”Jo vuosisatojen ajan taikurit ovat intuitiivisesti käyttäneet hyödyksi sitä miten aivomme toimivat”
Neil deGrasse Tyson
Kun perus palmeeraustekniikat alkavat olla hallussa, voidaan siirtyä eteenpäin eli kuinka näitä tekniikoita voidaan käyttää kolikoiden hävittämiseen ja mahdollisesti takasin esiin tuomiseen. Jälleen erilaiset tavat hävittää ja ilmestyttää kolikoita ovat kolikkotaikuuden perusefektejä ja usein näitä tekniikoita käytetään myös osana isompia kokonaisuuksia. Kuitenkin näitä tekniikoita voi käyttää myös yksittäisinä efekteinä tai niistä voi yhdistellä lyhyitä sarjoja kuten tällä oppitunnilla opimme.
”Toiset ihmiset unelmoivat uusien tähtien löytämisestä tai lääketieteellisistä läpimurroista. Henkilökohtaisesti haluan vain tehdä pirun hyviä korttitemppuja”
Larry Jennings
Historia
Yksittäiset kolikonhävitykset ovat niin vanhoja, ettei niiden keksijää pystytä osoittamaan. Bluff Coin Vanishin yksi varhaisimmista kirjallisista lähteistä löytyy Steve Shephardin ”Magicana” taikurilehdestä 1946 (No. 1, Kesäkuu, s.8). Samassa lehdessä mainitaan myös idea, jossa poimitaan muka kolikko kämmeneltä, mutta todellisuudessa vain työnnetään pienempi kolikko piiloon isomman kolikon alle.
Lisää videosta
Kolikoiden hävittäminen ja esiin tuominen joko yksittäisenä efektinä tai osana laajempaa kokonaisuutta on kolikkotaikuuden kulmakivi. Yksittäinen kolikon hävittäminen, oikein esitettynä, voi olla äärimmäisen taianomainen kokemus. Valitettavasti kuitenkin tavat joilla kolikko pääasiallisesti hävitetään, eivät ehkä ole tarpeeksi vahvoja kannattelemaan tätä efektiä; kolikko näennäisesti siirretään kädestä toiseen ja kolikko häviää. Tällaisessa tilanteessa on vain luonnollista, että ihminen alkaa miettimään näkemään. Kolikko näennäisesti hävisi vasemmasta kädestä, mutta mitä tapahtui sitä ennen? Missä hän näki kolikon sitä ennen? Oikeassa kädessä! Ja oikea käsi on edelleen suljettuna JOTEN KOLIKON TÄYTYY OLLA SIELLÄ! Ja yleensä tuonsuuntainen ajatuksen juoksu johtaa katsojan oikeaan paikkaan koska niin useissa kolikonhävitykseen tarjolla olevissa tekniikoissa kolikko jätetään toiseen käteen kun missä katsojat sen olettavat olevan.
Valitettavasti emme suoranaisesti voi ehkäistä tällaisen ajatuksen juoksun syntymistä katsojan päässä, mutta voimme joko katkaista sen tai antaa sille tyydyttävän toissijaisen vastauksen. Katkaiseminen tapahtuu tuomalla kolikko esiin ennen kuin ajatusprosessi pääsee liian pitkälle. Yllä olevassa videossa esimerkiksi tuomme kolikon usein esiin käsivarren alta. Mikä tahansa paikka kuitenkin kelpaa. Vaihtoehtoisesti voimme paljastaa toisen, mutta samannäköisen kolikon jossain sijainnissa, luoden mielikuvan että kyseessä on sama kolikko. Tällöin katsojien ajatusprosessi katkeaa koska he saavat jo vastauksen mihin kolikko näennäisesti meni. Toisin sanoen, he löytävät etsimänsä joten he lopettavat etsimisen.
Taikureilla on olemassa lukuisia tapoja hävittää kolikko, niin että molemmat kädet voidaan esitellä tyhjinä tai näennäisesti tyhjinä. Osa niistä käyttää salaisia apuvälineitä tai osa käyttää edistyneempiä tekniikoita tai kenties sopivaa vaatetusta, joka mahdollistaa kolikon pudottamisen esimerkiksi takin tai paidan rintataskuun huomaamattomasti. Tämän lisäksi on olemassa lukuisia tekniikoita, joissa kolikkoa yksinkertaisesti piilotellaan katsojan näkökentältä piilossa. Jälkimmäisenä mainitut ovat äärimmäisen suosittuja esimerkiksi sosiaalisen median videoissa, mutta todellisessa maailmassa ne ovat äärimmäisen kulma-arkoja ja niitä voi esittää vain yhdelle tai kahdelle silmäparille kerralla. Yksikin ihminen hieman liian sivussa ja he näkevät tismalleen mitä tapahtuu.
On kuitenkin olemassa niin sanottu ”Double Feint Vanish” (karkeasti suomennettuna tupla hämäys hävitys) hävitys tai pitäisi varmaan sanoa ”konsepti”, joka mahdollistaa mielikuvan luomisen katsojan mieleen, että kolikon hävitessä he näkevät molemmat kädet näennäisesti tyhjänä. Hävitys ei ehkä ole videolla kovinkaan vakuuttava, mutta kolikkotaikurit ovat käyttäneet sitä menestyksekkäästi oikeissa esiintymistilanteissa jo puoli vuosisataa ja myös minun henkilökohtaisen kokemuksen perusteella se todella toimii. Olen käyttänyt sitä yli 20 vuotta ja kukaan ei ole ikinä pyytänyt nähdä hävityksen jälkeen ”toista kättä”.
Historia
Double Faint Vanish on taikureiden keskuudessa jossain määrin tullut tunnetuksi Edward Marlon ”Spider Vanish” nimellä. Marlo julkaisi versionsa ”Coining Magic” kirjassa 1957, s.8. Kuitenkin Walter B. Gibson julkaisi kolikon hävityksen nimeltä ”Misdirection Drop” The Sphinx taikurilehdessä helmikuussa 1919 (Vol. 17, No. 12, s.239). Gibsonin hävitys lähtee hieman eri asennosta, mutta se käyttää samaa psykologista rakennettu kuin Marlon hävitys. Myös Eddie Joseph on julkaissut ”Coin and Money Magic” kirjassa 1942 s.42 kolikon hävityksen jota hän kutsui ”A Real Fooler for the Magicians” nimellä. Josephin versio on periaatteessa versio Thumb Palmilla Double Feint Vanishista, mutta kolikon näennäisen hävitysheiton jälkeen Joseph myös pudottaa kolikon rintataskuunsa saaden lopuksi molemmat kädet tyhjiksi.
Ramsay Subtlety tekniikka, jossa kolikko on piilossa sormien takana ja kämmen nähdään tyhjänä, on usein yhdistetty englantilaiseen taikuri John Ramsayhyn (1877-1962), vaikka Ramsay ei ikinä väittänyt että hän olisi keksinyt tekniikan itse. Hän kuitenkin ehdottomasti popularisoi tekniikan. Taikuuden historioitsija Stephen Minch on löytänyt varhaisimman maininnan tekniikasta taikuuden kirjallisuudesta ”The Magic Wand” taikurilehdestä marraskuulta 1914 (Vol. 5 No. 3, s. 36.). Lehden artikkelissa C.H.Shortt kirjoittaa että tekniikan olisi keksinyt Henri Herrman jolta Shortt omien sanojensa mukaan oppi tekniikan 1877.
MIKÄ ON EFEKTI
“Iso ero ammattilaisen ja amatöörin välillä on se, että ammattilainen tietää mikä on efekti. Ammattilainen tietää mitä yleisö näkee ja kokee. Ammattilaiselle ei ole väliä kuinka ruma tempun metodi on, niin kauan kun efekti joka sillä saavutetaan on hyvä. Amatööri on usein kiinnostuneempi metodista. Jos metodi on hämäävä ja hän pitää tempusta, amatööri esittää temppua välittämättä siitä mitä yleisö ajattelee siitä”
Dai Vernon
Taikuuden sisällä tempuista puhutaan pääasiassa nimityksillä rutiini tai temppu. Se mitä tempussa näennäisesti tapahtuu on tempun efekti. Efekti on siis jokin näennäisesti mahdoton ilmiö jota tempussa pyritään jäljittelemään. Taikuuden seitsemän perusefektiä ovat:
– Ilmestyminen (Production) – Jonkin esiin taikominen, luominen tai monistaminen.
– Hävittäminen (Vanish) – Jonkin kadottaminen
– Siirtäminen (Transportation) – Jonkin siirtäminen paikasta A paikkaan B
– Muodonmuutos (Transformation) – Jokin esine muuttuu toiseksi esineeksi tai materiaksi
– Penetraatio (Penetration) – Kiinteä esine menee toisen kiinteän esinee läpi
– Levitaatio (Levitation) – Painovoiman uhmaaminen, esineen leijuttaminen
– Ehjäksi palauttaminen (Restoration) – Rikotun tai hajoitetun esineen palauttaminen ehjäksi.
Esimerkiksi tämän sivuston kolikkotaikuuden opintokokonaisuus tulee käsittelemään vahvasti viittä ensimmäistä perusefektiä. Kolikot tulevat ilmestymään ja häviämään, ne tulevat matkaakaan kädestä toiseen, muuttuumaan hopeasta kupariksi ja menemään esimerkiksi käsien ja pöydän läpi. Tosin efektien määrä ei rajoitu vain tähän ja esimerkiksi Dariel Fitzkee kirjassaan ”The Trick Brain” 1944 lisää alkuperäiseen seitsemään perusefektiin 14 lisäkategoriaa, nostaen kokonaismäärän 21:een. Fitzkeen lisäykset ovat:
– Animaatio (Animation) – Liike ilman näkyvää yhteyttä
– Vetovoima (Attraction) – Salaperäinen esineiden tarttuminen toisiinsa
– Sympaattinen reaktio (Sympathetic Reaction) – Jotain tehdään avoimesti asialle A ja sama tapahtuu ilman näennäistä syy-seuraus suhdetta asialle B.
– Haavoittumattomuus (Invulnerability) – Jokin kestää jotain mitä sen ei pitäisi
– Fyysiset poikkeavuudet (Physical Anomaly)
– Näennäiset epäonnistumiset (Magicians Failure) – Niin sanotut ”Sucker” efektit eli temput joissa taikuri näennäisesti epäonnistuu
– Mielen kontrolli (Mind over Matter) – Näennäisesti vaikuttaminen vain mielen voimalla
– Tunnistaminen (Divination/Identification) – Esinee löytäminen tai tunnistaminen mielenvoimalla
– Ajastustenluku (Thought Reading) – Näennäisesti toisen ajatusten lukeminen
– Ajatusten siirtäminen (Thought Transference) – Näennäisesti ajatuksien siirtäminen toiselle
– Ennustaminen (Prediction) – Tulevaisuuden ennustaminen
– Ekstrasensorinen havainto (Extra-Sensory Perception) – Selvännäköisyys
– Mielen lahjakkuus (Mental agility) – Yliluonnolliselta vaikuttava muistaminen tai nopea matemaattinen laskeminen.
– Hypnotismi (Hypnotism) – Mielenvoimalla näennäisesti toisten tekemiseen vaikuttaminen.
Taikurit pystyvät jäljittelemään näitä kaikkia ja nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä myös siksi, että sinun täytyy koettaa ymmärtää mikä on efekti esittämässäsi tempussa. Kun esimerkiksi hävität kolikon, mikä on sen efekti? Mitä haluat siis yleisön olettavan tapahtuneen? Katoaako kolikko kerralla kun taikaiskusta, laitatko se ilmassa olevaan näkymättömään aukkoon, hierotko kenties kolikkoa niin kauan, että se muuttuu liian pieneksi nähdä tai muutatko kolikon näkymättömäksi. Vastaavasti kun poimit kolikon ilmasta tai taiot sen esiin kädessäsi, mitä haluat yleisön uskovan että tapahtui? Materialisoituiko kolikko käteesi tyhjästä, oliko se vain näkymätön ja teit siitä näkyvän, kasasitko ilmasta atomeja yhteen ja puristit ne kasaan? Lopulta valinta on sinun, mutta on äärimmäisen tärkeää että tiedostat itse mitä efektiä pyrit kommunikoimaan yleisöllesi ja pyrit tuomaan sen myös ilmi esityksessäsi. Sinun ei tarvitse sanoa sitä ääneen tai selittää sitä muutenkaan, mutta sen pitäisi käydä selväksi tekemäsi kautta.
Yleensä tämä tapahtuu niin sanotulla taikuuden hetkellä. Jokaisessa tempussa pitäisi olla joku hetkim jossa taikuus yleisön näkökulmasta tapahtuu. Normaalisti temppu on taikurin näkökulmasta jo tehty, mutta yleisön näkökulmasta tämä hetki on äärimmäisen tärkeä, sillä heidän silmissään temppu tapahtuu taikuuden hetkellä. Sen jälkeen taikuri vain todistaa tempun tapahtuneen. Jokaisella on varmaan oma taikuuden hetki tai miten sen kommunikoi yleisölle. Ennen käytettiin taikasauvaa, sitten nojauduttiin taikasanaan, nykyään tunnutaan napsauttavan sormia. Kaikki sinänsä toimivat ja sinun pitää valita itse sinulle sopiva taikuuden hetki. Se voi jopa vaihdella tempusta toiseen. Mutta ilman taikuuden hetkeä, teet vain temppuja, aivopähkinöitä, nokkelia kepposia.
”Lopettakaa sormien napsauttaminen taikuuden hetkellä! Sinä päivänä kun pelikortit tulevat kuuroiksi olemme kusessa!”
Gabi Pareras
RETENTION VANISH
Historia
Retention Pass tai Retention of Vision Vanish on mahdollisesti hyvin vanha ja sen varmaa keksijää ei ole tiedossa. Yleensä idea ajatuksesta tehdä kolikonhävitys, jossa valon taittuminen kolikosta jättää mielikuvan kolikon menemisestä käteen, yhdistetään T.J. Crawfordiin jonka versio julkaistiin John Hillardin ja Tommy Downsin ”The Art of Magic” kirjassa 1909 2.243. Tosin jo tuossa lähteessä kirjoittajat eivät sano että tekniikka olisi uusi ja aikaisempi versio on löydetty ranskaksi Claude Grivolasin kehittämänä nimellä “L’Empalmage” Illusionniste taikurilehden heinäkuun 1907 numerosta (Vol. 16 No. 67, s. 296).
Dai Vernonin versio julkaistiin John Hillardin ”Greater Magic” kirjassa 1938 ja hän esitteli sitä aktiivisesti luennoillaan 1900-luvun puolivälissä. Viimeistään David Roth popularisoi tekniikan esittäessään sitä mestarillisesti 1960-luvun lopulta alkaen. Rothin tekniikka julkaistiin lopulta Richard Kaufmanin kirjoittamassa ”David Roth’s Expert Coin Magic” 1985, s. 7. Tekniikasta löytyy nykyisin lukuisia eri variaatioita.
”Kriitikot ovat jalattomia miehiä jotka opettavat juoksemista”
Channing Pollock
MISDIRECTION – Katsojien huomion ohjaaminen
Yleisön huomion ohjaaminen on yksi taikurin perus työkaluista. Perinteisesti siitä käytetään englanninkielistä termiä ”misdirection” jolla tarkoitetaan sitä, että taikuri ohjaa katsojien huomion jonnekkin muualle sieltä, missä hän haluaa tehdä salaisia asioita. Eli taikuri siis ohjaa esimerkiksi katsojien huomion pois käsistään, jotta hän pystyy esimerkiksi siirtämään kolikon salaa palmeeraukseen. Misdirectionista on kirjoitettu valtavasti ja tässä artikkelissa pystyn vain raapaisemaan misdirectionin pääperiaatteita.
Lyhyesti, jos haluatte saada yleisön katsomaan johonkin paikkaan niin siihen on kuusi päätapaa.
– Jotain tapahtuu jossain muualla kun paikassa jossa salainen asia tapahtuu
– Kysy kysymys
– Jos haluat yleisön katsovan jonnekkin, katso sinne itse
– Katso yleisöä silmiin
– Naurata yleisöä
– Iso liike piilottaa pienen liikkeen
Puretaan noita hieman osiin ennen kuin mennään aiheessa aavistuksen syvemmälle. Kaikki viisi esimerkkiä ohjaavat yleisön huomion johonkin paikkaan. Samalla kun yleisön huomio on tuossa paikassa, voimme tehdä käsillämme jotain jota ei ole huomion keskipisteenä. Esimerkiksi kun kortti valitaan pakasta ja katsoja näyttää sitä muille, kaikki katsovat korttia, koska se on olellinen tempun jatkon kannalta. Tällä hetkellä kenenkään ei pitäisi katsoa teitä, jolloin voitte tehdä salaisen liikkeen. Valitun kortin näyttäminen yleisölle on itseasiassa niin vahva hetki, että sen aikana voi vaihtaa vaikka koko korttipakan ilman että yleisö huomaa! Esimerkki pienemmässä mittakaavassa. Pöydällä on kuvapuoli alaspäin oleva kortti, pyydä katsojaa kääntämään se ympäri. Samalla kun katsoja kääntää korttia ympäri, voi vaihtaa käsissäsi olleet kolme korttia pakan päällä olevien kolmen kortin kanssa ilman että kukaan huomaa. Kaikki huomio on kortissa jonka pyysit kääntämään, edellyttäen että katsojat eivät tiedä sen arvoa etukäteen.
Toinen yleinen tapa saada katsojien huomio pois on esittää heille kysymys. ”Näytitkö kortin kaikille?”, ”missä kuussa olet syntynyt?” ”mikä on äitisi tyttönimi?” jne. Kysymyksen on tarkoitus olla sellainen, että se vaatii edes hieman ajattelua. Meidät on myös koulutettu sosiaalisesti niin, että jos meille puhutaan, katsomme puhujaa silmiin. Luonnollisesti on tärkeää että tällä kysymyksellä on jotain merkitystä meneillään olevan tempun kanssa, mutta esimerkiksi syntymäkuukautta voi käyttää kortin sijainnin laskemiseen tai äitin tyttönimeä tavaamiseen. Päätarkoitus on ymmärtää, että suoran kysymyksen kysyminen, johon aivot eivät välittömästi anna vastausta, aiheuttaa pääsääntöisesti aina sen että henkilö jolta kysymys kysytään, katsoo teitä. Taikurimestari Max Malinilta kysyttiin kuulemma joskus, että jos hän kysyy kysymyksen joltain ja tämä ei suostu nostamaan katsetta pakasta, kauanko taikurimestari odottaa että katsoja lopulta nostaa katseensa. Malini vastasi ”Niin kauan kun täytyy, vaikka viikon!” Luonnollisesti tämä ei ole käytännöllistä, joten tällaisessa tilanteessa on käytännöllisempää kysyä toinen kysymys, mutta ei tältä henkilöltä joka ei suostu katsomaan pois käsistänne, vaan toiselta henkilöltä. Yleensä viimeistään tämä saa myös ongelmallisen henkilön katseen pois.
Skotlantilainen John Ramsay huijasi ammattitaikureita pahasti 1900-luvun puolivälissä ja hänet tunnettiin ”Master of Misdirection” nimityksellä. Ramsay tiivisti misdirectionin seuraavasti.
”Jos haluat saada jonku katsomaan jonnekkin, katso sitä itse
John Ramsay
Jos haluat saada jonku katsomaan itseäsi, katso häntä”
Eli, jos haluamme esimerkiksi että yleisö katsoo kädessämme olevia kolikoita, pidämme kämmenen selvästi auki ja hieman koholla pöydän pinnasta, nojaamme kevyesti eteenpäin ja kiinnitämme kaiken oman huomiomme ja katseemme kolikoihin. Jos yleisö on kiinnostunut tekemisestämme niin myös he katsovat sinne, koska kaikki huomiomme on siellä. Jos taas haluamme saada yleisön katseen pois käsistä niin nostamme katseemme pois ja katsomme heitä. Helpottaa jos samalla annamme kolikoita pitävän käden rentoutua, mahdollisesti kääntyä kämmenpuoli alaspäin rentoon nyrkkiin ja nojaamme kevyesti taaksepäin samalla rentoutamme koko olemuksemme hartioista lähtien. Kaikki tämä on nonverbaalista viestintää ja viestii yleisölle, että tällä hetkellä ei käsissä tapahdu mitään mielenkiintoista mutta aiomme sanoa jotain joten huomio siirtyy silmiimme ja kasvoihimme koska meidän on koulutettu niin.
Ja viimeiseksi, kun yleisö nauraa, heidän tarkkaavaisuustasonsa laskee. Nauraessa on yksinkertaisesti vaikea kiinnittää mihinkään huomiota, joten jos teillä on jokin salainen hetki, josta katsojien huomio pitäisi saada siirrettyä pois, niin miettikää voisiko se onnistua huumorilla.
Viimeinen niin sanotuista klassisen misdirectionin tekniikoista on teoria, jonka mukaan iso liike piilottaa aina pienemmän liikkeen. Esimerkiksi jos meillä pitää tehdä salainen liike käsissä, niin jos pystymme ajoittamaan tuon liikkeen yhtä aikaa kun käännymme vaikka oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle, niin tämän ison liikkeen pitäisi piilottaa käsissä tapahtunut pieni liike. Esimerkiksi siirtäessämme näennäisesti kolikkoa oikeasta kädestä vasempaan käteen iso liike piilottaa allensa pienen liikkeen jonka aikana sormet vetävät kolikon palmeerausasentoon.
Periaatteessa kaikki yllä kuvatut tekniikat toimivat suuressa osassa tapauksia, ohjaamaan yleisön huomio pois halutusta paikasta. Mutta ne eivät toimi ihan aina. Tähän pohjautuen hollantilainen jo valitettavasti edesmennyt Tommy Wonder kehitti teorian, jonka pohjalta hän julkaisi artikkelin kirjassaan ”Books of Wonder”.
MISDIRECTION -MIS = Direction
Ensinnäkin Wonder oli tehnyt havainnon, että Misdirection on terminä väärä, sillä termi kuvaa vain huomion ohjaamista pois jostakin. Jos taikuri yrittää vain välissä ohjata huomiota, on vain ajan kysymys koska joku ei niin sanotusti lankea tähän. Wonder korostikin että olisi viisaampaa pudottaa sanasta pois tuo ”mis” jolloin jäljelle jäisi pelkkä ”direction” eli ohjaaminen. Wonder kirjoitti, että sen sijaan että taikuri yrittää ohjata katsojien huomiota vain silloin kun hän haluaa ohjata sen pois jostakin, taikurin tulisi ohjata katsojien huomiota koko tempun ajan, alusta loppuun. Eli taikuri siis ohjailee katsojien huomiota koko ajan, ilman että nämä tiedostavat sitä. Tämä ei sinänsä ole vaikeaa ja se toimii osittain samoja klassisia neuvoja käyttäen kun huomion ohjaaminen pois salaisista hetkistä, mutta tämä vaatii aikaa.
Slydini, jota pidetään toisena misdirectionin mestarina, oli siviiliammatiltaan räätäli. Slydini vertasi taikatemppua kangaspalaan. Kun temppua kasataan, huomion ohjaaminen on vain yksi lanka kankaassa. Muita lankoja ovat esimerkiksi presentaatio ja tekniikka. Mutta kun temppu on valmis, kaikki langat ovat kiinteä osa kangasta ja ilman yhtä lankaa koko kangas purkautuisi. Jos huomion ohjaamista alkaa miettimään vasta siinä vaiheessa kun muu temppu on jo kasassa, on lopputulos kangaspala jossa on reikiä. Ne voi yrittää paikata langan pätkillä, eli huomion ohjaamisen hetkillä, mutta lopputulos ei ikinä ole yhtä kaunis kun jos noita reikiä ei olisi alunperinkään jätetty kankaaseen. Luonnollisesti tämä kankaan kasaaminen alunperin on hitaampaa kun paikkaaminen, mutta jotkin asiat vaativat aikaa.
Misdirectionin tai noh, directionin kannalta on äärimmäisen oleellista keskittyminen ja rentoutuminen (focus-relaxation). Tämä on pääasiassa fyysistä ja mentaalista. Eli kun olemme keskittyneitä johonkin joka vaatii esimerkiksi hienomotoorista toimintaa kuten vaikkapa korttitekniikka, niin meillä on taipumus nojata pöytää, hartijamme ovat jännittyneet, käsivartemme ovat jännittyneet, kädet ovat jännittyneet, pää on ehkä aavistuksen eteenpäin, samoin koko vartalo nojaa tuolissa eteenpäin ja katse on kohdistettu tiiviisti yhteen kohtaan. Nämä ovat kaikki fyysisiä merkkejä jotka näkyvät myös ulkopuolisille, mutta sen lisäksi ihminen aistii ne. Keskittyminen on siis jotain jonka toinen ihminen kykenee havaitsemaan. Kun rentoudumme niin usein ensimmäiseksi nostamme päälle ylös, hartijamme rentoutuvat ja voimme siirtyä nojaamaan taaksepäin antaen koko muun vartalon rentoutua. Katseemme nousee pois huomion kohteesta. Myös tämä näkyy selvästi ulospäin ja ihminen aistiin senkin. Tämä on myös siirrettävissä sellaisenaan taikatemppuihin. Siirtyminen keskittyneen ja rentoutuneen välillä ei tarvitse olla näin selkeä tai iso, mutta jos mahdollista, niin ottakaa yksi temppu jonka olette tähän mennessä opetelleet ja käykää se läpi tämä ajatus mielessä. Eli missä kohti temppua katsojien huomio pitäisi milloinkin olla. Miten voisitte itse asennollanne, huomiolla ja keskittymisellä ohjata sen sinne. Ja ennen kaikkea, missä kohti temppua tapahtuu salainen asia ja miten voisitte koreografioida sen niin, että juuri ennen tätä salaista liikettä tapahtuu rentoutuminen.
Direction eli huomion ohjaaminen on myös osittain mentaalista. Eli jos alitajunnassa ajattelemme että ”toivottavasti kukaan ei tällä hetkellä katso käsiäni” niin on hyvin todennäköistä että joku saattaa katsoa niitä, koska halusimme tai emme, viestimme paljon asioita nonverbaalisesti eleillä, ilmeillä ja jännityksen kautta. Joten jos ajattelemme jotain tiettyä paikkaa, niin sinne kerääntyy jännitystä. Tästä johtuen meidän olisi hyvä koettaa saada myös omat ajatukset jonnekkin muualle, kun paikkaan missä tämä salainen liike tapahtuu. Tämä on myös yksi syy miksi meidän täytyy hallita salaisten liikkeiden tekniikka niin hyvin, että pystymme tekemään ne hyvin pitkälti unissamme. Se on ainut tapa tehdä tekniikoita niin, ettei meidän tarvitse keskittyä niihin tai ajatella niitä. Eli kun osaamme tekniikan tarpeeksi hyvin, voimme unohtaa sen! Kun meidän ei tarvitse enää ajatella niitä, voimme ajatella jotain muuta kuten vaikkapa harhautustamme. Jos kaikki ajatuksemme ja fyysiset eleemme ovat kiinnostuneempia tästä harhautuksesta, joka kai ei sinänsä ole enää harhautus vaan siitä on tullut kaiken huomiomme kohde, niin myöskään kenenkään muun ei pitäisi olla kiinnostunut siitä mitä tapahtuu jossain muualla. En aio valehdella, tämä vaatii aikaa ja tämän sisäistäminen vie paljon aikaa. Osa ihmisistä sisäistää tämän paljon nopeampaa ja osa hitaammin.
Alla olevissa videoissa on muutamia esimerkkejä aiheeseen liittyen. Periaatteessa kaikki esimerkkivideoiden temput pohjautuvat tavalla tai toisella katsojan huomion ohjaamiseen. Jos katsotte jotain pätkää useamman kerran niin huomaatte ehkä että näettä seuraavilla katselukerroilla niissä jotain ylimääräistä, jota ette ensimmäisellä kerralla huomanneet koska myöhemmillä katsomiskerroilla, osaatte odottaa niitä.
Mistä oppia lisää misdirectionista
Kuten sanoin, tämä artikkeli oli vain lyhyt pintaraapaisu aiheeseen. Aiheesta on kirjoitettu ja julkaistu valtavasti materiaalia! Mutta seuraavat olen kokenut hyödyllisiksi
Gary Kurtz – ”Leading With Your Head” Gary Kurtz oli 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuoliskon tunnetuimpia taikureita. Hän voitti lukuisia taikurikilpailuita ja tuli kuuluisaksi hyvin korkeatasoisesta tekniikastaan, joka oli paljon aikalaisiaan edellä. Kurtz kuitenkin jätti taikuuden maailman taakseen ja alkoi täysipäiväiseksi mentalistiksi, jossa hän kotimaassaan Kanadassa on tunnettu ja arvostettu esiintyjä joka täyttää arenoita ja on tehnyt myös omia tv spesiaaleja. Ennen taikapiirien taakse jättämistä Kurtz kuitenkin ehti julkaista 1992 noin 60 sivuisen vihkon ”Leading With Your Head” jota monet pitävät edelleen parhaana ”misdirectionia” käsittelevänä tekstinä. Vihkoa ei valitettavasti ole ollut saatavilla enää aikoihin joten minua jopa inhottaa kirjoittaa tätä, mutta koska muuta tapaa ei ole niin ”Googlaava löytää…”
Tommy Wonderin esseitä ja ajatuksia aiheesta löytyy ”Books of Wonder” kirjoista. Ruotsalainen Tom Stone on myös kasannut pienen e-kirjan Tommy Wonderin ajatuksista jonka saa suhteellisen edullisesti hänen verkkokaupastaan. Tom Stone on myös tehnyt itse tieteellisiä tutkimuksia aiheesta ja jos en ihan väärin muista niin hänen tutkimuksistaan ja tuloksistaan on asiaan hänen Penguin Live luennolla. Stone on muun muassa tutkinut mihin huomio kiinnittyy, jos meillä on kaksi esinettä ja ne siirtyvät eri suuntiin samaa vauhtia. Esimerkiksi ylöspäin liikkuva kohde kerää enemmän huomiota kun alaspäin liikkuva kohde tai meitä kohti tuleva kohde kerää enemmän huomiota kuin meistä poispäin menevä kohde jne. En ole täysin 100% varma tuosta luennosta, mutta jossain hänen Penguin magicin videolla hän esitteli noita.
Juan Tamariz on kirjoittanut aiheesta sekä ”The Five Points in Magic” kirjassaan sekä uudemmassa ”The Magic Rainbowssa”. Tamarizilla on muun muassa paljon kokemusta katsojan mielen ja muistojen muokkaamisesta ja harhauttamisesta. Itseasiassa Tamarizin oppilas Dani DaOrtiz on julkaissut aika paljon näistä ajatuksista videoillaan. Valitettavasti DaOrtiz on julkaissut jo niin paljon noita videoita että niiden sisällössä ei pysy mitenkään mukana.
Dariel Fitzkee kirjoitti aikanaan kirjan ”Magic by Misdirection” joka on kieltämättä hieman vanhahtava mutta sen saa suhteellisen edullisesti. Koko kirja käsittelee periaatteessa huomion ohjaamista, mutta on tosiaan hieman vanhahtava. Tosin Tommy Wonder sanoi eläessään, että kaikki mitä hän tietää huomion ohjaamisesta on tuosta kirjasta… Toki tämä on useasti osoitettu vääräksi ja Wonder oli vain vaatimaton omia huomioitaan kohtaan.
”Oppiminen on kokemus. Kaikki muu on vain tietoa”
Albert Einstein
KOLIKKO JA KYNÄ
Seuraava rutiini on lähinnä pieni kiva lisä jonka voi liittää osaksi laajempaa kolikkorutiinia.
Historia
Temppu jossa kolikko katoaa ja ilmestyy kynän korkkiin on David Williamsonin kehittämä. Williamson tosin käytti kolikon hävittämiseen ”Striking Vanish” nimistä kehittämäänsä tekniikkaa joka on suhteellisen vaativa. Williamsonin rutiini julkaistiin ensimmäistä kertaa Michael Ammarin kirjassa ”Encore 2” 1981 s.23 ja myöhemmin myös Michael Ammarin ”The Magic of Michael Ammar” kirjassa ”David Williamson’s Coin in Pen Cap” nimellä 1991. Temppu löytyy myös Richard Kaufmanin kirjoittamasta ”Williamson’s Wonders” kirjasta 1989 s.20.
”Kun esiinnyt, kuvittele että olet maailman paras taikuri… Mutta tiedä että et ole.”
Jon Allen
YHDEN KOLIKON RUTIINI
Yhden kolikon rutiinissa pääasiallinen idea on kasata yhteen omat kolikon hävittämisen ja ilmestyttämisen suosikit ja muodostaa niistä lyhyt kokonaisuus jossa kolikko häviää ja ilmestyy nopeassa tahdissa. Alla olevalla videolla minun rutiini ja sen jälkeen Slydinin ja Rothin versiot.
Historia
Yhden kolikon rutiini on kolikkotaikuuden klassikko jonka popularisoi hyvin pitkälle Tony Slydini 1900-luvun puolivälissä. Slydinin rutiini julkaistiin Karl Fulvesin kirjoittamassa ”The Best of Slydini” kirjassa 1976. Slydinin rutiini kuitenkin vaati, että esiintyjä istuu pöydän ääressä. Alla olevalla videolla Slydini esittää rutiininsa Yhdysvalloissa Dick Cavettin ohjelmassa 1977. Slydinin rutiini mielessä David Roth päätti päivittää rutiinin niin, että sen pystyisi esittämään seisaaltaan. Rothin rutiinia tosin vaatii pieniä valmisteluja ja ylimääräisen apuvälineen lopetusta varten. Rothin rutiini julkaistiin Richard Kaufmanin kirjoittamassa David Roth Expert Coin Magic” kirjassa 1985 s.23. Alla olevalla videolla Roth esittää rutiininsa 1990-luvun puolivälistä A1 Magicalmedian studiolla.
”Taikurinvälinekatalogin selaaminen aiheuttaa vain mielenpahaa. Ei vain sen takia että joku ostaa tätä roskaa, mutta osa jopa esittää sitä!”
Henry Hay
COIN FOLD
Coin Fold on klassinen tapa hävittää paperiin taiteltu kolikko. Temppu löytyy usein jopa aloittelijoille suunnatuista taikurikirjoista, mutta silti myös lukuisat ammattitaikurit esittävät sitä edelleen. Esimerkiksi englantilainen Paul Daniels esitti temppua hyvin aktiivisesti.
Historia
Coin Fold hävityksen keksijää ei tiedetä. Ensimmäinen kirjallinen lähde jonka löysin sille on vuodelta 1890 Professori Hoffmanin ”More Magic” kirjasta, jossa se opetetaan nimellä ”To Extract a Coin from a Folded Paper”. Karl Fulvesin versio ”Porous Coin” löytyy Fulvesin kirjoittamasta ”Self-Working Coin Magic” kirjasta vuodelta 1989.
Lisää tempusta
Kolikon hävittäminen Coin Foldilla tuntuu erilaiselta kuin sorminäppäryydellä tehty kolikon hävitys. Tarvittaessa se myös mahdollistaa kolikon hävityksen viivyttämisen. Kolikko siis voidaan varastaa pois paperin sisältä salaa sormipalmeeraukseen mutta paperia ei revitä välittömästi. Yleisö siis olettaa että kolikko on edelleen paperin sisässä. Klassisesta suomenkielisestä taikurikirjallisuudestakin on suhteellisen helppo löytää esimerkiksi temput, joissa merkattu kolikko löytyy sämpylän sisältä tai vaihtoehtoisesti merkattu kolikko löytyy tulitikkuaskista, joka on kiinni kuminauhoilla ja jonka ympärillä on iso lankakerä. Molemmat temput pohjautuvat periaatteeseen, jossa merkattu kolikko ladataan lopulliseen sijaintiinsa nopeasti salaa. Kolikon hävitys paperista soveltuu molempiin temppuihin erinomaisesti sillä se mahdollistaa kolikon varastamisen ulos paperista ja lataamisen lopulliseen sijaintiin ennen kuin yleisö edes olettaa tempun alkaneen.
”Taikureiden yksi iso ongelma on olettamus, että kun he ovat ostaneet tempun tai temppua varten tarvittavan välineen, ja he tietävät miten sitä käytetään, he olettavat että he ovat nyt täysin päteviä taikureita”
Harry Houdini
TAikuus on muutakin kuin salaisuuksia
Monet ihmiset ajattelevat taikatemppuja ikään kuin aivopähkinänä tai pulmana, joka täytyy yrittää ratkaista. Tosin tämä on osittain ihan taikureiden itseaiheuttama ongelma sillä monet taikurit esittävät temppuja tavalla jossa niille ei anneta mitään muuta sisältöä kuin ”katsokaa mitä minä osaan”. Kokeneemmat taikurit jopa jossain määrin välttelevät ”temppu” sanaa, koska taikureille se tarkoittaa lähes samaa asiaa kuin vaikkapa arvoitus (puzzle). Temppu ei eroa juurikaan näppärästä baarivedosta tai arvoituksesta. Se ei herätä näkijässään mitään sen kummempia tunteita tai ajatuksia. Se elää vain tuon hetken ja voi toki olla ihan näppärä tai mielenkiintoa herättävä, mutta usein temppu latistuu varsin lyhytaikaiseksi arvoitukseksi, jota sen todistaneet yrittävät ratkaista. Tosin negatiivisista yhteyksistään huolimatta ”temppu” on edelleen äärimmäisen kuvaava ja yleinen sana ja suomenkielestä ei sinänsä löydy parempaa sanaa kuvaamaan taikatemppuja joten käytän sitä tälläkin sivustolla laajasti.
Pitemmälle vietynä taikuus voi kuitenkin olla enemmän kun vain temppuja. Hyvä esitys voi sisältää musiikkia, naurua, runoutta, vuorovaikutusta, ajatuksia herättäviä monologeja ja paljon muuta. Loistava taikuri voi käyttää taikatemppuja itsensä ja ajatusmaailmansa tai maailmankuvansa ilmaisemiseen siinä missä taitava muusikko käyttää vaikka ääntään. Mutta kaikeasta kuorrutteesta huolimatta, osalle yleisöstä taikurin ollessa estraadilla, ovat ”temput” keskeisessä osassa ja he yrittävät ratkaista näkemänsä. Vaikka osa taikureista yrittää kiistää tämän ja väittää että hyvän taikuriesityksen nähtyään, katsojat eivät edes yritä miettiä miten temput tehtiin, ovat he minusta automaattisesti väärässä. Ihminen on utelias olento ja ihminen pyrkii yrittämään analysoimaan näkemäänsä. Jos ihminen näkee toisen ihmisen esimerkiksi lentävän lavalla luonnonlakeja uhmaten, niin eikö se todellakaan vaivaa ihmistä millään tasolla? TUO HENKILÖ LAVALLA RIKKOI JUURI KAIKEN SEN MIHIN OLET KOKO IKÄSI USKONUT! Ja et esityksen jälkeen mieti sitä ollenkaan?
Olen erimieltä. Jotta taikatemppu voi herättää näkijässään mahdottomuuden tunteen, on hänen ensin ymmärrettävä että se mitä hän näki oli mahdotonta. Tähän ei pääse, jos ei edes jollain tasolla analysoi ja kyseenalaista näkemäänsä, eli ajattele miten temppu tehtiin. Tätä ei voida välttää ja sen kanssa on vain elettävä. Jos taikurin esitys ei herätä katsojassa tunnetta ”mitä minä juuri näin”, niin kyse on siitä että taikuri ei esitä oikeasti vakuuttavaa ja taianomaista materiaalia, hän tekee vain ”temppuja”. Mutta tästä pääsemmekin siihen miksi taikatempun salaisuutta ei tulisi paljastaa jokaiselle joka kysyy ”miten sinä tuon teit?”
Varsinkin matalalla tasolla, taikatempun salaisuus on usein ruma. Ihmisillä on usein kuvitelmia, kuinka taikatempun salaisuus on yhtä kaunis kuin itse temppu, mutta harvemmin näin on. Jos ihminen todistaa ensin jotain, joka herättää hänessä syvän tunteen, jonka aikana edes hetken kaikki tuntui mahdolliselta, niin salaisuuden paljastaminen hänelle vie häneltä pois tuon tunteen. Pahimmassa tapauksessa tuo positiinen tunne kääntyy jopa negatiiviseksi; miksi minua hämäsi jokin näin yksinkertainen? Taikuri ei siis pidä tempun salaisuutta niinkään suojellakseen taikuutta tai taikureita, vaan suojellakseen yleisöään. On siis sinun vastuullasi antaa yleisön pitää taikuuden synnyttämä tunnetila ja kantaa harteillasi tiedon taakkaa.
Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana. Mitä pidemmälle tätä polkua jatkat, sitä vähemmän voit itse kokea taikuuden antamaa hämmästyksen tunnetta. Valitettavasti mitä enemmän taikuutta opiskelet ja opit, sen vähemmän kohtaat ihmisiä jotka kykenevät oikeasti antamaan sinulle tuon lahjan. Et menetä täysin mahdollisuutta kokea sitä, mutta tilaisuuksia kokea sitä on yhä harvemmassa. Tiedät yksinkertaisesti liikaa, jolloin perus taikuri ei enää pysty hämmästyttämään sinua.
Jos jatkat taikuuden polkua pidemmälle, niin tulet myös oppimaan että jossain vaiheessa taikatempun ruma yksinkertainen ratkaisu saattaa alkaakin muistuttaa enemmän joutsenta, kun rumaa ankanpoikasta. Vaikka alussa taikatemppujen salaisuus on usein yksinkertainen, niin pidemmälle taikuuden maailmaan tutustuessasi opit että edistyneemmissä tempuissa ei olekkaan enää yhtä yksittäistä salaisuutta. Niissä on useampia salaisuuksia! Salaisuuksista muodostuu kerroksia, jotka on kasattu ikään kuin päällekkäin muodostaen labyrintin. Tämä labyrintti on täynnä umpikujia ja salaovia ja sen läpi on lähes mahdotonta päästä. Tällöin puhutaan äärimmäisen hiotusta ja rutinoidusta taikatempusta jonka salaisuus ei ole enää ruma vaan siitä on tullut kaunista. Mentorini Armando Lucero on esimerkiksi kertonut minulle, että hän haluaa tehdä vain sellaisia temppuja, että vaikka yleisö saisi tietää miten hän temppunsa tekee, he olisivat silti vain vaikuttuneempia hänen taidoistaan ja arvostaisivat näkemäänsä enemmän. Tämä on varsin hyvä tavoite, mutta tuolle tasolle pääseminen tulee vaatimaan aikaa. Joten siihen asti, jos joku kysyy miten tuon teit, vastaa kohteliaasti että haluat hänen säilyttävän taikuuden tunteen ja kannat tiedon taakkaa hänen puolestaan. Jos hän ei jätä asiaa siihen, pyydä häntä kysymään uudestaan viikon päästä. Jos hän kuuluu siihen 0,1% joka todella viikon päästä kysyy asiasta, kerro hänelle ja ohjaa hänet tänne. Hän on oikeasti kiinnostunut ja voit saada jopa kaverin jonka kanssa jatkaa taikuuden tutkimista.
”Tehtävämme on hämmästyttää, ei huvittaa. Aina ensin hämmästyttää!”
Rene Lavand