Tämän oppitunnin aiheena on Roger Klausen kolikkorutiini ”Coins for Connoisseurs” joka suomennettuna tarkottaisi ”kolikoita asiantuntijoille”. Älkää antako nimen säikäyttää sillä rutiini ei itse asiassa ole kovinkaan vaativa. Rutiini itsessään muodostuu kolmesta tempusta, jotka voi esittää joko yksittäisinä temppuina tai vaihtoehtoisesti yhtenä kokonaisuutena. Alkuperäisessä Klausen rutiinissa oli eri lopetus temppu, mutta minusta tämä sopi kokonaisuuteen paremmin. Alla olevalla videolla allekirjoittaneet hieman sähelletty versio, jossa kaikki kolme temppua yhtenä kokonaisuutena.
”Taikuuden perimmäinen tarkoitus ei ole huijata vaan rohkaista lähestymään elämää ja maailmankaikkeutta avoimin mielin”
S.H. Sharpe
KOLIKOT KUKKARONKEHYKSESTä
Historia
Taikurit ovat taikoneet esineitä kukkaronkehyksestä jo yli puoli vuosisataa. Kolikoita kehyksestä taikoi ensimmäisenä Eugene L. Bulson jonka rutiini ”Scotch Purse” julkaistiin ”The Phoenix” taikurilehden numerossa 214 vuonna 1950.
Videon rutiini on minun variaatio Roger Klausen rutiinista ”Framed” joka löytyy Lance Piercen kirjoittamasta ”Roger Klause: In Concert” kirjasta 1991 s.133. Tosin, temppu on julkaistu videolla jo 1980-luvulla kun Stevens Magical Emporium julkaisi ”Greater Magic Video Library” videosarjaa ja sarjan osat 11 ja 12 olivat omistettu Roger Klausen taikuudelle. Kehitin rutiinin alunperin itselleni vuosikymmen sitten päämääränäni kehittää mahdollisimman teknisesti helppo rutiini, jolla voisin aloittaa lähitaikuusesitykseni kolikko-osuuden taikomalla esiin neljä kolikkoa. Tietämättäni kehittämäni rutiini oli siis lähes identtinen Klausen julkaiseman rutiinin kanssa.
Lisää tempusta
Kukkaronkehys itsessään on esine joka luonnollisesti herättää mielenkiintoa. Kaikki tietävät mikä se on, mutta se että siitä uupuu pussi hämmentää tavallisia ihmisiä. En koe että temppuna kolikoiden taikominen kukkaronkehyksestä on ”iso ihme”, mutta se on mielenkiintoinen väliefekti joka ylläpitää esityksessä maagista tunnelmaa paremmin, kuin taskusta neljän kolikon esiin kaivaminen. Kukkaronkehystä voi käyttää avauksena periaatteessa minkä tahansa muunkin tässä opintokokonaisuudessa olevan kolikkotempun aloittamiseen. Kädet voivat palmeerata yhtä helposti kolmea kuin kahta kolikkoa ja kolikoiden vaihto rutiinin keskellä on aikalailla yhtä helppo tehdä kolmella kuin kahdella kolikollakin. Jos temppu vaatii vielä esimerkiksi ylimääräisen kolikon niin sen voi ottaa samalla taskusta kun viet kukkaronkehyksen tempun jälkeen taskuun.
Kolikkotaikuuden kirjallisuudessa ja lähdemateriaaleista löydätte valtavasti tapoja taikoa näennäisesti kolikoita tyhjästä. Niiden tekninen vaativuustaso vaihtelee paljon ja ainakin minun kokemukseni mukaan valitettavan useat versiot ovat suhteellisen vaativia tai alkavat esimerkiksi tilanteesta, jossa taikurilla on salaa neljä kolikkoa klassisessa palmeerauksessa. Täysin saavutettavissa harjoittelulla, mutta suhteellisen vaativa tilanne aloitustempuksi.
”Huijaa huoneen viisainta ihmistä ja muut tulevat ilmaiseksi mukana.
Michael Close
Idiootteja ei kannata edes yrittää huijata, idiootit luulevat tietävänsä joka tapauksessa kaiken”
HAN PING CHIEN
Historia
Han Ping Chien oli kiinalainen taikuri joka nimesi kolikkotekniikan itsensä mukaan ja esitteli sen länsimaissa 1914. Tekniikka itsessään on kuitenkin paljon vanhempi. Kuvitettu selitys tekniikkaan löytyy esimerkiksi 1779 kirjoitetusta japanilaisesta kirjasta ”Tengutsu”, jonka on kirjoittanut Hose Hirase. Tiedettävästi iso osa japanilaisesta taikuudesta päätyi Japaniin Kiinasta, joten ei voida olla täysin varmoja missä tekniikka on kehitetty. Hirasen kuvaus tekniikasta ei kuitenkaan ole täysin identtinen Han Ping Chienin länsimaihiin tuoman version kanssa, joten on myös mahdollista että Han Ping Chien on kyseisen variaation keksijä ja hän nimesi sen itsensä mukaan. Han Ping Chien teki temppua kahdeksalla samanlaisella kolikolla ja yhdellä erilaisella. Hang Ping Chien versio julkaistiin Jean Hugardin ”Coin Magic” kirjassa 1935 s.58.
Han Ping Chien on yksi kolikkotekniikoista jossa on periaatteessa tapahtunut parikin selkeää teknistä edistysaskelta viimeisien vuosikymmenien aikana. Lou Gallo on julkaissut Gallo Pitch nimisen tekniikan Richard Kaufmanin ”The Collected Almanac” taikurilehdessä joka periaatteessa saa aikaan saman asian kun Han Ping Chien, mutta on ehkä aavistuksen luonnollisempi ja avoimempi. Käsittelen tätä tekniikkaa lyhyesti myöhemmällä oppitunnilla. Geoffrey (Geoff) Latta on myös julkaissut variaation jossa vasen käsi pysyy koko liikkeen ajan ilmassa noin 10cm pöydän yläpuolella ja sen lisäksi vasenta kättä pidetään kämmenpuoli ylöspäin liikkeen aikana. Lattan tekniikka siis poikkeaa klassisesta versiosta ja se näyttää oikein tehtynä todella hyvältä. Lattan tekniikka löytyy Kaufmanin ”Coin Magic” kirjasta, Stephen Minchin ja Stephen Hobbsin kirjoittamasta ”Geoff Latta: The Long Goodbye” kirjasta ja lyhyesti selitettynä myös ”New York Coin Magic Seminar vol.1 DVD:ltä”. Tulin itse tietoiseksi Lattan tekniikasta vasta sen jälkeen kun video oli jo kuvattu ja harjoittelen sitä vasta itsekin.
Tempun popularisoi Dai Vernon, joka kutsui temppua nimellä ”A Chinese Classic”. Vernon esitti temppua paljon luennoillaan ympäri maailmaa ja lopulta hänen versionsa julkaistiin Lewis Gansonin kirjoittamassa ”The Dai Vernon Book of Magic” 1957 s.41. Vernon teki temppua tilanteesta riippuen joko kuudella tai kahdeksalla kolikolla ja sormuksella.
Myös Slydini esitti versiota tempusta ja se oli yksi hänen bravuureistaan. Roger Klause pudotti tempussa käytettävien kolikoiden määrän viiteen ja rakensi sen ympärille laajemman rutiinin. Alla olevassa videossa Slydini esittää versionsa Dick Cavettin televisio-ohjelmassa Yhdysvalloissa.
”Taikuutta on uskoa itseensä. Jos pystyt siihen pystyt saamaan aikaan mitä tahansa”
Johann Wolfgang von Goethe
LAPPING – SYLITTÄMINEN
Lapping tai suomennettuna ”sylittäminen” on termi jota käytetään taikuudessa kun puhutaan efekteistä ja tempuista, joissa taikuri salaisesti pudottaa esineitä syliinsä tai käyttää syliään katsojien tiedostamatta tempun aikaansaamiseksi. Tekniikka mainitaan jo Reginald Scotin ”Discovery of Witchcraft” kirjassa 1584 mutta se oli harvoin käytetty tekniikka jopa vuosisatojen ajan. Vasta 1950- ja 1960- luvuilla se alkoi palata jälleen suosioon hyvin pitkälti Slydinin ansiosta joka käyttää tekniikkaa todella paljon. Tänä päivänä esimerkiksi American Talentissa valtavasti mainetta niittäneet Shin Lim ja Eric Chien käyttävät tekniikkaa paljon esityksissään.
Sylittäminen on kokonaan oma tekniikkansa ja kyseessä on paljon muutakin kuin esineiden pudottaminen syliin. Ideaalitilanteessa pöydän ja myös tuolin täytyy olla oikean korkuisia. Reisien pitäisi myös olla mahdollisimman yhdessä, jotta mahdollinen syliin putoava pieni esine putoaa siis jaloille, eikä jalkojen välistä lattialle asti. Housuista riippuen on mahdollista myös ottaa toisesta lahkeesta kiinni pöydän alla ja venyttää siitä kangasta jalkojen väliin luoden alusta, joka estää esineiden putoamisen jalkojen väliin. Osa esiintyjistä jopa levittää huomaamattomasti nenäliinan tai vastaavan pöydän alla jalkojensa päälle, jotta esineet eivät vahingossakaan voi pudota lattialle asti. Myös pöytäliinaa voi käyttää mikäli se roikkuu riittävästi pöydän reunojen yli.
Jalat pitäisi pystyä pitämään siten, että reidet ovat mahdollisimman vaakatasossa lattiaan nähden. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että pöydän alla esiintyjä tavallaan kiipistelee, eli vain varpaat koskettavat lattiaan jotta reidet saadaan tarpeeksi ylös. Jotku esiintyjät kokevat että nilkkojen pitäminen ristissä pöydän alla helpottaa asennon ylläpitämistä. Keskivartalo on noin 15-20cm päässä pöydän reunasta ja kevyellä edes-takaisin tasapainon siirtämisellä tämä rako joko kasvaa tai pienenee. Tämä mahdollistaa sen että kun rentoudut ja nojaat taaksepäin, voit pudottaa kätesi rennosti eteesi jolloin ne luonnollisesti putoavat huomiota herättämättä syliisi.
Slydinista on video jo tuossa ylempänä, mutta tässä toinen video ranskalaisen Yann Frischin esityksestä, jolla hän voitti itse asiassa taikureiden maailmanmestaruuden noin vuosikymmen sitten. Koko esitys nojaa hyvin pitkälti sylittämiseen ja mestarilliseen tekniikkaan.
”Jos et pysty piilottamaan sitä, maalaa se punaiseksi!”
David Nixon
KOLMEN KOLIKON MYSTEERI – NELJÄN KOLIKON HÄVITYS
Historia
Kolikoiden hävittäminen kukkaronkehykseen on jälleen vanha idea. Muun muassa Patrick Page on julkaissut idean tempussa ”One More” kirjassaan ”Purse Frame” 1988 s.19. Idea on kuitenkin vielä vanhempi ja varmaan kehitetty yhtä aikaa kun idea kolikoiden taikomisesta kukkaronkehyksestä.
Ensimmäinen maininta ”Coin Clip”:n käytöstä, ilman että sitä on kiinnitetty mihinkään, kuten kuminauhaan, löytyy Carl Willmannilta tempusta ”Zur neuen Münzenklammer” joka julkaistiin ”Die Zauberwelt” taikurilehdessä 1903 (Vol. 9 No. 2, s.30). Slydini popularisoi clipin käytön istueltaan osana kolikkorutiiniaan 1900-luvun puolivälissä. Siinä missä Willmann ja Slydini käyttivät kaupallisia metallisia apuvälineitä, John Cornelius keksi käyttää tuttipullon päätä tähän tarkoitukseen. Cornelius esitti versiotaan tiedettävästi jo 1980-luvulla ja se julkaistiin ensin 1990-luvulla A1 magicalmedian videolla ”Creative Magic of John Cornelius” ja myöhemmin Lance Piercen kirjoittamassa ”The Award-Winning Magic of John Cornelius” kirjassa 2001 nimellä ”Baby Boom” s.3.
Kolmen kolikon mysteeri ja hävitys taas rutiinina on Eugene Burgerin ”Three coin mystery” ”Real Secrets of Close-Up Magic” videolta 1991. Päivitetty neljän kolikon versio julkaistiin Burgerin kirjassa ”Teaching Magic” 2017.
”Se että tietää miten temppu tehdään ei riitä, sinun täytyy myös tietää miten temppu esitetään”
Silvan