”Shiftiä joka voidaan tehdä korttipöydässä, tai joka voidaan tehdä käsien ollessa täysin paikallaan ja mitään ei ole nähtävissä, ei ole vielä keksitty”
S.W.Erdnase 1902
”The Pass” on tekniikka josta käytetään suomenkielisessä taikurikirjallisuudessa usein nimitystä ”voltti”. Vastaavasti englanninkielisessä kirjallisuudessa sitä kutsutaan myös nimityksellä ”shift” tai ”two handed shift”. Kyseisien termien alle kuuluvat periaatteessa kaikki tekniikat joissa pakkaa nostetaan eri keinoilla niin että puoliskot vaihtavat paikkaa keskenään, ilman että yleisö on siitä tietoinen. Tekniikasta on lukuisia erilaisia variaatioita, mutta pääasiassa ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään; Ensimmäinen ryhmä koostuu tekniikoista joita kutsutaan yleisesti klassiseksi voltiksi ja näissä tekniikoissa pakan puolikkaat vaihtavat paikkaa salamannopeasti joko vetämällä pakan alaosa yläosan läpi tai päinvastoin. Toinen lähetystymistapa on niin sanottu Herman Pass, jossa pakan alaosa tuodaan yläosan päälle. Siinä missä klassinen tekniikka nojaa pitkälti nopeuteen, nojaa Herman pass enemmän pehmeyteen ja kulmiin, joilla pakan puoliskojen vaihtuminen piilotetaan.
Tekniikkana Pass herättää taikureissa usein suuria tunteita puolesta ja vastaan. Hyvin pitkälle 1900-luvun alkuun asti Pass toimi korttitaikuuden kulmakivenä. Lähes kaikki tuota ennen julkaistut taikurikirjojen korttitemput alkavat lauseella ”kortti valitaan, palautetaan pakkaan ja taikuri kontrolloi kortin pakan päälle passia käyttäen”. Tekniikkana pass on kuitenkin jossain määrin suhteellisen haastava tai vaativa. 1920-1930 Tapahtui muutos ja taikureille suunnatussa kirjallisuudessa alettiin julkaisemaan lukuisia vaihtoehtoisia tapoja kontrolloida pelikortteja pakan päälle. Suosituimmaksi näistä nousivat Dai Vernonin niin sanotut ”Transfer nostot” joita on käsitelty jo tämän opintokokonaisuuden alkupäässä ja joiden keksimistä Vernon itseasiassa myöhemmällä iällään jopa hieman katui, sillä niiden keksiminen antoi hänen mukaansa taikureille tekosyyn olla opettelematta passia ja sen eri variaatiota. Vastaavasti erilaiset ”jog sekoitustekniikat” alkoivat yleistyä 1940- ja 1950 luvuilla ja passin merkitys korttitaikuudessa alkoi pienentyä. 1950-Luvun jälkeen myös erilaiset ”side steal” tekniikat näkivät päivänvalon ja ne korvasivat passin tapana kontrolloida kortteja salaisesti ilman näkyvää korttien manipulaatiota. 1970 ja 1980 luvuilla pass nousi hetkellisesti uuteen suosioon kun aikansa suuret korttitaikurit kuten Derek Dingle ja Ken Krentzel osoittivat, että tekniikka on edelleen täysin yhtä käytettävä kuin sata vuotta aikaisemmin. Mutta vaikeusasteestaan tai haastavuudestaan johtuen tekniikka on kuitenkin edelleen suhteellisen harvinainen taikuuden harrastajien ja jopa ammattilaisten keskuudessa. Yleisimmät pääsyyt pass tekniikan kritisoimiseen ovat sen oletettu vaikeus, kulmaongelmat ja näkyvyys ja tarjolla olevat vaihtoehtoiset tekniikat. Tarkastellaan näitä tarkemmin.
Vaikeusaste on minusta hieman kyseenalainen. Pass ei sinänsä ole sen vaikeampi kun moni muukaan edistynyt korttitekniikka ja siihen pätee samat säännöt kun mihin tahansa tekniikkaan; joko tekniikan osaa tai ei osaa. Jos tekniikan osaa, se ei enää ole vaikea. Taikurit, kuten ihmiset yleensä, nyt tunnetusti ovat hieman laiskoja minkä tahansa asian harjoittelun suhteen ja menevät mielellään sieltä mistä aita on matalampi, jos se vain on mahdollista. Teknisesti pass ei siis ole sinänsä vaativa, mutta se vaatii suhteellisen paljon aikaa ja toistoja, jotta sen saa niin sanotusti pehmeäksi ja jotta tekniikan pystyy toteuttamaan ilman liiallista havaittavaa lihasjännitystä. Tämä tulee vaatimaan aikaa ja valitettavasti oikotietä ei ole.
Kulmaongelmilla ja näkyvyydellä tarkoitetaan sitä, että pass on hyvin haavoittuvainen tietyistä kulmista ja tietyissä olosuhteissa. Perinteiset pass tekniikat toimivat parhaiten tilanteissa, joissa esiintyjä ja yleisö seisovat ja yleisö on suhteellisen lähellä esiintyjää eli he katsovat pakkaa ylhäältä. Tällaisissa olosuhteissa pass on usein lähes huomaamaton. Mutta esimerkiksi tilanteessa jossa esiintyjä seisoo ja yleisö istuu ja tästä johtuen näkee taikurin käsien alle, on pass tekniikkana suhteellisen haavoittuvainen. Myös esiintyjän istuessa pöydän ääressä tai lavalla esiintyessä pass on tekniikkana jossain määrin rajoittunut, sillä perinteisen tekniikan vaatimaa pakan alla tapahtuvaa ”dippaavaa” liikettä on vaikea peittää.
Näkyvyydellä voidaan tarkoittaa myös sitä, että vaikka tekniikan toteuttaa kuinka nopeaa, niin periaatteessa se on silti havaittavissa sillä ihmisen silmä kykenee havaitsemaan todella nopeita liikkeitä. Ensinnäkin on syytä ymmärtää, että pass tekniikka on kehitetty alunperin tehtäväksi kynttilän ja öljylamppujen valossa. Sitä ei kehitetty tehtäväksi 4k videokameralle joka kuvaa 30 kuvaa sekunnissa eikä räpäytä silmiään. Josta pääsemmekin yhteen pääasialliseen tekniikkaan passiin liittyen. Tekniikkaa ei pitäisi IKINÄ tehdä silloin kun katsojien huomio on korteissa. Aina pass tekniikoita käytettäessä tekniikka pitäisi tehdä silloin kun katsojien huomio on ohjattu muualle korteista tai kädet ovat liikkeessä. Tätä on mahdotonta jäljitellä videolla ja esimerkiksi alla olevissa videoissa näette asioita joita ei kameralle voi peittää. Mutta live tilanteessa elävälle yleisölle huomion ohjaaminen pakasta muualle edes sekunnin sadasosaksi riittää tekniikan käyttämiseen huomaamattomasti. Itseasiassa, oikeassa esiintymistilanteessa, jossa olosuhteet ovat muuten kulmien osalta tekniikalle edulliset, on pass mahdollista toteuttaa jopa tilanteissa, joissa yleisön huomio on korteissa, ilman että he havaitsevat tekniikan tapahtuneen. Pass on myös mahdollista peittää erilaisten luonnollisilta vaikuttavien liikkeiden yhteyteen, jolloin yleisö näkee jotain tapahtuvan, mutta ei tiedosta että näkemänsä aikana tapahtui myös jotain salaista. On myös syytä muistaa, että yleensä kritiikkiä passin näkymättömyyden puutteellisuudesta esittävät taikurit, jotka tietävät liikkeen olemassaolosta ja tunnistavat siihen liittyvät eleet ja liikkeet. Tavallinen korttitekniikkaa tuntematon ihminen ei ole näistä tietoinen ja tästä johtuen he eivät osaa yhdistää pientä vilahdusta ennen korttien kevyttä pläräämistä salaiseen liikkeeseen.
Vaihtoehtoisilla tekniikoilla viitataan yleensä kaikkiin niihin eri tapoihin, millä taikuri voi tuoda katsojan kortin pakan päälle. Yleisesti passia kritisoidaan esimerkiksi siitä, että se siirtää kaikkia 52:ta korttia jotta saa tuotua yhden kortin pakan päälle. Esimerkiksi aikaisemmalla oppitunnilla käsitelty side steal saavuttaa saman asian, mutta vain yksi kortti liikkuu. Tämä on johtanut passin kritisoijissa vertaukseen jossa, jossa passia verrataan tilanteeseen jossa rakentaja haluaa naulata nauloja seinää käyttäen lekaa vasaran sijasta. Tämä on sinänsä varteenotettava kritiikki, mutta onko sillä kuinka moni kortti liikkuu, todellisuudessa mitään väliä jos lopputulos on näkymätön? Parempi vasta-argumentti minusta on se, että yleisesti passia EI TULISI KÄYTTÄÄ yksittäisen kortin kontrolloimiseen. Tähän löytyy paljon parempiakin tekniikoita. Tosin, huomautan suoraan, että alla olevilla videoilla teen tätä, koska se on helpoin ja nopein tapa osoittaa pakan puoliskojen vaihtaneen paikkaa. Mutta yleisesti esiintyessäni en juurikaan käytä passia kortin kontrolloimiseen. Sen sijaan, passia voi käyttää siirtämään kortteja salaa pakan alta päälle, päältä alle, siirtämään ennalta määritelty määrä kortteja salaa haluttuun paikkaan jne. Passia voi käyttää myös korttien vaihtamiseen salaisesti tai visuaalisesti. Mutta pääsääntöisesti mahdollisuus siirtää salaa haluttu määrä kortteja pakan päältä alle ja toisinpäin yhdellä ainualla liikkeellä, on passin vahvuus ja tekee siitä ainutlaatuisen. Lähes 30v taikuuden opiskelun aikana en ole törmännyt toiseen yhtä nopeaan, näkymättömään ja luonnolliseen tekniikkaan tuon saavuttamiseksi.
Pass on siis tekniikka jolle on edelleen aikansa ja paikkansa. Se opetteleminen ei millään tavalla ole vaadittua ja tiedän maailmanluokan korttitaikureita, jotka eivät tekniikkaa käytä tai ole opetelleet. Mutta vastaavasti se mahdollistaa tiettyjä asioita, joita ei voi saavuttaa mitään muuta tekniikkaa käyttäen.
KLASSINEN JA MODERNI PASS
Tutustutaan ensin klassiseen passiin ja kahteen päätapaan kuinka tekniikka tehdään. On huomautettava että pass tekniikkaa ei ole tarkoitettu tehtäväksi istueltaan pöydän ääressä. Pääkuvassa käyttämäni kamera on myös suhteellisen alhaalla, eikä oikean aikuisen ihmisen silmien korkeudella, joten liika vilahtelee useampaan otteeseen. Mutta oikeassa esiintymistilanteessa tosiaan liikettä ei tulisi tehdä silloin kun huomio on korteissa, vaan katsojien huomion pitäisi olla ohjattu muualle hetkellä jolla tekniikka tehdään.
HISTORIA
Klassinen ”Pass” tai voltti kuten sitä suomenkielisessä kirjallisuudessa usein nimitetään, on äärimmäisen vanha tekniikka. Ensimmäinen maininta tekniikasta löytyy jo nimettömänä kirjasta ”Liber Vagatorum” 1512. Kyseisessä lähteessä tekniikkaa ei kuitenkaan avata kovinkaan tarkasti vaan se tyytyy kuvaamaan kuinka uhkapelurit kykenevät vaihtamaan pakkojen puolikkaiden paikkaa huomaamattomasti nopeudella. Vastaavia mainintoja löytyy myös muista ajan teksteistä, mutta varsinainen selkeä tekninen kuvaus liikkeestä löytyy Gabriel Mailholin ”Le Philosophe Nègre et Les Secrets des Grecs Vol. 2″ kirjasta 1757. Maiholin myös mainitsee tekniikan piilottamisen pakan pään pläräämisellä. Dribble tekniikan piilottamiseen mainitaan ensimmäisen kerran ”The Magic Mirror” taikurilehdessä 1911 (Vol.3 No.7 s.50) jossa sen kuvaa taikuri nimeltä ”Denver”.
Klassinen ”Pass” tai voltti kuten sitä suomenkielisessä kirjallisuudessa usein nimitetään, on äärimmäisen vanha tekniikka. Ensimmäinen maininta tekniikasta löytyy jo nimettömänä kirjasta ”Liber Vagatorum” 1512. Kyseisessä lähteessä tekniikkaa ei kuitenkaan avata kovinkaan tarkasti vaan se tyytyy kuvaamaan kuinka uhkapelurit kykenevät vaihtamaan pakkojen puolikkaiden paikkaa huomaamattomasti nopeudella. Vastaavia mainintoja löytyy myös muista ajan teksteistä, mutta varsinainen selkeä tekninen kuvaus liikkeestä löytyy Gabriel Mailholin ”Le Philosophe Nègre et Les Secrets des Grecs Vol. 2″ kirjasta 1757. Maiholin myös mainitsee tekniikan piilottamisen pakan pään pläräämisellä. Dribble tekniikan piilottamiseen mainitaan ensimmäisen kerran ”The Magic Mirror” taikurilehdessä 1911 (Vol.3 No.7 s.50) jossa sen kuvaa taikuri nimeltä ”Denver”.
LISÄÄ AIHEESTA
Yllä oleva video keskittyy vain kahteen pass tekniikan pääsuuntaan. Klassisesta ja modernista passista olisi tarjolla valtavasti kirjoitettua ja videomateriaalia. Youtubestakin löytyy kymmeniä tutoriaaleja ”näkymättömään pass” tekniikkaan ja useat taikurit ovat tehneet viimeisen vuosikymmenen aikana videoita, joilla he esittelevät omia variaatioitaan ja ajatuksiaan tekniikasta. Pääsääntöisesti suuri osa näistä variaatioista pohjautuu jompaan kumpaan yllä olevista perustekniikoista ja iso osa niistä kärsii samoista ongelmista kun perustekniikat. Jossain on lähes aina huono kulma tai riski että jotain vilahtaa ellei kulma ole täysin optimaalinen on aina olemassa. Tekniikasta on myös julkaistu lukuisia yksittäisiä videoita (aikanaan VHS muodossa, nykyään saatavilla DVD tai latausvideoina) Tunnettuja lähteitä aiheeseen löytyy ainakin:
Ken Krentzel – The Pass DVD
Richard Kaufman – On the Pass DVD
Akira Fuji – The Expert at the Classic Pass
Alex Pandrea – Brick Pass
Gary Quellet – The Pass
Jamy Ian Swiss – Vanishing Inc MasterClass Session 2
Useammasta noista löytyy trailereita YouTubesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että traileri tuotteista on kuvattu lähes aina optimaalisesta kulmasta ja ottoja on helposti otettu useita satoja, jotta videolle saadaan se paras mahdollinen lopputulos. Kaikissa tekniikoissa on kuitenkin omat ongelmansa. En täysin varauksetta uskalla suositella mitään noista kokonaisvaltaiseen passin opiskeluun, mutta kaikista noista ja lukuisista muista lähteistä voi löytää pieniä vinkkejä jotka saattavat helpottaa passin tekemistä juuri teidän käsissänne. On nimittäin jälleen hyvä muistaa, että se joka toimii minulla ja minun suhteellisen pienillä käsillä, ei välttämättä toimi yhtä hyvin teidän käsissä.
On myös olemassa suosittuja pass tekniikoita joita en tässä oppitunnissa ajanpuutteen vuoksi edes käsitellyt. Esimerkiksi niin sanottu”Cover pass” on tekniikka, jossa pass perustekniikka toteutetaan yhden tai useamman kortin alla. Pakan päällä oleva kortti siis peittää kaiken näkyvän liikkeen pakan päältä ja tästä johtuen tekniikan voi tehdä suhteellisen hitaasti. Periaatteessa päälimmäistä korttia pidetään paikalla oikean käden etusormella, muuten tekniikka on suoraan modernista voltista. Alla olevalla videolla korttiexpertti Jason England mainostaa latausvideotaan cover pass tekniikasta.
Jiggle Pass on myös varsin suosittu tekniikka joka muistuttaa jossain määrin klassista pass tekniikkaa, mutta sen sijaan että alaosaa vedettäisiin suoraan ylöspäin yläosan läpi, Jiggle tekniikassa oikea käsi liikuttaa pakan alaosaa suoraan eteenpäin ja välittömästi pakan puoliskojen ohitettua toisensa oikea käsi palaa takaisin. Pakan yläosa on piilossa oikean käden ja ranteen alla tämän heilahduksen aikana. Jiggle pass voi näyttää oikein tehtynä todella hyvältä ja siinä ei muodostu samanlaista ”dippaavaa” liikettä kuten klassisessa ja modernissa tekniikassa, mutta tekniikka on aavistuksen haavoittuvampi vasemmalle. Tätä toki voi kompensoida kääntymällä itse vasemmalle esiintymistilanteessa.
Viimeisinä vuosikymmeninä on myös kehitetty uudentyylisiä passeja, joissa pakan puoliskot eivät mene toistensa ympäri sivusuunnassa vaan esimerkiksi vaakatasossa tai kokonaan uusia konsepteja käyttäen. Esimerkiksi Guy Hollingworth on julkaissut variaatioita joita hän kutsuu nimellä ”float pass”. Lyhyesti Hollingworthin versioissa pass tekniikka toteutetaan samaan aikaan kun pakkaa näennäisesti käännetään 180 astetta käsissä. Samaan aikaan kuitenkin puolet pakasta tasapainotetaan hetkellisesti kämmenten välissä ja puoliskot saadaan vaihtamaan paikkaa ilman näkyvää manipulaatiota. Hollingworthin tekniikka löytyy ainakin hänen ”Drawingroom Deceptions” kirjasta sekä DVD sarjalta.
Myös Bruce Cervon julkaisi 1990 ”Ultra Cervon” kirjassaan pass tekniikan ”Free-Turn Pass” joka tavallan lähestyy passia side stealin näkökulmasta. Alla olevalla videolla saksalainen Denis Behr esittelee Cervonin tekniikkaa. Cervonin tekniikassa ei siis ole ollenkaan puoliskojen ”dippaavaa” liikerataa vaan koko pass toteutetaan lateraalisti. Tästä johtuen Cervonin pass voidaan tehdä istueltaan pöydässä tai lavalla. Tosin Behrin videon pohjalta on pakko huomauttaa että Behrin kädet ovat massiiviset! Olen itse harjoitellut Cervonin tekniikkaa on-off muutaman vuoden ja se alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Valitettavasti Cervonin tekniikasta en ole ikinä nähnyt videota, joten tekniikan opettelu englanniksi kirjoitetusta kirjasta, jonka valokuvat ovat suht tummia ja suttuisia, ei ole ehkä kaikkein helpointa.
Myös tuossa videoni lopussa tekemäni Lorenz Schärin L.S. Pass (Röyhkeä mainos) lähestyy pass tekniikkaa täysin uudesta näkökulmasta. Minulla on Lorenzilta lupa opettaa hänen tekniikkansa kasvotusten, mutta koska kyseessä on niin uusi keksintö ja Lorenz opettaa tekniikkansa lukuisine variaatioineen ja paljon muuta omassa kirjassaan ”Cards Against Reality”, en koe sopivaksi opettaa tekniikkaa täällä. Lorenzin kirja on kaikenlisäksi hyvin kohtuudella hinnoiteltu ja minusta jo kyseinen tekniikka on kirjan hinnan arvoinen. Näiden lisäksi erilaisia pass tekniikoita on julkaistu kymmeniä. Keräilen ja harjoittelen niitä omaksi huvikseni joten noista voisi tehdä koko illan kestävän videon. Jokaisessa on puolensa, mutta yleensä myös heikot kohtansa.
Periaatteessa Pass tekniikkaa ei myöskään tarvitse tehdä nopeasti. Peter Cassford julkaisi noin 15v sitten videon ”Pass with Care”, jossa hän teki pass tekniikkaa äärimmäisen hitaasti käyttäen hyväkseen katsojien näkökenttää ja kulmia. Syystä tai toisesta johtuen koko Cassfordin video näyttää olevan verkossa ja ystäväni Magic Christian on sen sinne laittanut, joten uskaltanen linkata sen tähän alle. Video on englanniksi, mutta jos tekniikka kiinnostaa, mutta vauhti ja sen vaatima harjoittelu pelottaa, niin Cassfordin video on tutustumisen arvoinen.
HERMAN PASS
HISTORIA
Herman Pass on nimetty julkaisijansa Alexander Herrmannin mukaan. Ensimmäisen kerran tekniikka on julkaistu Herman Pass nimellä August Roterbergin ”New Era Card Tricks” kirjassa 1897 (s.10). Tosin, viimeaikoina ainakin Magic Christian itävallasta on esittänyt teorian jonka mukaan Herrmann oppi tekniikan Johann Nepomuk Hofzinserilta (Non Plus Ultra Vol. 2, 2004, s. 33). On myös huomionarvoista että pass tai ”voltti”, jossa alaosa tuodaan yläosan päälle löytyy useammasta lähteestä lähes vuosisata aiemmin. Ainakin Gabriel Mailholin ”Le Philosophe Nègre et Les Secrets Des Grecs” kirjassa 1764, William Hooperin Rational Recreations Vol.4 1782 ja Herman Boazin ”The Juggler’s Oracle” 1820 kuvaavat volttia jossa pakan alaosa tuodaan yläosan päälle. Kirjojen kuvaukset ovat kuitenkin teknisesti niin suppeita että niiden pohjalta ei voida suoraan sanoa kuinka lähellä niissä kuvatut tekniikat ovat modernia Herman Passia.
LISÄÄ AIHEESTA
Herman pass pohjautuu siis enemmänkin pehmeyteen ja oikeaan kulmaan tekniikan peittämiseksi. Tekniikka on aavistuksen haavoittuvainen vasemmalle, mutta jälleen pieni käännös vasemmalle ennen tekniikan tekemistä auttaa peittämään se. Tekniikkaa tehdessä on myös syytä muistaa, että vasemman käden sormien ja pakan alaosan liikettä oikean käden alla, on helppo suojata taivuttamalla käsiä ranteista kohti lattiaa, jolloin katsojat näkevät lähinnä oikean käden selkämyksen. Valitettavasti videolla pöydän ääressä tuo ei ollut mahdollista. Vaihtoehtoisesti pakan alaosaa voi myös vetää kevyesti itseesi päin ja kääntää noin 45 asteen kulmaan oikean käden ja pakan yläosan alla ennen kun pakkaa alkaa siirtämään pystysuuntaiseen asentoon. Tämä ehkäiseen tekniikan vilahtamista pakan etureunassa. Herman passille on myös julkaistu lukuisia erilaisia koreografioita tekniikan peittämiseksi. En ala kuitenkaan niihin tässä enempää aikaa käyttämään vaan jätän löytämisen ja oppimisen ilon teille.
ESIMERKKEJÄ TEMPUISTA PASS TEKNIIKOILLA
Koska Pass on tosiaan suhteellisen edistynyt tekniikka, en aikataulun puitteissa kyennyt kasaamaan esimerkki temppuja missä tekniikkaa hyödynnetään. Uskallan kuitenkin luvata että korttitaikuudesta kovasti kiinnostunut tulee löytämään temppuja pass tekniikalla varsin helposti ja niiden opettelemisen pitäisi olla helpompaa nyt kun voitte opetella perustekniikan videolta. Mutta seuraavassa silti muutamia rutiineja, jotka pohjautuvat hyvin pitkälle erilaisiin pass tekniikoihin. Rutiineissa ei ole selitys osuuksia, ne ovat vain esityksiä.
Ensimmäinen rutiini tulee Jim Swainilta USA:sta. Swain on itseasiassa henkilö joka sai minut henkilökohtaisesti innostumaan pass tekniikoiden opettelemisesta 1990-luvun lopulla ”Miracles with Cards” VHS sarjallaan. Kyseisellä sarjalla Swain opettaa useampia eri pass tekniikoita mutta myös temppuja joissa hyödynnetään tekniikkaa. Swainin rutiini on sinänsä loistava esimerkki visuaalisesta taikuudesta joka on mahdollista vain pass tekniikkaa käyttäen.
Seuraava pätkä saattaa olla ensimmäinen kerta kun ikinä näin Pass tekniikkaa käytettävän missään. Tämä tapahtui noin 1990-luvun puolivälissä kun Discovery kanava näytti ”Art of Magic” dokumenttisarjan, jossa alla oleva taikuri Jamy Ian Swiss esitteli alla olevan rutiinin joka nojaa siis hyvin pitkälti erilaisiin pass tekniikoihin. Olin lukenut pass tekniikasta lukuisista kirjoista, mutta en ollut ikinä nähnyt kenenkään tekevän tekniikkaa livenä tai videolla, joten voitaneen sanoa että olin ällikällä lyöty…