”Esiintyjä joka ei kykene peittämään sitä, että hän tekee “salaisia asioita”, ei voi saada yleisöä kokemaan taikuuden tunnetta. Yleisölle riittää tämän tunteen menettämiseen pelkkä epäilys tai aavistus siitä, että jotain mitä he eivät nähneet tapahtui. Yleisön ei tarvitse tietää yksityiskohtia.”
Eugene Burger
Tällä oppitunnilla tutustutaan lisää erilaisiin tapoihin vaihtaa yksi pelikortti toiseen pelikorttiin salaisesti. Oppitunnin tekniikat eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin edellisellä tunnilla ollut Top Change, mutta nämä eivät nojaa yhtä paljon katsojien huomion ohjaamiseen ja ovat siksi ehkä lähestyttävempiä ei niin kokeneille esiintyjille. Tekniikat ovat myös suhteellisen usein käytettyjä korttitaikuudessa.
”Biddle Steal” on keksijänsä Elmer Biddlen mukaan nimetty tekniikka jolla on lukuisia käyttätapoja. Sillä voidaan muun muassa varastaa kortteja, lisätä kortteja, laskea kortteja väärin tai vaihtaa kokonaisia nippuja kortteja. ”Tip Over Addition” ja ”Wesley Jamesin Add On” ovat myös tekniikoita yhden kortin vaihtamiseen. Tällä oppitunnilla tutustumme kaikkiin kolmeen vaihtoon.
Historia
Keksijänsä Elmer Biddlen mukaan nimetty ”Biddle Steal” on julkaistu ”The Phoenix” taikurilehden numerossa 224 1951.
Lisää tekniikasta
Normaalisti tekniikka tosiaan tehdään vetämällä kortteja oikean käden pakan päältä vasempaan käteen jako-asentoon ja vasenta kättä ei nosteta ylös korttien esittelemistä varten. Vasemman käden nostaminen, niin että isompi osa yleisöstä näkee kortit ja samalla huomio siirtyy pakasta ylöspäin on Jon Armstrongin lisäys. Se toimii hyvänä esimerkkinä kuinka vanha ja niin sanotusti hyväksi koettu liike on usein parannettavissa pienellä muutoksella.
Tekniikkaa tehdessä on tärkeä pitää jälleen selkeä rytmi. Kun kortti varastetaan vasemmasta kädestä oikean käden korttien alle, liikkeessä ei saa olla selkeää hidastelua vaan sen pitäisi sujua samalla tahdilla kuin yksittäisten korttien vetäminen. Biddle Stealia voi käyttää myös useampien korttien varastamiseen. Periaatteessa kaikki kortit breikin päältä on mahdollista varastaa oikean käden korttien alle samalla tavalla kun yhden kortin varastaminen. Tämän lisäksi varastus voidaan toistaa useampia kertoja eri kohdissa olevilla korteilla. Esimerkiksi ”Oil&Water” (öljy ja vesi) on korttitaikuuden klassikko teemoja. Teemassa pieni nippu punaisia ja mustia kortteja sotketaan keskenään, jotta ne ovat esimerkiksi musta-punainen-musta-punainen järjestyksessä koko matkalta. Voitte kokeilla tätä esimerkiksi kahdeksalla kortilla; neljä mustaa ja neljä punaista. Laittakaa kortit vuorottelevaan järjestykseen ja laskekaa ne oikeasta kädestä vasempaan, mutta varastakaa joka toinen kortti takaisin oikeaan käteen. Lopuksi kortit ovat salaisesti erotettu mustiin ja punaisiin. Valitettavasti en ehtinyt tehdä ”Oil&Waterista” esimerkki temppua tälle oppitunnille.
Biddle Stealia voi käyttää myös suhteellisen sujuvana valelaskuna. Jos teillä on esimerkiksi neljä korttia, jotka haluatte laskea vaikkapa viitenä, niin neljän ensimmäisen kortin aikana otatte missä kohti tahansa breikin yhden lasketun kortin alta ja seuraavaa korttia ottaessanne oikeasta kädestä, varastatte tuon kortin takaisin oikean käden pakan pohjalle, jolloin kortti tulee automaattisesti laskettua kahdesti. Luonnollisesti kortteja voi varastaa myös useampia jolloin valelaskun voi tehdä jopa neljästä kortista seitsemään jne.
Ja viimeiseksi, Biddle Stealin voi tehdä myös toiseen suuntaan eli vasen käsi varastaa kortteja oikean käden korttien pohjalta vasempaan käteen. Esimerkiksi kuusi korttia voidaan laskea neljänä. Tällöin ennen laskua otetaan breikki kahden pohjimmaisen kortin päältä. Kortit siirretään oikeaan käteen ja myös breikki siirtyy sinne. Nyt vasen käsi tulee ja kurottaa peukalolla oikean käden korttien päälle vetääkseen päälimmäisen kortin vasempaan käteen. Korttien alla kuitenkin vasemman käden pikkurilli voi ottaa kiinni oikean käden pohjalla, breikin alla olevista korteista ja vetää ne myös vasempaan käteen päälimmäisen kortin suojassa. Vasempaan käteen siirtyi siis salaa kolme korttia ja katsojat olettivat tämän olevan vain yksi kortti. Tätä ei tarvitse tehdä välttämättä ensimmäisen kortin kohdalla vaan sen voi tehdä missä vain ennen viimeistä korttia.
”Jos yleisö hämmentyy, hämmennys tuhoaa taikuuden tunteen”
Eugene Burger
Pinky PullDown ja Buckle
Pinkie Pulldown ja Buckle ovat korttitaikurin perustekniikoita. Lyhyesti molempia käytetään muodostamaan breikki pakan pohjalta yleensä yhden, kahden tai maksimissaan neljän kortin päältä. Yleensä taikurit käyttävät jompaa kumpaa tekniikkaa. Itse olen enemmän Pinkie Pulldownin käyttämisen puolella, mutta kummallakin tekniikalla saavuttaa saman asian ja etenkin alussa, Buckle saattaa tuntua helpommalta.
Historia
Buckle liikkeen alkuperää ei ole pystytty jäljittämään varmasti. Pinky Pulldown sen sijaan on mahdollisesti Edward Marlon liike ja löytyy Marlon ”My Favorite Card Tricks” kirjasta 1965. Molemmat ovat äärimmäisen hyödyllisiä tekniikoita ottaa breikki pakan pohjalta yhdellä kädellä. Pääsääntöisesti jos salaisen tekniikan tai siihen valmistatumisen voi tehdä yhdellä kädellä, niin se on yleensä parempi kuin kahden käden vastine sillä on paljon helpompi ohjata katsojien huomio muualle yhdestä kädestä, kuin kahdesta kädestä jotka pitävät pakkaa.
”Taikuus ei ole vain temppujen tekemistä. Se on yleisön viemistä toiseen paikkaan, erikoiseen paikkaan, jossa he pystyvät pysäyttämään epäuskonsa. Kyse on yhtä paljon heidän hämmästyttämisestään kuin myös heidän liikuttamisesta”
David Copperfield
TYÖKALUPAKKI TEORIA
Yksi minun opettajistani tai mentoreistani on yhdysvaltalainen Armando Lucero. Luceroa pidetään jossain määrin taikureiden taikurina, sillä hänen tapansa tehdä taikuutta on teknisesti edistynyttä ja se huijaa usein myös toisia taikureita. Armando itse kuitenkin muistuttaa aina että hänen pääasiallinen yleisönsä on kuitenkin tavalliset ihmiset, mutta äärimmäisen viisaat ja koulutetut ihmiset. Hän siis esiintyy Nasan insinööreille, aivokirurgeille, psykologeille jne. Koska Armandon materiaali on suunniteltu hämäämään kaikkein viisaimpia ja koulutetuimpia ihmisiä, niin se hämää usein myös taikureita. Yksi avain, miksi Armando pystyy tähän, on niin sanottu työkalupakki teoria jonka hän on antanut minun kuvata täällä.
Taikuri voi saavuttaa saman asian tai tempun lukuisia eri tapoja käyttäen. On jossain määrin yleistä, että taikuri saattaa kyseenalaistaa miksi hänen pitäisi opettella uusi tekniikka joka saavuttaa saman asian kuin tekniikka jonka hän jo osaa. Mutta on kuitenkin tärkeä muistaa että niin kauan kun emme tee taikuutta käyttäen metodina oikeaa taikuutta, kaikissa tekniikoissa, metodeissa ja tempuissa on aina jokin hinta, jokin asia joka tekee niistä epätäydellisiä ja erottaa ne siitä, miten temppu tehtäisiin jos metodina olisi oikea taikuus. Toinen tekniikka voi esimerkiksi näyttää täydelliseltä suoraan edestä päin, mutta se on vahingoittuvainen sivulle tai toinen tekniikka pitää tehdä nopeasti ja huomio pitäisi ohjata siitä pois kun toinen tekniikka voidaan tehdä hitaammin, mutta siinä on jokin pieni epäloogisuus. Täydellistä tekniikkaa tai temppua ei siis ole olemassa, mutta on äärimmäisen hyödyllistä tietää ja ennen kaikkea osata mahdollisimman monta tekniikkaa jotta voi valita sopivan tekniikan juuri tähän tilanteeseen. Tästä ajattelumallista Armando käyttää vertauskuvaa työkalupakki, sillä myös työkalupakissa on tärkeää olla mahdollisimman laajasti erilaisia työkaluja. Toki ruuvimeisselillä, vasaralla, taltalla ja sahalla pääsee jo hyvin pitkälle tarvittaessa, mutta siinä vaiheessa kun pitäisi saada todella hankalassa paikassa oleva ruuvi aukaistua, niin yllättäen taittuva ruuvimeisseli alkaakin tuntua hyvältä lisältä työkalupakissa. Sama pätee siis taikatemppujen tekniikoissa ja tempuissa. Valinnanvapaus jota laaja työkalupakki tarjoaa on äärimmäisen hyödyllistä pitkällä tähtäimellä ja tästä johtuen on esimerkiksi hyödyllistä osata vaihtaa yksittäisiä tai useampia kortteja monilla eri tavoilla, koska se mahdollistaa myös useamman metodin käyttämisen, jolloin samoja temppuja voi esittää myös uudelleen samalle yleisölle, käyttäen tarvittaessa aavistuksen eri tekniikoita pitäen ne edelleen hämäävinä metodin osalta.
”Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy”
Buddha
BIDDLE TRICK
Aikakoodit
00:05 Tempun Esitys
01:58 Tempun Selitys
Historia
Elmer Biddlen ”Biddle Steal” julkaistiin ensimmäisen kerran ”The Phoenix (Issue 224)” taikurilehdessä 1951. Tässä versiossa käytettiin kuitenkin koko pakkaa ja puolen pakan versio julkaistiin vasta 1960[ kun ”The Gen” lehdessä julkaistiin temppu ”Biddle-Thru”. Videolla olevassa versiossa on tosin paljon vaikutteita Jon Armstrongin versiosta joka on julkaistu ”Armstrong Card Magic Vol.3” DVD:llä mutta myös hänen 2006/2007 luentolehtisessä ”Too Lazy Too Write Up Notes” DVD:llä.
“Pidä taikuus puhtaana mauttomista, halvoista ja kyseenalaisista presentaatioista ja taikuus jatkaa selviämistä”
Dai Vernon
CARDS ACROSS
Aikakoodit
00:05 Tempun Esitys
02:02 Tempun Selitys
Historia
Videon Cards Across on yhdistelmä Robert E. Nealen ja Elmer Biddle ideoita. Tempun pääperiaate, jossa pakat vaihdetaan salaisesti on kuitenkin Elmer Biddlen joka julkaisi sen tempussaan ”Transcendent” huhtikuussa 1947.
Lisää tempusta
”Cards Across” on temppu josta jokaisen taikurin tulisi osata ainakin yksi versio. Se on erinomainen temppu esitettäväksi myös lavalla sillä korttien arvo ei näyttele tempussa suurta merkitystä ja määrä on nähtävissä hyvinkin kaukaa. Perinteisesti ”Cards Across” temppu perustuu niin sanottuun palmeeraamiseen, jota käsittelemme myöhemmin. Palmeeraamisessa taikuri siirtää salaa kortteja kämmenissään paikasta toiseen, ilman että yleisö on tästä tietoinen. Palmeeraaminen onkin suhteellisen edistynyt tekniikka. Toinen yleinen tapa tehdä ”Cards Across” efektiä on käyttää lukuisia eri valelaskuja. Näissä versioissa ongelma on usein siinä, että missään vaiheessa temppua yleisö ei pääse laskemaan kortteja.
Videon versio välttää molemmat ongelmat. Palmeerausta ei tarvita ja valelaskukin on vaihtoehtoinen. Tämän lisäksi temppu tehdään katsojan vain ajattelemalla kortilla ja osittain katsojan käsissä, joka tekee tempusta erityisen vahvan. Jos mahdollista, suosittelen tekemään tempun kahdelle katsojalle ja laskekaa myös omat korttinne toisen katsojan käsiin ja sitten näennäisesti siirtäkää kortti toisen katsojan käsien välistä, näkymättömästi toisen katsojan käsien väliin. Koska lopussa ei ole tarvetta millekkään valelaskuille, niin katsojat voivat laskea kortit itse.
“Ideaali tapa taikurille esiintyä on olla herrasmies. Ei ylimielinen tai röyhkeä. Ihmisillä kesti tuhansia vuosia kehittää luonnolliset ja hyvät käytöstavat ja silti nykyään liian monet ihmiset yrittävät tuhota tuon kehityksen.”
Dai Vernon
TIP OVER ADDITIOn & Wesley James Add on
Aikakoodit:
00:05 Tip Over Addition
03:53 Wesley James Add On
Historia
”Tip Over Addition” on ilmeisesti julkaistu ensimmäisen kerran Jack Merlinin ”Merlin’s Master Manipulations” kirjassa 1927.
”Wesley Jamesin Add On” tekniikalle ei ole mitään virallista nimeä. Se on kuitenkin äärimmäisen käytetty korttitaikureiden keskuudessa. Tekniikkaa ei myöskään ole virallisesti julkaistu missään Wesley Jamesin omista kirjoista selkeästi omana tekniikkanaan. Tästä johtuen se on kiertänyt taikuripiireissä vuosikymmeniä tekniikkana ”jota kaikki tekee”. Internet aikakauden myötä on kuitenkin noussut esille, että ilmeisesti tekniikan juuret ovat 1960-1970 lukujen taitteessa New Yorkissa. Tekniikkaa tullaan käyttämään muun muassa seuraavalla oppitunnilla olevissa tempuissa ja myös myöhemmin. Alunperin seuraava oppitunti ja tämä tunti olivat yksi kokonaisuus, mutta jaoin ne kahtia koska kokonaisuus oli aivan liian laaja ja oli vetää helppo raja yksittäisien korttien vaihtamisen ja useamman kortin vaihtamisen välille.