, sillä hänen elantonsa oli niissä kiinni. Dinglen kuoltua hänen ystävänsä julkaisivat hänen muistolleen “Dingle’s Last Notes” nimisen pienen kirjan, jossa nämä kuusi temppua lopulta selitettiin. Yhdistettynä englantilaiseen charmiin ja äärimmäisen korkeaan tekniseen osaamiseen, Dinglestä tuli nopeasti hyvin suosittu esiintyjä myös tavallisten ihmisten keskuudessa ja hän myös esiintyi lukuisissa televisio-ohjelmissa vieraana.
Dinglen taikuudesta julkaistiin kaksi kirjaa. Harry Lorayne kirjoitti “Dingles Deceptions” 1971 ja Richard Kaufman “The Complete Works of Derek Dingle” 1982. Dingle ehti kuvata myös useampia videoita, jotka ovat nykyään saatavilla DVD tai latausvideo muodossa. Dinglen temppuja julkaistiin aikanaan myös tiuhaan taikurilehdissä kuten Richards Almanac sekä Harry Loraynen Apocalypse. Paras yksittäinen lähde tutustua Dinglen materiaaliin on kuitenkin Kaufmanin kirjoittama kirja, josta onneksemme on otettu vasta uusintapainos.
Dingle kuoli ennenaikaisesti 2004 aivohalvaukseen jota valitettavasti edes auttoi esiintyjien ammattitauti, eli alkoholismi, jonka kanssa Dingle kamppaili pitkään. Kun esiinnyt illasta toiseen tilaisuuksissa, joissa alkoholia on tarjolla mielin määrin ja ilmaiseks, niin siitä valitettavasti kehittyy aivan liian monelle ongelma…
Olen tavannut lukuisia taikureita, jotka tunsivat Dinglen ja he kaikki ovat lähes yhtä mieltä siitä, että Dingle oli teknisesti yksi parhaista, ellei paras taikuri jonka he ikinä ovat nähneet. Tosin nämä samat henkilöt ovat myös kertoneet että Dingle koki kameroille esiintymisen äärimmäisen epämukavaa ja kaikessa hänestä tehdystä videomateriaalista, jota sinänsä on suhteellisen reilusti tarjolla, se kuulemma näkyy. En usko että tavallinen taikuudesta kiinnostunut tätä ehkä huomaa, mutta ainakin itse taikurina Dinglen videoita katsellessa, olen välissä ollut hieman ihmeissäni että mistä tämä “Dingle vouhotus” johtuu. Taikurin näkökulmasta Dingle tekee teknistä materiaalia, puhtaasti mutta suhteellisen jäykästi ja rentous josta olen kuullut niin paljon ei oikein videoilta välity.
Ensimmäinen video on temppu joka teki Dinglen kuuluisaksi taikureiden keskuudessa. Temppu on hyvin klassinen mutta siinä on niin sanottu ”Dinglen lisäys”.
Tämä toinen video on yksi niistä tempuista, joilla Derek Dingle ansaitsi elantonsa. Temppu itsessään ei ole ehkä ihmeellisin temppu pelikorteilla, mutta on helppo ymmärtää kuinka paljon iloa ja riemua Dingle kykeni lypsämään tempulla pieneltä nousuhumalassa olevalta pöytäkunnalta yritystilaisuudessa ja kaikki varmasti muistavat Derek Dinglen nimen tempun jälkeen.
Viimeinen temppu on myös Dinglen repertuaarista, jolla hän hankki elantonsa. Savuke kolikon läpi on klassinen temppu, jonka yleisin selitys tavallisilla ihmisillä on, että kolikko vaihdetaan kolikkoon jossa on reikä. Ammattilaisena Dingle tiedosti tämän ja sen sijaan että hän olisi antanut ihmisten uskoa tähän selitykseen, hän päätti tuoda sen esille itse tehden lopullisesta tempusta entistäkin mahdottomamman.