4. kolikkotemppuja

”Jos en huijaa teitä, en tee työtäni taikurina. Jos saan teidät tuntemaan itsenne hölmöiksi, en tee työtäni ihmisenä”

Jerry Andrus

Kolikkotaikuuden perustekniikat ovat pitkälti käsitelty ja tästä eteenpäin oppitunnit tulevat keskittymään lähinnä taikatemppujen ympärille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että tekniikkaa ei enää käsiteltäisi. Tekniikat eivät vain tästä eteenpäin pääasiassa tule enää olemaan omia videoita, vaan ne on sisällytetty temppuihin joissa niitä hyödynnetään. Tämän oppitunnin temput ovat suhteellisen yksinkertaisia ja ne nojaavat lähinnä sormipalmeeraamiseen. Tämän lisäksi tulemme käsittelemään kolikoiden vaihtamista.

Taikatemppujen esittämisestä

Huonosti esitetty taikatemppu on vain kevyt tai jopa pitkästyttävä kepponen, mutta hyvin esitetty taikatemppu voi jättää muistijäljen jota sen todistanut kantaa mukanaan koko elämänsä. Taikatemppujen esittäminen on paljon muutakin kun vain temppujen teknistä esittämistä. Seuraavat kohdat ovat enemmänkin minun hyväksi kokemiani neuvoja ja niitä ei tarvitse ajatella sääntöinä, mutta kokemukseni mukaan ne parantavat taikatemppujen laatua.

1. Suhtaudu taikatemppuihin ja taikuuteen niiden ansaitsemalla arvokkuudella ja pyri siihen, että olet oikeasti todella harjoitellut kaiken mitä esität. Eli harjoittele, harjoittele, harjoittele, hio, tutki, hanki lisää tietoa ja harjoittele vielä lisää ennen kun esität temppua kenellekkään! Tämä on ensiarvoisen tärkeää jos tarkoituksenasi on esittää temppuja vain sukulaisille tai ystäville! Taikatemput rakentuvat usein tiettyjen toistuvien peruspilarien varaan. Jos kiireeltäsi hätäilet ja mokaat esimerkiksi perheenjäsenille jonkin tietyn perustekniikan, niin on täysin mahdollista, että et voi enää koskaan käyttää tuota perustekniikkaa heille temppua esittäessäsi koska he ovat nyt tietoisia sen olemassaolosta ja he osaavat odottaa sitä.

2. Vältä turhamaisuutta, ylimielisyyttä ja “katsokaa mitä minä osaan!” asennetta esittäessäsi taikatemppuja. Vaikka taikatempulla voi jättää hyvin vaikuttavan muistijäljen, niin silti pohjimmiltaan maailmanmittakaavassa esimerkiksi valitun kortin löytäminen pakasta on aika pieni juttu. Joten älä anna egollesi liian suurta valtaa ja usko minua, nöyrällä asenteella pääset pitkällä tähtäimellä pidemmälle.

3. Älä säikähdä kahta ylempää! Taikatemput on tarkoitettu esitettäväksi ja nimenomaan toisille ihmisille! Taikuus on uskomaton jäänmurtaja ja loistava tapa kohdata ja tavata uusia ihmisiä ja tai viihdyttää jo olemassa olevia. Pyri siis jakamaan tätä lahjaa muille, nimenomaan kasvotusten!

Tämä ihan siitä syystä, että ystäväsi ja perheesi ovat pääsääntöisesti tunteneet sinut jo vuosikausia ja he tietävät, että sinulla ei ole mitään yliluonnollista kykyä. Tästä johtuen kaikki mitä heille teet tulee aina olemaan vain temppuja tai näppäriä jippoja, mutta todellisen hämmästyksen ja mahdottomuuden tunteen herättäminen perheen ja tuttujen silmissä on äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. 

Tästä samasta syystä perheenjäseniä ei tulisi missään nimessä käyttää testiyleisönä liian aikaisessa vaiheessa! Et tule ikinä saamaan heiltä rehellistä palautetta! Puolisosi, äitisi tai siskosi ei yleensä ilkene sanoa sinulle mitä hän todellisuudessa näkemästään ajatteli vaan antaa pääasiallisesti positiivista palautetta. Jos tämä tuntuu sinusta vieraalta niin mieti esimerkiksi kaikkia television tosi-tv ohjelmia joissa esitellään jotain erikoistaitoa tai yleensä taitoa kuten laulua. Kuinka monta huonoa esiintyjää tai laulajaa noihin formaatteihin mahtuu? MONTA! Osittain siksi, että kukaan ei ole iljennyt sanoa heille, että ”Hei, sinä et oikeasti ole hyvä laulaja…”

Samaan yhteyteen on myös pakko mainita, mutta valitettavasti koulu, etenkin peruskoulu, on äärimmäisen huono paikka esittää taikatemppuja… Lapset rakastavat taikatemppuja mutta ovat myös äärimmäisen mustasukkaisia ja kateellisia toisille lapsille! Jos joku samanikäinen tekee jotain jota he eivät ymmärrä, he usein kokevat sen negatiivisesti. Lapsien keskuudessa on myös hyvin pitkälle kehittynyt hierarkia ja jos joku horjuttaa sitä esimerkiksi erikoistaidolla, on hyvin tavallista, että tämä erikoistaidon osaava henkilö joutuu tilanteisiin jotka ovat hänen taitotasolleen liian haastavia. Tästä johtuen suhtautuisin suurella varauksella taikatemppujen esittämiseen koulussa.

5. Muista varioida efektejä! Älä esimerkiksi tee vain ja ainoastaan “valitse kortti” temppuja. Pyri tekemään erilaisia temppuja, siis sellaisia että tempun niin sanottu efekti vaihtelee. Voit myös esimerkiksi aloittaa muutamalla korttitempulla ja tehdä lopuksi kolikkotempun tai toisinpäin.

6. Lopeta ajoissa ja jätä yleisö haluamaan lisää!
Yleensä taikuuden kirjallisuudessa suositellaan kasaamaan omat temput kolmen tempun sarjoiksi. Tämä helpottaa temppujen muistamista ja kolmen tempun sarjoilla voi rakentaa pieniä selkeitä kokonaisuuksia joissa on alku, keskikohta ja loppu. Perinteisesti tällainen kolmen tempun sarja on kestoltaan 10-15 minuuttia. Itse suosin sosiaalisissa tilanteissa yhtä vahvaa temppua. Jos katsojat pitivät näkemästään, he pyytävät kyllä lisää. Tosin, tässäkin on hyvä muistaa ettei aina tarvitse suostua.

7. Pidä huolta itsestäsi ja välineistäsi.
Pidä huolta käsistäsi, leikkaa kynnet ja puhdista kynsien aluset. Käytä siistejä välineitä.

8. Ole oma itsesi!
Älä jäljittele ketään toista taikuria tai esiintyjää! Jos jäljittelet jotain toista, tulet parhaimmillaankin olemaan vain maailman toiseksi paras ja silloinkin olet vain kopio. Pyri rakentamaan temppujen ympärille presentaatio joka kertoo jotain sinusta ja mielenkiintosi kohteista. Omaa siis joku näkökulma ja jaa se yleisösi kanssa olipa se sitten millainen tahansa, mutta anna itsestäsi jotain yleisölle, jotta yleisö oppii myös tuntemaan sinut. Tämä on aina mielenkiitoisempaa kuin tyyppi joka löytää valittuja kortteja pakasta

”Taikuri ei ole taikuri koska hän tietää temppuja, vaan siksi että hän ymmärtää taikuutta; taikuuden periaatteet, teoriat ja perusteet”

Harlan Tarbell

FADING COIN

Historia

Fading Coin on Tomoyuki Takahashin keksintö ja se on julkaistu taikurilehti ”Geniin” toukokuun numerossa vuonna 2000 (Vol. 63 No. 5). Temppu kuitenkin tuli tunnetuksi taikureiden keskuudessa pitkältä Eugene Burgerin ansiosta, joka esitti ja opetti temppua aktiivisesti luennoillaan 2000-luvun alussa ja julkaisi versionsa 2008 L&L Publishingin DVD:llä ”Exploring Magical Presentations by Eugene Burger”. Temppu on hyvä esimerkki tempusta, jonka tehon ymmärtää vasta kun sen esittää muutaman kerran.

”Kun taikuri antaa sinun tehdä johtopäätöksen omatoimisesti, hänen valheestaan tulee vedenpitävä”

Teller

COPPER – SILVER TRANSPOSITION

Tämä on yksi harvoista kolikkotempuista tässä opintokokonaisuudessa, jota olen oikeasti esittänyt aktiivisesti. Temppu ei ehkä pääse oikeuksiinsa videolla, mutta kokemukseni mukaan se on yksi vahvimmista kolikkotempuista mitä olen ikinä esittänyt ja löytyy edelleen repertuaaristani.

Historia

Temppu jossa kaksi kolikkoa vaihtaa paikkaa on hyvin vanha ja sen keksijää ei ole tiedossa. Siitä löytyy useampia versioita muun muassa Professori Hoffmanin ”Modern Magic” kirjasta vuodelta 1876. Videon temppua muistuttava versio löytyy John Hillardin ”Greater Magic” kirjasta (1938) ”The Dime and the Penny” nimellä s.685.

Bobo Switchiä pidetään perinteisesti J.B.Bobon keksintönä. Se on julkaistu ”The Phoenix” taikurilehden numerossa 157 1948. Täysin vastaava vaihto tosin löytyy muutama vuosi aiemmin nimettömänä ”Hugard’s Magic Monthly” taikurilehdestä helmikuulta 1945.

Temppu voidaan suorittaa lukuisilla eri tavoilla; ylimääräisellä kolikolla, ilman ylimääräistä kolikkoa tai jopa salaisilla apuvälineillä. Hyvin pitkään tavasta riippumatta oli kuitenkin tavallista, että temppu alkoi taikurin esittelessä yleisölle kaksi erilaista kolikkoa; hopeisen ja kuparisen. Toinen kolikoista annettiin katsojalle ja taikuri piti toisen ja kolikot vaihtoivat paikkaa. Temppu toimii edelleen tällaisenakin, mutta mitä enemmän katsojalla on muistettavaa, sen suurempi todennäköisyys että hän muistaa jotain väärin tai lopullinen efekti ei ole täysin selvä. Klassisen tavan ongelma on siinä, että katsoja saa suhteellisen suuren määrän tietoa kerralla prosessoitavaksi; kaksi erilaista kolikkoa, toisen hän saa käteensä ja toinen jää taikurille. Katsojan täytyy olla täysin varma mitä on missäkin ennen kuin kolikot vaihtavat paikkaa. Dai Vernon yksinkertaisti tämän esittelemällä ensin vain yhden kolikon. Katsoja saa siis prosessoitavakseen vain yhden tiedon; hänellä on kädessään hopeakolikko. Tämä on luonnollisesti helppo hyväksyä ja ymmärtää. Kun toinen kolikko tuodaan nyt esille, on tämä uusi informaatio helppo prosessoida vanhan tueksi. Kolikoiden vaihtaessa paikkaa on katsojalla todella vaikea lähteä ajattelemaan miten temppu tapahtui, sillä he eivät ole tietoisia että tempussa oli käytössä myös kolmas kolikko ja se myös vaihdettiin ennen kuin he olivat edes tietoisia että tempussa on ylipäätänsä toinen kolikko. Eli taikuri Telleriä lainaten, katsoja kaivaa itsensä itse niin syvälle kuoppaan, että sieltä pois kiikkuminen alkaa olla mahdotonta.

Yllä olevassa videossa käytin Bobo Switchiä mutta periaatteessa mitä tahansa toinenkin kolikonvaihto toimii. Alla olevassa videossa esittelen lyhyesti kuinka lähes kaikkia aikaisemmalla oppitunnilla olleita kolikon hävityksiä, voi käyttää myös kolikoiden vaihtamiseen.

”Taikuuden ammattilainen pyrkii hämäämään silmien sijaan ihmisen mieltä”

Sol Stein

LISÄÄ TAIKATEMPPUJEN ESITTÄMISESTÄ

Taikatemppujen esittämisestä puhuttaessa käytetään usein sanaa presentaatio. Tällä tarkoitetaan viestiä, teemaa tai tarinaa joka on rakennettu taikatempun ympärille. Tämä on myös se asia joka pyrkii sitomaan taikatempun osaksi laajempaa kokonaisuutta tai asiayhteyttä. Presentaatiota voi lähestyä lukuisista eri näkökulmista ja siihen suhtaudutaan eri piireissä eri tavalla. On tärkeää ottaa huomioon, että kirjoitan tämän artikkelin taikuuden harrastajat tai aloittelijat mielessä. Eli pyrin lähestymään temppujen esittämistä henkilön näkökulmasta, joka esiintyy todennäköisesti pääsääntöisesti ystävilleen, perheenjäsenille ja tuttaville sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei ammattimaisesti. On myös tärkeä muistaa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa esittää taikuutta ja taikatemppuja. Päätät itse mitä tietä päädyt kulkemaan ja nämä neuvot ja havainnot eivät ehkä sovellu juuri sinulle.

On kuitenkin olemassa yksi ikävän yleinen tapa esittää taikuutta ja suosittelen sinua välttämään sitä viimeiseen asti! Se ei ole viihdyttävää eikä millään tavalla merkityksellistä. Tämä tapa on niin sanottu kuvaileva esitystapa, jossa käytännössä taikuri vain kuvailee mitä hän tekee ääneen; ”laitan kolikon oikeasta kädestä vasempaan ja se häviää…” Sinun ei tarvitse syöttää katsojille itsestäänselvää informaatiota, anna heidän itse päätellä mitä teet sen pohjalta mitä he näkevät. Tosin tähän väliin pakko myös sanoa että tulen tekemään juuri tuota tämän opintokokonaisuuden videoissa koska opettelin pääosan tempuista vain ja ainoastaan tätä varten, suhteellisen nopealla aikataululla. Suuri poikkeus tässä kuvailussa on juuri ennen taikuuden hetkeä, jos haluat korostaa tilanteen puhtautta ja mahdottomuutta ja saada tilanteesta jäämään aikaan vahvemman muistijäljen. Voit esimerkiksi korostaa että kätesi ovat todella tyhjät ja hyvin hitaasti näyttää ne sormet avoinna, molemmilta puolilta. Edellyttäen siis että kätesi ovat todella tyhjät ja sinulla ei ole mitään piiloteltavaa. Mutta muuten pyri välttämään kuvailevaa esitystapaa.

Tämä koskee myös itse efektiä. Sinun ei tarvitse alleviivata sitä mitä tapahtui. Anna yleisön tajuta se itse ja ennen kaikkea anna heille aikaa reagoida siihen! Esimerkiksi kun tempussa tapahtuu jotain ihmeellistä niin pidä kolmen sekunnin tauko. Pysähdy, älä tee mitään, katso vain paikkaa missä efekti tapahtu ja hiljaa mielessäsi laske kolmeen… Yksi, kaksi, kolme.. Kolmen jälkeen voit nostaa katseesi ja katsella ympärillesi vielä muutaman sekunnin. Syy miksi katsot efektiä etkä yleisöä on kohteliaisuus. Kun ihminen kokee todella voimakkaan taikuuden hetken, se voi tuntua samalta kun sinut yllätettäisiin tekemästä jotain salaista. Anna siis ihmisille hetki kerätä itsensä ja ymmärtää että kukaan ei tuijota heitä tällä hetkellä ja vapaus nauttia hetki tästä tunteesta.

Maaginen tarinankerronta

Maaginen tarinankerronta, jota esiintyy todella paljon klassisessa taikurikirjallisuudessa oli pitkään hyvin suosittua. Tämäntyyppinen taikuuden esittäminen perustuu yleensä jonkin sortin tarinaan. Taikuri esimerkiksi kertoo yleisölle mitä hänelle tapahtui jossain tai mitä hän näki jossain. Tämä on edelleen täysin toimiva tapa esittää taikuutta, etenkin lavalla tai estraadilla, mutta ihmisten lähellä tehtäessä sosiaalisessa ympäristössä tällainen klassinen käsikirjoitukseen perustuva esitystapa ei sovellu kovinkaan hyvin nyky-yleisöille. Se vie liikaa aikaa. Valitettavasti iso osa nyky-yleisöstä on kasvanut erilaisessa kulttuurissa. Tv ja elokuvat leikkaavat nopeasti ja usein ja ihmisten keskittymiskyky on laskenut valtavasti siitä mitä se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Tästä johtuen pitkä tarinavetoinen esitys ei ehkä ole sosiaalisiin tilanteisiin paras ratkaisu, ellei esiintyjällä ole tarpeeksi taitoa ja karismaa saada se toimimaan. Mutta pääsääntöisesti minä en suosittele pitkiä tarinavetoisia presentaatiot sosiaalisissa tilanteissa esitettäväksi.

2010:n alkupuolella Portugalissa järjestettiin ensimmäisiä virtuaalisia taikurikongresseja Essential Magic Convention (EMC). Kongressi järjestettiin verkon välityksellä ja se poikkesi perinteisistä taikurikongresseista ja pyrki lähestymään taikuutta samoin kuin monen muun ammatin kongressit tai esimerkiksi TED puheenvuorot. Kongressissa oli yhtenä osana paneelikeskustelu, jossa useampi taikuri keskusteli nimenomaan taikuuden esittämisestä ja presentaatioista. Paul Harris piti loistavan puheenvuoron jossa hän ihmetteli kuinka moni taikuri edelleen +2010 tekee sosiaalisessa tilanteessa edellä kuvattua tarina presentaatiota. Hän kertoi esimerkin jossa hänen ja hänen ystävänsä olivat ulkona kahvilla ja hänen ystävänsä halusi esittää hänelle jotain. Saman tien kun hänen ystävänsä alkoi esittää hänelle temppua, niin kaikki hänen ystävässään muuttui; hänen ryhtinsä, hänen eleensä, tapansa liikkua, puhetapa ja rytmi. Tiedostamattaan hänen ystävänsä oli muuttunut Clark Kentistä Teräsmieheksi! Toisin sanoen, hänen ystävänsä ei esittänyt taikuutta omana itsenään, hänellä oli kokonaan toinen persoona taikuuden esittämiseen ja se oli selvästi havaittavissa ulospäin. Tämä ei sinänsä olisi ongelma jos hän esiintyisi tuntemattomille, mutta nyt hän esiintyi ystävälleen ja tämä ystävä huomasi heti muutoksen. Harris totesikin että hänen oli pakko keskeyttää ystävänsä esitys ja kysyttävä häneltä ”miksi sinä esiinnyt minulle?”

Tämä esimerkki on kummitellut minua lähes vuosikymmenen ja joka kerta taikureita kohdatessani, suorastaan säikähdän kuinka yleistä tuo on. Ehkä paras tapa kuvata tuota henkilölle, joka ei ole sitä nähnyt sivullisena tai kokenut sitä, on sanoa että taikurilla menee esiintymisasetus päälle. Eli siis ikään kun taikurissa olisi jossain nappia jota painamalla hän menee esiintymisasetukselle ja alkaa esiintymään. Kun esitys on loppu, taikuri palautuu alkuperäiseen tavalliseksi itsekseen.

Vaihtoehdoksi tällaiselle esiintymistavalle on niin sanottu keskusteleva presentaatio. Taikuri tavallaan johdattelee keskustelun haluamaansa aiheeseen, joka johtaa tilanteen taikatemppuun. Keskustelevan presentaation ydin on siinä, että näennäisesti yleisö tai katsoja ei voi suoraan sanoa koska temppu alkoi. Temppu oli tavallaan osa luonnollista keskustelua ja yksi asia johti toiseen. Keskusteleva presentaatio ei tarkoita sitä, että taikuri selittäisi mitä sylki tuo suuhun, vaan keskusteleva presentaatio voi olla ihan yhtä suunniteltu kun maaginen tarinankerronta. Joka kerta tehdessään samaa temppua, taikuri sanoo samoja asioita aina suurinpiirtein samaan aikaan eli presentaatio on siis ennalta harjoiteltu mutta samaan aikaan keskustelevassa presentaatiossa on paljon tilaa vuorovaikutukselle ja se ei tunnu yksinpuhelulta tai monologilta, kuten useissa tapauksissa tarinankerronta tuntuu. Keskusteleva presentaatio voi lyhyimmillään olla lauseen tai parin mittainen. Aloituslause, jonka pääasiallinen tarkoitus on herättää katsojan mielenkiinto ja mahdollisesti lopetus, joka tavallaan kasaa tempun ja presentaation yhteen. Valinnan mukaan välissä voi olla lisää selkeästi ennalta suunniteltuja lauseita tai sitten ei.

Yksi tapa aloittaa tällainen keskusteleva presentaatio on kysymyksellä. Kysymyksen kysyminen on lähes aina tehokkaampaa kuin toteamukset. Esimerkiksi presentaatio voi alkaa;
”Monet uskovat aaveisiin” (toteamus)
”Uskotko aaveisiin?” (kysymys joka on suunnattu yhdelle)
”Uskotteko aaveisiin?” (kysymys joka on suunnattu kaikille)
Jälkimmäiset ovat selvästi kiinnostavempia kuin ensimmäinen sillä ne osallistavat yleisön mukaan esitykseen. Keskusteleva presentaatio voi myös alkaa täysin fiktiivisellä kysymyksellä kuten vaikkapa ”Satuitko katsomaan eilen televisiossa….” tai ”Oletko nähnyt sitä uutta kiertävää videota…” Normaalin keskustelun keskelle pudotettuna, esimerkiksi hiljaisen hetken jälkeen, tuollainen avaus voi toimia varsin luontaisena siirtymänä taikatemppuun. Pääasiallinen tehtävä avauslauseella on kuitenkin saada yleisö kiinnostumaan siitä mitä tapahtuu seuraavaksi.

Presentaation ei myöskään tarvi aina olla sanallinen vaan se voi olla myös sanaton. Tällöin tavallaan eleillä, teoilla ja olemuksellasi pyrit välittämään jotain viestiä yleisölle siitä mitä tapahtuu ja miten. Yksinkertainen esimerkki voisi olla vaikka mentalisti taivuttamassa lusikkaa. Hyvin harvoin metallia taivuttaessaan mentalistit sanovat mitään, he ehkä hierovat lusikkaa tai sitten vain näennäisesti keskittyvät siihen silminnähtävän kovasti. Mutta varsinaisesti mentalisti ei ikinä sano suoraan ”keskityn nyt lusikkaan ja mieleni voimalla taivutan sen…” Sanottuna tuo kuulostaa aavistuksen naurettavalta, mutta jos katsoja itse ajattelee että ilmeisesti hän jotenkin keskittymällä sai lusikan taipumaan, se alkaa tuntua uskottavammalta ja ennen kaikkea kiehtovalta, ihmeelliseltä, ehkä jopa pelottavalta.

Joskus vain viihdyttävä presentaatio myös riittää. Taikatempun ei aina tarvitse sisältää syvempiä merkityksiä tai sanomaa, joskus riittää että se on vain viihdyttävä. Toki taikuus voisi olla paljon enemmänkin, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Esimerkiksi pikkujouluyleisö tai yleensä humalainen yleisö, joista Suomessa ei ole pulaa, ei ole paikka syvällisille tai pohdiskeleville presentaatioille. Joskus riittää että pidetään hauskaa ja hämmästytään sen ohessa. Tämä on itseasiassa se tapa jolla suuri osa ammattitaikureista hankkii leipänsä, myös minä. Eli nokkelia heittoja, vuorovaikutusta ja hauskoja tilanteita. Tempussa saattaa silti olla joku syvällisempi merkitys, mutta sitä ei ehdi alleviivaamaan. Jos joku huomaa sen, kunnia siitä heille! Suuri osa ammattitaikureista on viihdyttäjiä ja mikään ei kerro tilaajalle että yleisö viihtyy yhtä tehokkaasti kun nauru ja raikuvat aploodit.”Funny is Money”

Huomionarvoista on myös se, että taikatemppu ei aina tarvitse presentaatiota! Taikurit olivat täysin hämillään 2000-luvun alussa kun David Blaine ilmestyi ensimmäistä kertaa televisioon ja hänen presentaatio oli varsin usein vain ”katso!”, tai ”katso tätä!” Internetin keskustelufoorumit täyttyivät taikureista riehumassa ”EI, EI, EI NÄIN!!!” Mutta siinä mitä Blaine teki ei ollut mitään väärää… Blaine oli ymmärtänyt sen mitä ehkä maailman paras elävä taikuri Juan Tamariz oli sanonut jo vuosikymmeniä; ”joskus taikatemppu ei vaadi mitään presentaatiota, vaan taikuus itsessään on riittävän vahvaa ja vakuuttavaa kannattelemaan itseään”

”Showmiehen täytyy tehdä asioita joista yleisö pitää. Taiteilijan täytyy tehdä asioita joista hän pitää”

Juan Tamariz

Uskottavuus

Minkä tahansa presentaatiotavan valitsekin, niin pidä myös mielessä uskottavuus. Jos olet 15v niin se että alat kertomaan tarinaa kuinka sinua huijattiin hämyisessä salakapakassa ei ole uskottavaa. Tarinasi ja presentaatiosi täytyy olla jollain tasolla uskottavia tai se syö esittämäsi tempun tehoa. Yksi tapa tehdä presentaatiosta uskottavia on sitoa ne muihin omiin kiinnostuksen kohteisiisi. Jos olet oikeasti kiinnostunut jostain, suhtaudut siihen usein innokkuudella ja intohimolla ja muut havaitsevat sen kun puhut tästä asiasta. Jos pystyt liittämään tuon todellisen innostuneisuuden myös presentaatioosi, niin yleisö aistiin sen ja on siitä kiinnostunut, vaikka he eivät tietäisi asiasta itse mitään.

Käsikirjoittaakko vaiko ei?

Tämä tuntuu jakavan taikurit kahtia. Osa uskoo että käsikirjoittaminen on välttämätöntä ja toinen osa ei koe sitä tarpeelliseksi. Molemmilla puolilla on hyviä argumentteja käsikirjoittamisen puolesta ja sitä vastaan. Pääsääntöisesti käsikirjoituksen puolesta puhuu se, että esityksestä katoaa kaikki turha jaarittelu ja jäljelle jää vain itse asia. Kaikki oleellinen tulee varmasti sanottua. Myös kaikki, um, oh, ah, seuraavaksi, tuota noin, nih, noh ja muu niin sanottu täytesanailu vähenee huomattavasti jos esitys on käsikirjoitettu.

Negatiivisena seikkana käsikirjoituksessa koetaan usein se, että ensinnäkin käsikirjoitus on opeteltava täysin ulkoa. Jos käsikirjoitusta ei osaa täysin ulkoa ja se vaatii yhtään ylimääräistä ajattelua, yleisö huomaa heti että se mitä esiintyjä sanoo on käsikirjoitettua. Käsikirjoitus jota ei ole täysin sisäistetty ei siis tunnu tai kuulosta spontaanilta vaan ennalta harjoitetulta. Tämä sopii taikuuteen heikommin kun vaikkapa teatterin lavalle. Toinen kritiikki käsikirjoitusta kohtaan on usein se, että käsikirjoituksesta tehdään liian tiukka ja siinä ei ole tilaa joko improvisaatiolle tai katsojien kanssa käytävälle vuorovaikutukselle. Niin sanottu espanjalainen koulukunta kokee, että jos taikuri ei ole luonnostaan hyvä näyttelijä, niin liika näytteleminen ja käsikirjoittaminen syö esiintyjän ja yleisön välisen yhteyden aitoutta. He kokevat että kaikki valheellinen kuten keksitty käsikirjoitus tai hahmo voivat syödä tätä yhteyttä.

Kuulun itse molempiin luokkiin. Lavalla tai estraadilla kaikki mitä sanon on käsikirjoitettua ja ennalta suunniteltua. Mutta olen tehnyt osaa repertuaaristani jo yli 20 vuotta ja vaikka kaikki on periaatteessa käsikirjoitettu joskus, niin se mitä sanon nykyään ei välttämättä edes muistuta alkuperäistä käsikirjoitustani. Olen tehnyt tietyt temput niin monta kertaa että en enää nojaa käsikirjoitukseen esittäessäni niitä, jotenkin vain tiedän mitä sanoa missäkin kohti. En sano näitä asioita samalla lailla illasta toiseen mutta sanon ne niin, että niiden merkitys ei muutu. Puhun siis tavallaan improvisoiden mutta käsikirjoitetusti. Lähitaikuutta tehdessäni taas en ole käsikirjoittanut suurta osaa repertuaaristani. Tosin olen tehnyt suurta osaa repertuaaristani niin paljon, että samassa kohdassa tietyssä tempussa sanon yleensä aina tietyt avainsanat tai asiat. Noudatan siis tavallaan löyhää käsikirjoitusta mutta en ole sidottu siihen. Silti alussa, suosittelen että kokeille edes käsikirjoittamista. Edes pääkohdat, miten aloitatte, miten hoidatte tempun pääkohdat, pohjustatte ja niin sanotusti myytte tempun huippuhetken ja miten lopetatte tempun. Muutama avainsana tai lause riittää. Tämä antaa teille rohkeutta esiintymistilanteeseen ja helpottaa tempun viemistä loppuun asti ennen kun tempusta on tullut osa teitä.

Ja lopuksi huomautus. Tämän opintokokonaisuuden yhteydessä olevista tempuista vain muutama on minun omassa repertuaarissani. Suuressa osassa esitysvideoita en ole miettinyt varttia kauempaa miten esitän temput, joten en suosittele käyttämään minun presentaatioitani sellaisenaan. Ne eivät ole kauhean hyviä… Itseasiassa ennen videoiden kuvaamista pohdin, pitäisikö minun kirjoittaa temppuihin paremmat presentaatiot tai edes pohjat, joita voisitte käyttää paremmin pohjana oman ensimmäisen presentaationne luomisessa. Mutta valitettavasti minulla ei ollut siihen aikaa ja se mikä sopii minulle, ei välttämättä sopisi teille.

“Ovelalla toteutuksella ja puhtaalla tekniikkalla ei ole mitään merkitystä jos presentaatio on puutteellinen”

Dai Vernon