Mitä ihmiset oikeasti ajattelevat taikuudesta? New Jerseyn Collegessa järjestettiin 2015 ”Magic by the Numbers” tutkimus, jonka tarkoitus oli selvittää tavallisten ihmisten todellisia tuntemuksia ja ajatuksia taikuudesta. Tutkimuksen päähenkilönä toimi psykologian tohtori Lisa Grimm ja hänen tutkimusjohtajansa Nick Spanola. Taikureita tutkimuksessa edusti taikuri Joshua Jay. Tutkimuksen erottaakin useista muista taikuuden tutkimuksista se, että taikuutta on yleensä tutkittu puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta tiedemiesten toimesta, mutta tässä tutkimuksessa oli mukana tunnettu ja arvostettu ammattitaikuri, joka toi tutkimukseen mukaan myös taikureiden näkökulman. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Magic lehden viimeisessä numerossa (Numero 301, Syyskuu 2016).
Tutkimuksesta ja tutkimusmenetelmistä
Tutkimus oli niin sanottua kvantitatiivista tutkimusta, eli tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin isommalta määrältä ihmisiä. Tutkimuksen otanta oli 526 henkilöä, 482 Yhdysvalloista ja 44 Euroopasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Ikähaarukka oli 18-80 vuotta ja keski-ikä oli 30,8 vuotta. Lopullisessa tutkimuksessa oli 54 eri tutkimuskohtaa, joita tutkittiin lukuisilla eri menetelmillä. Valitettavasti kaikkia temppuja ei voitu esittää kaikille osallistujille kasvotusten vaan yhtenäisten tulosten saamiseksi temput esitettiin pääasiassa videolta. Videoilla esiintyivät sekä Joshua Jay, että muut alan sisällä tunnetut ja arvostetut taikurit. Tämän lisäksi käytettiin videomateriaalia joka on saanut paljon huomiota sosiaalisissa medioissa ja sitä kautta siis resonoi tavallisten ihmisten silmissä.
Tutkimuksessa tutkittiin muun muassa pitävätkö naiset vähemmän taikatempuista kuin miehet tai vaikuttiko katsojien kokemukseen taikuudesta se, että esiintyjä oli tunnettu tai voittanut kenties palkintoja. Tutkimuksessa myös tutkittiin millaisista taikatempuista ihmiset pitävät ja millaisista eivät pidä, mitä ihmiset tuntevat taikuriesityksen aikana ja mitä he muistavat esityksestä. Tutkimuksessa myös tutkittiin esimerkiksi mittakaavan vaikutusta taikatempun reaktioon; eroaako ihmisten reaktio kun hävitetään esimerkiksi helikopteri lavalla tai hävitetään kolikko heidän silmiensä alla.
Osa tuloksista tuki aikaisempaa taikureiden keskuudessa yleistä tietoa, joka on muodostunut vuosikymmenten saatossa yleiseksi tiedoksi, mutta sillä ei aiemmin ole ollut tieteellistä perustaa. Mutta osa tuloksista sai myös hyvin ristiriitaisen vastaanoton. taikureiden keskuudessa, sillä osalle taikureista oli liian vaikea tunnustaa, että tavalliset ihmiset eivät suhtaudu taikuuteen ja taikatemppuihin samalla intohimolla kuin taikurit. Ja etenkin esimerkiksi pelkkiä korttitemppuja rakastavat taikurit suorastaan hyökkäsivät tutkimusta vastaan, sillä he eivät olleet valmiita hyväksymään kaikkia tutkimuksen tuloksia ja väittivät että tutkimuksen otanta ei ole riittävä johtopäätöksien esittämiseen. Sinänsä tämä oli itselle hauska muistutus siitä, että taikurit harvemmin omaavat korkeakoulututkintoa, sillä jos he omaisivat, he tiedostaisivat että kvantitatiivisessa tutkimuksessa yli 500 hengen otanta on jo iso ja vastaavia tutkimuksia tehdään harvemmin 100-200 ihmistä suuremmilla otannoilla. Olen jutellut tuloksista muutaman suomalaisenkin taikurin kanssa ja vastaanotto on ollut pääasiassa kiistävä tai kielteinen, koska harva on valmis tunnustamaan, että ehkä oma tekeminen ei olekaan niin merkittävää kuin haluamme joskus kuvitella. Ja tietysti maailman mittakaavassa valitettavasti osa taikureista edelleen kuvittelee olevansa ”juhlien valopilkkuja” sen takia, että he sattuvat löytämään valitun kortin pakasta 15 eri tavalla.
Tuloksia
Tutkimus alkoi kysymyksellä miten ihmiset sijoittavat taikuuden muihin viihteenaloihin verrattaessa. Eli menisivätkö ihmiset ennemmin elokuviin kuin katsomaan taikuria tai kenties koomikkoa? Heti ensimmäinen tutkimustulos yllättänee taikurit, mutta suuri osa vastaajista oli sitä mieltä, että he menevät ennemmin katsomaan elokuvaa kuin taikuria. Vastaavasti myös ihmiset pitivät taikurin seuraamisesta enemmän kuin juhliin osallistumisesta tai hammaslääkärillä käymisestä. Huomion arvoista oli myös se, että taikuudesta pidettiin enemmän livenä kuin televisiossa.
Mistä ihmiset pitävät ja mistä he eivät pidä taikuudessa?
Kysymykseen kerättiin vastauksia monivalinnan sijasta avoimilla kysymyksillä. Tutkimustuloksien valossa ihmisten suhtautuminen ja ennakko-olettamus taikuriesityksistä oli lähes yksinomaan positiivinen ja myös suuren osan aikaisemmat kokemukset taikureista olivat positiivisia. Tosin tutkimuksen kannalta ikävää oli se, että isossa osa tutkimukseen osallistujista oli jättänyt vastaamatta kohtaan ”Mistä et pidä taikuudesta” tai kirjoittanut yksinkertaisesti ”En mistään”.
17% Piti eniten taikuuden aiheuttamasta hämmästyksen tunteesta. Vastaavasti myös 14% mainitsi pitävänsä eniten taikuudessa mysteerin tunteesta. 12% Piti eniten siitä, että he eivät tienneet miten temput tehtiin, mutta vastaavasti myös 10% piti eniten siitä, että he nimenomaan yrittivät keksiä tapoja, miten temput mahdollisesti tehtiin. Ero näiden kahden ajatusmaailman välillä oli kuitenkin selvästi erotettavissa vastauksista. 6% Piti eniten taikuudessa esiintyjän esiintymistaidoista ja 6% esiintyjän selkeästä taidosta. Yksikään edellä mainituista ei kuitenkaan olleet suosituin asia mistä ihmiset pitivät taikuudessa vaan se oli yllätyksellisyys, jonka mainitsi suosikikseen 25% vastaajista. Tuon tiedon pohjalta jokainen taikuri voinee arvioida onko heidän esityksessään tarpeeksi selkeitä yllättäviä hetkiä. Esimerkiksi monet klassiset efektit kuten kiinalaiset renkaat eivät sisällä ollenkaan yllätyksellisiä hetkiä, sillä aikalailla saman tien renkaat nähdessään, kaikki tietävät mitä tulee tapahtumaan. Tärkeää kuitenkin huomata, että tutkimuksessa ei tutkittu onko tietty temppu heikko vai vahva. Tuloksen pohjalta ei myöskään voi automaattisesti tehdä johtopäätöstä jonka mukaan yllätyksen lisääminen temppuun tekisi siitä automaattisesti paremman, sillä liika on liikaa myös yllätyksissä. Mutta hyvin monet klassiset temput harvoin sisältävät selkeää yllätyksellistä hetkeä.
Mistä ihmiset sitten pitivät vähiten taikuudessa? Yleisin ja lähes yksimielisesti kaikkien vastanneiden kohdalla tämä oli ”taikurit tekevät samoja temppuja”. Yleisiä ilmaisuja oli esimerkiksi ”klishee”, ”samanlaisuus” ja ”samat vanhat temput”. Öh höm… Tämä on yksi asia josta taikurit itsekin jo heittävät vitsiä, sillä Suomessakin varmaan 3/ 4:stä esiintyvästä taikurista tekee jotain tai kaikkia seuraavista lähes samalla tavalla; narutemppuja, kiinalaiset renkaat, kupit ja pallot, muna ja pussi, lainattu seteli sitruunaan, korjattu ja revitty sanomalehti, leijuva pöytä, pesusienipallot ja korttitemppu. Ja nykyään… Ajatuksien lukeminen. Tämä sinänsä sotii hyvin monen taikurin mantraa vastaan; ”Minä teen klassikoita ja klassista materiaalia koska ne toimivat ja niillä saa reaktiot”… Mutta niin tekee yli puolet kaveripiiristäsi. Toki tätäkään ei automaattisesti tarvitse ymmärtää käskynä, että älä tee klassikoita vaan niillekin on varmasti aikansa ja paikkansa. Mutta koettakaa nyt herran jumala keksiä niihin joku oma käänne tai juttu että ne eroavat massasta!!!
Muita asioita mistä ihmiset eivät pitäneet taikureissa olivat 24% ylimielinen tai vanhahtava esiintymistyyli, 16% he tiesivät kuinka temppu tehdään (Köh köh, vieläkö löytyy joku joka ei tiedä että kiinalaisissa renkaissa on reikä), 14% ei tiedä kuinka temppu tehtiin (!!!! Osa kokee tämän oikeasti ärsyttävänä!!!) ja 6% piti taikuutta tylsänä.
Seuraavaa temppua varten tarvitaan avustaja
Haluavatko ihmiset osallistua taikuriesitykseen? Vai pelkäävätkö he yli kaiken lavalle joutumista? Vastaukset vaihtelivat hyvin paljon kuten on ymmärrettävää, sillä yksi ihmisten suurimmista peloista on joutua esiintymään ison joukon ihmisiä edessä. Kuitenkin 67% koki olevansa innokkaita avustamaan taikuria kun taas 16% piti ajatusta kauhistuttavana. Mitä enemmän ihmiset olivat nähneet taikuriesityksiä, sitä innokkaampia he olivat auttamaan.
Yllättäen myös uskonnolliset ihmiset tuntuivat olevan halukkaampia auttamaan taikuria. Tästä voinee siis johtaa johtopäätöksen, että jos tarvitset avustajaa, ei ole väärin kysyä, sillä halukkaita pitäisi löytyä. Mutta jos et missään nimessä halua taikuria avustaa ja satut lukemaan tätä, niin voit kertoa taikurille suoraan, että et koe oloasi mukavaksi ison ihmisjoukon edessä, jolloin fiksu taikuri siirtyy eteenpäin.
Minkätyyppisistä tempuista pidetään?
Seuraava kysymys oli johdatteleva; ”Kuvittele että taikuri lähestyy sinua ja haluaa näyttää sinulle tempun; millaisen tempun haluat nähdä? Korttitempun, kolikkotempun, ison illuusion vai ajatustenlukua?” Ei kovinkaan yllättävää että ajatustenluku oli ylivoimaisesti suosituin annetuista vaihtoehdoista. Yli 50 % halusi nähdä ennemmin mentalismia kuin muita vaihtoehtoja. Ehkä aavistuksen yllättäen toiseksi tulivat illuusiot, kolmanneksi korttitemput ja vain 3 % halusi nähdä kolikkotemppuja.
Ihmiset myös halusivat osallistua innokkaammin ajatustenlukuun kuin esimerkiksi korttitemppuun. Korttitempuista pitävien kohdalla vain 27 % halusi osallistua temppuun ja 73 % koki mielekkäämmäksi seurata niitä sivusta. Sinänsä mielenkiintoista ja olisiko tällä jotain tekemistä sen kanssa, että ihmiset pelkäävät unohtavansa korttinsa? Mutta toisaalta tämä on myös hyvä osoitus, että korttitemput jotka eivät vaadi kortin valintaa tai suoranaista osallistumista kiinnostavat osaa ihmisiä. Tosin muutenkin vain mentalismissa selvästi yli puolet halusi mielellään osallistua itse tempun kulkuun.
Sukupuolen vaikutus tuloksissa
Sukupuolellisesti voidaan kaikista tuloksista tehdä yleistys, että naiset tuntuvat pitävän taikuudesta miehiä enemmän kun taas miehet pitivät koomikoista selvästi naisia enemmän. Ero on jopa noin 20 % luokkaa naisten eduksi taikureissa ja miesten eduksi koomikoissa. Miehet osoittautuivat myös skeptisemmäksi kuin naiset. Esimerkiksi naisista 34,3 % uskoi, että kuolleiden kanssa kommunikointi on mahdollista, kun vastaavaan uskoi miehistä vain 12 %. Vastaavasti miehistä vain 12 % uskoi, että oikeaa taikuutta on olemassa ja naisissa vastaava luku oli 14,2 %. Tosin pieni poikkeus löytyy ajatuksen lukuun uskovissa, sillä miehistä 12 % uskoi, että toisen ihmisen on mahdollista lukea toisen ihmisen ajatuksia kun vastaava luku naisilla oli 10,4 %. Pieniä eroja siis pääasiassa.
Mitä he tuntevat?
Tutkimuksessa myös tutkittiin mitä ihmiset muistavat taikuriesityksestä jälkikäteen. Mitä muistettiin, mitä oli unohdettu ja olivatko ihmiset oikeasti niin huijattavissa, kun taikurit usein itselleen uskottelevat. Yhdessä testeissä osallistujat jaettiin kahtia ja kaikille näytettiin Shawn Farquharin FISM (Taikuuden MM kisat) voittanut ohjelma Shape of My heart. Toinen ryhmä näki videon ilman pohjustusta ja toinen ryhmä sai videolle pohjustuksen että kyseisen videon esiintyjä on lukuisia palkintoja voittanut taikuri, joka voitti esityksellä korttitaikuuden MM tittelin.
Tämän jälkeen katsojia pyydettiin arvostelemaan videota. Tarkoitus oli siis selvittää, vaikuttavatko mahdolliset meriitit ihmisten reaktioihin taikuudesta. Yllättäen kyllä ja ei. Yllättäen ihmiset jotka tiesivät Farquharin meriiteistä pitivät videosta yhtä paljon, kuin ihmiset, jotka eivät tienneet Farquharin saavutuksista. Tosin ihmiset, jotka tiesivät saavutuksista, pitivät Farquharia automaattisesti taitavampana ja uskottavampana, kuin ne jotka eivät hänen saavutuksistaan tienneet. Ihmiset olivat myös jopa neljä kertaa halukkaampia näkemään esiintyjältä lisää, kun he tiesivät hänen saavutuksistaan. Saavutuksilla on siis jossain määrin merkitystä, mutta ei ehkä live tilanteessa niin paljoa kun voisi kuvitella.
Hieman vastaavaa testi toteutettiin myös Benjamin Earlen Penn&Teller Fool Us ohjelmassa esittämällä rutiinilla. Ensimmäinen puolisko katsoi jälleen videon ilman pohjustusta. Jälkimmäinen puolisko katsoi videon seuraavalla pohjustuksella; ”Seuraavaksi näette taikatempun, jonka esittää taikuri Ben Earl, yksi maailman parhaista sorminäppäryystaikureista. Hän on yksi neljästä taikurista koko maailmassa, joka on riittävän taitava esittämään tämän tempun täydellisesti”. Farquharin kohdalla siis testattiin, että jos ihmiset tietävät että esiintyjä on hyvä, pidetäänkö hänestä enemmän. Earlin kohdalla testattiin taitoa ja sitä onko virtuoosimaisella taidolla osuutta ihmisten kokemuksen kanssa. Earlin videon kohdalla katselijat pitivät siitä selvästi enemmän kun he olivat saaneet pohjustuksen tempun vaikeudesta. 85 % Ihmisistä, jotka tiesivät rutiinin olevan vaikea, olisi halunnut nähdä Earlilta lisää, kun taas ihmiset jotka eivät tienneet rutiinin olevan vaikea, lisää olisi halunnut nähdä vain 33 %.
Meriiteillä on siis merkitystä, mutta millä oli eniten vaikutusta; taidolla, on esiintynyt televisiossa, on voittanut palkintoja, on esiintynyt julkkiksille, tai on hinnaltaan kallis? Eniten tuntui vaikuttavan se, että esiintyjä on esiintynyt televisiossa. Muut saavutukset olivat suhteellisen lähellä toisiaan. Mutta yleisesti esiintyjät jotka esiteltiin jonkin sortin meriittien kanssa, koettiin paremmiksi ja heitä arvostettiin enemmän kuin esiintyjiä, joilla ei meriittejä ollut. Saavutuksilla on siis merkitystä.
Vaikuttaako lipun ostaminen taikuudesta nauttimiseen
Tutkimuksessa tutkittiin myös vaikuttaa mahdollinen lipun ostaminen ihmisten kokemukseen taikuudesta. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään. Ensimmäisen ryhmän tuli kuvitella, että he näkevät taikurin kadulla ja tämä tekee heille tempun (näytettiin videolta). Lopuille kolmelle ryhmälle kerrottiin sama asia, mutta heidän piti myös kuvitella, että he olivat ostaneet lipun esitykseen, jossa he näkivät saman tempun. Ryhmästä riippuen lipun hinta vaihteli 5€, 20€ ja 50€ välillä. Vaikuttiko siis lipun ostaminen ja mahdollinen hinta taikuuden kokemukseen?
Kaksi pääasiallista tulosta olivat seuraavat; Ihmiset tuntuivat nauttivan enemmän taikuudesta sen ollessa ilmaista. He olivat vaikuttuneempia ja enemmän ihmeissään samasta tempusta, kun heidän ei tarvinnut maksaa siitä. Mutta yllättävä tulos nousi esiin henkilöistä, jotka maksoivat lipuista, sillä ihmisten nautinto tuntui olevan suorassa yhteydessä lipun hintaan. Mitä kalliimpi lippu, sitä enemmän ihmiset tuntuivat nauttivan näkemästään! Hinnalla vaikuttaa siis olevan selvä yhteys koetun arvon kanssa.
Korttitemput ovat kaikki samanlaisia
Vuorossa se osa tutkimustuloksia joka pudottaa ison osan taikureista pilvilinnoistaan ja saa heidät kieltämään kaiken mitä tuloksissa on tähän asti tullut ilmi. Tuloksien lukeminen sattui tavallaan myös minuun sillä rakastan korttitemppuja! Mutta toisaalta tiedostan kyllä jo etukäteen, että suhtautumiseni korttitemppuihin ja korttitaikuuteen ei vastaa normaalien ihmisten suhtautumista.
Eli tätä tulokset kertovat; Jos haluat että ihmiset eivät muista mitään yksityiskohtia esityksestäsi, tee korttitemppuja… Tulokset eivät kuitenkaan ole ainoastaan pahoja. Usein ihmiset pitivät näkemistään korttitempuista, jopa paljon! Mutta jälkeenpäin he eivät kyenneet muistamaan niitä. Ne olivat kaikki vain ”korttitemppuja”. Tutkimuksessa pyrittiin siis tutkimaan laajemmin mitä ihmiset muistivat taikuriesityksistä. Taikuriesitys kestää tunnin, ehkä 90minuuttia, mutta muistot säilyvät toivottavasti ikuisesti! Parhaiten ihmiset tuntuivat muistavan suoraviivaiset helposti kuvailtavat efektit eli Vernon oli oikeassa sanoessaan, että ihmisen tulisi kyetä kuvailemaan hyvä temppu toiselle ihmisille, yhdellä lauseella. Kansaivälisesti ihmiset tuntuivat muistavan enemmän lavataikuutta kun taas Yhdysvalloissa usein ihmiset muistivat usein enemmän lähitaikuustemppuja. Mielenkiintoista on myös, että ihmiset muistivat usein nähneensä korttitemppuja, mutta tosiaan kaikki yksityiskohdat olivat unohtuneet.
Koska korttitemput ovat myös yksi tutkimuksen tekijän Joshua Jayn suosikeista, he tekivät tutkimukseen liittyen lisäkysymyksen, jossa kaikkia tutkimukseen osallistuneita pyydettiin kuvailemaan yksi, mikä tahansa, heidän näkemänsä korttitemppu. Vain 27 % osallistujista kykeni tähän… Toki taikuritkin tiedostavat että korttitempuissa on niin paljon variaatioita, että ne alkavat helposti muistuttaa toisiaan, mutta tuskin kukaan osasi etukäteen arvata, että tilanne on tavallisten ihmisten mielessä tuollaista puuroa. Tosin poikkeus vahvistaa lähes aina säännön ja niin kävi myös korttitemppujen kohdalla. Kun korttitemppuun liitettiin toinen esine tai helposti muistettava elementti, korttitemppujen muistaminen parani huomattavasti; ”Minun pelikortti oli lompakossa!”, ”Hän heitti kortit kattoon ja minun kortti tarttui sinne!”, ”Minun kortti oli appelsiinin sisällä!” jne. Useissa tapauksissa kun kortti merkattiin ja sitä ei vain löydetty pakasta, efekti siis jäi ihmisten mieliin paremmin.
Tosin tiedostin itsekin, että yleensä taikureiden suosiossa olevat menetelmällisesti raskaat korttitemput, joissa kortteja nostellaan, lasketaan, muistetaan sopivassa numerossa olevaa korttia ja niin edelleen, on vaikea muistaa. Ja jotta korttitaikureille ei jää tästä ihan huono fiilis, niin tieto, että tutkimukseen vastanneista ihmisistä silti 20% mainitsi nimenomaan korttitaikuuden taikuuden suosikki osa-alueekseen. Showbisneksessä on pitkään sanottu, että ei olisi väliä sillä mitä teet jos he pitävät sinusta esiintyjänä, joten korttitemppujen osalta tämä pitänee paikkaansa.
Miten temput tehtiin?
Kautta aikain taikureita on huolettanut, että ihmiset saavat tietää miten taikatemput tehdään. Tutkimuksen tuloksien mukaan tavallisia ihmisiä ei kiinnosta läheskään niin paljon kun taikurit luulevat. Tutkimukseen osallistuneille näytettiin video taikatempusta. Temppu vaihteli tapauskohtaisesti. Videon jälkeen katsojille annettiin mahdollisuus; he saisivat joko katsoa toisen tempun esitettynä tai nähdä videolta miten edellinen temppu tehtiin. Noin 60 % katsojista katsoi mieluummin seuraavan tempun esitettynä ja 40 % siis halusi nähdä miten temppu tehtiin. Enemmistö ihmisistä oli siis kiinnostuneempi katsomaan mysteereitä kuin selvittämään miten ne toimivat. Tästä tosin on sanottava että 60–40 jako ei silti ole kauhean mairitteleva ja 4/10:stäkin haluaa tietää miten taikurin temput tehdään. Aikaisemmin tuloksissa myös toin jo ilmi, että osalle ihmisistä taikuuden yksi viehätys olikin yrittää ratkaista temppujen salaisuuksia.
Ihmisten suhtautumista salaisuuksiin tutkittiin myös kolmella videolla, joissa esitettiin periaatteessa sama efekti, mutta eri mittakaavassa. Kaikissa kolmessa videossa leijutettiin jotain; seteliä, pelikorttia ja naista. Kaikki videot näytettiin tutkimuskohteille satunnaisessa järjestyksessä ja jokaisen videon jälkeen heidän piti koettaa arvata miten temppu tehtiin. Halutessaan he saivat myös katsoa videoita useamman kerran. Viihdyttävimmäksi koettiin naisen leijuttaminen ja myös sen metodia arvattiin kaikkein vähinten ja sen koettiin olleen hämäävin kolmesta esimerkistä salaisuuden osalta. Naisen leijuttamista myös katseltiin videoista eniten uudestaan ja uudelleen katselunkaan ei koettu ratkaisevan salaisuuden selvittämistä. Pelikortin leijuttamisen kohdalla 43 % luuli tietävänsä miten temppu tehtiin ja lähes kaikki olivat täysin oikeassa arvauksessaan. Setelin kohdalla luku nousi vain vielä korkeammaksi. Joten teille jotka leijuttelette seteleitä käsienne välissä, noin puolet tietää tismalleen miten te sen teitte. Tosin, itse en olisi tuohon tuloksia tai tutkimusta edes tarvinnut. Parin vuosikymmenen aikana keikkaillessa minulle on tasaisesti kerrottu taikureista, jotka joku näki jossain ja jotka tekivät temppua, jossa he pitivät seteliä ****** ****** päällä käsiensä välissä… Mutta hei, jos ihmiset reagoi niin ei kai se haittaa että yli puolet tajuaa tismalleen miten temppu tehdään.
Iällä vaikutti olevan selkeä vaikutus ihmisten haluun tietää miten taikatemput tehdään. Mitä vanhempi ihminen on, sitä vähemmän häntä tuntui kiinnostavan miten taikatemppu tehtiin, kun taas nuorilla tuntui useammin kiinnostavan ja olevan jonkin sortin teoria tempun salaisuudesta. Jos ihmisillä myös oli jonkin sortin epäilys tempun salaisuudesta, niin he olivat kiinnostuneempia ottamaan selvää, olivatko he oikeassa. Kun taas jos ihmiset oli hämätty niin pahasti, ettei heillä ollut edes teoriaa, he olivat halukkaampia vain näkemään seuraavan tempun.
Lopuksi
Tämä artikkelisarja on siis tiivistetty Joshua Jayn viimeisessä Magic (Syyskuu 2016) lehdessä julkaistun artikkelin pohjalta. Artikkeli on aiheuttanut maailmalla keskustelua ja osa taikureista ei yksinkertaisesti suostu hyväksymään siinä esitettyjä tuloksia, sillä ne sotivat niin paljon heidän omia uskomuksiaan vastaan. Osa perustelee, että tutkimus on markkinointitutkimusta taiteesta ja siksi se ei ole millään tasolla luotettavaa. Mutta tieteellisen koulutuksen omaavana en itse ainakaan pysty täysin sivuuttamaan tutkimustuloksia, etenkään kun olen tiedostanut jo useiden tutkimuksen ristiriitoja nostaneiden tuloksien olemassaolon ennen tutkimuksen olemassaoloa. Fiksu taikuri ymmärtääkin, että tutkimus ja sen tulokset ovat vain yksi työkalu lisää taikureille analysoida ja kehittää esityksiään. Ihmiset kaipaavat yllätyksellisyyttä ja eivät pidä siitä, että taikurit tekevät samoja temppuja. Myös korttitemput eivät jää mieleen, mutta niistä pidetään silti. Jos olette tutkimuksen tuloksien kanssa eri mieltä, olkaa hyvä vain… Mutta yli 500 ihmisen otannalla tehty tutkimus on tieteellisessä maailmassa pääasiallisesti varsin luotettava, joten yleisönne ovat luultavasti eri mieltä ajatuksienne kanssa.
Ja ihan lopuksi, tutkimukseen osallistuneista 526 osallistujasta, 28 % ei ollut ikinä nähnyt taikuria livenä!!! Ja 49 % oli yli vuosi siitä, kun he olivat nähneet taikuutta livenä. Joten kannattaa pitää mielessä, että seuraavalla kerralla kun esiinnytte jollekin, niin saatatte olla ensimmäinen taikuri, jonka kyseinen henkilö näkee, joten älkää olko paskoja…