”Monet taikurit pitävät palmeeraamista helppona liikkeenä. He uskottelevat että kukaan ei huomaa heidän käyttävän sitä mutta valitettavasti he esiintyvät kohteliaalle yleisölle”
Dai Vernon
Taikuuden yksi perustekniikka on ”palmeeraaminen” (englanniksi palming). Palmeeraamisella viitataan salaisiin tekniikkoihin joiden avulla taikuri piilottelee salaa esineitä käsissään tai kämmennissä, ilman että yleisö on tästä tietoinen. Tällä oppitunnilla tutustumme kolmeen päätekniikkaan joita taikurit käyttävät piilottaessaan kolikoita käsissään. Ensimmäinen tekniikka ”Finger Palm” tai vapaasti suomennettuna ”sormi palmeeraus” on teknisesti helppo oppia ja sen hallitseminen ei teknisesti vie kovinkaan paljoa aikaa. Myös toinen tekniikka, ”Thumb Palm” tai ”peukalo palmeeraus” on teknisesti varsin helppo. Kolmas tekniikka ”Classic Palm” eli ”Klassinen palmeeraus” sen sijaan vaatii enemmän aikaa. Tekniikka itsessään ei ole varsinaisesti vaativa, mutta se pohjautuu vain tiettyjen käden lihaksien jännittämiseen muiden lihasten pysyessä rentona. Emme käytä näitä lihaksia jokapäiväisessä elämässämme, joten joudumme opettelemaan tämän alusta. Tämä voi viedä joitain viikkoja, ehkä jopa kuukausia, tai osalle teistä tämä voi olla nopea prosessi. Tunnen henkilökohtaisesti useampia muusikoita, jotka ovat kyenneet oppimaan tekniikan muutamassa illassa, mutta heillä on luonnollisesti ollut kokemusta käsillä tekemisestä ja käsien lihaksien hallinnasta.
”Oma syyllisyydentunteenne paljastaa teidät usein paljon ennemmin kuin huono tekniikka”
Michael Close
Kolikoiden palmeeraaminen on kolikkotaikurin työkalupakin päätyökalu ja tekniikkaa käytetään lähes kaikissa kolikkotempuissa. Tekniikat ei itsessään ole haastava, mutta niiden luonnolliseksi saaminen voi silti viedä jonkin aikaa. Tavoite on päästä pisteeseen jossa teidän ei tarvitse enää ajatella tai olla tietoisia siitä, että kädessä/käsissä on piilossa kolikko. Yhdysvaltalainen taikuri Michael Close on kirjoittanut, että suuressa osassa tekniikoita, jotka nojaavat esineiden salaa piilottamiseen käsissä, taikurin oma syyllisyydentunne paljastaa hänet useammin kuin heikko tekniikka. Tällä syyllisyyden tunteella Close tarkoittaa sitä, että taikuri on itse tietoinen siitä että hän piilottelee jotain ja tiedostamattaan tämä vaikuttaa taikurin käyttäytymiseen. Esimerkiksi taikuri saattaa pitää kättään luonnottomassa asennossa, niin jäykkänä että se herättää huomiota tai taikuri vilkuilee salaa käteensä ollen itse ylpeä siitä, että näennäisesti yleisö ei ole tietoinen hänen salaa piilottelemastaan esineestä. Harjoittelun tarkoitus on päästä eroon näistä ikävistä tavoista.
Miltä sitten luonnollinen käsi näyttää? Hyvä esimerkki historiasta löytyy taiteesta. Alla näet Michaelangelon David patsaan sekä DaVincin Mona Lisan. Kaikki ovat varmasti nähneet nämä lukuisia kertoja, mutta kuinka usein olette oikeasti kiinnittäneet huomiota niissä käsiin? Luultavasti ennen edellistä lausetta ette koskaan koska levossa olevaan käteen ei kiinnitetä tavallisesti huomiota.
David patsaan oikea käsi
Mona Lisan kädet kevyesti ristissä
Huomatkaa että levossa oleva käsi on rento, sormet taittuvat kevyesti ja yleensä peukalo on osittain piilossa. Toinen erinomainen esimerkki tutkia miltä luonnollinen rento käsi näyttää, on katsoa mitä tahansa tv sarjaa, jossa näyttelijä esittää vuorosanojaan. Katsokaa missä hänen kätensä ovat, miltä ne näyttävät tai mitä ne tekevät. Ja viimeinen vaihtoehto, katsokaa teistä otettuja kuvia sosiaalisissa tilanteissa. Missä kätenne ovat, mitä ne tekevät? Viimeinen toimii vain jo olemassa olevilla kuvilla, koska olette nyt tietoinen asiasta ja jos koetatte ottaa kuvaa itsestänne niin saatatte koettaa ajatella käsienne asentoa ja se ei ehkä enää ole luonnollinen. Kaiken tämän tarkoitus on auttaa ymmärtämään miltä kätenne pitäisi näyttää myös silloin kun se piilottelee salaa jotain.
”Taikuus ei ole vain temppuja, se on elämäntapa”
Tenkai Ishida
FINGER PALM – SORMI PALMEERAUS
Sormipalmeeraus on tekniikka jossa kolikkoa piilotellaan sen levätessä kevyesti sormien juurilla. Alla oleva video esittelee sormipalmeerauksen perusteet.
Sormipalmeerauksessa kolikkoa pidetään kiinni vain yhdellä sormella. Minä henkilökohtaisesti suosin nimetöntä, mutta myös muut sormet toimivat. Keskisormi painaa kolikkoa sormien juuressa olevaa pehmeää kudosta vasten kuten viereinen kuva osoittaa. Keskisormi painaa kolikkoa vain niin vähän kun on tarpeen jotta kolikko ei pääse putoamaan kun kämmen käännetään alaspäin. Liiallinen paine näkyy kädessä ylimääräisenä jännityksenä ja vetää huomiota puoleensa ja tästä syystä sitä tulisi välttää.
Sen sijaan että palmeeratessa koukistatte vain nimetöntä, niin suosittelen koukistamaan myös pikkurilliä. Pikkurillin koukistaminen ei vaikuta mitenkään kolikon kiinni pitämiseen mutta se tekee kädestä luonnollisemman näköisen. Yksi yleisimmistä niin sanotuista eleistä, joista toinen taikuri tunnistaa toisen taikurin palmeeraavan kolikkoa tai kolikoita, on niin sanottu jäykkä ja suora pikkurilli; vaikka käsi näyttää muuten luonnolliselta niin pikkurilli on täysin suorana ja jäykkänä ikään kuin englantilaisilla aatelisilla teetä juodessa. Tosin jos katsotte kolikkotaikuuden mestari David Rothia, niin hän pitää lähes koko ajan pikkurilliään taivutettuna.
”Lukuisat hyvä taikatemput on pilattu niin sanotuilla parannuksilla”
Al Baker
THUMB PALM – PEUKALO PALMEERAUS
Peukalo palmeeraus on tekniikka jossa kolikkoa piilotellaan peukalon hangassa puristaen sitä kevyesti peukalolla kämmentä vasten joka näkyy kuvassa. Puristus on syytä pitää mahdollisimman kevyenä, jotta käteen ei synny liian paljoa jännitettä, sillä tämä jännite näkyy helposti myös kämmenen selkäpuolella etusormen rystysen kohdalla. Kolikon tarkka asento vaihtee käden koon ja koostumuksen mukaan.
Tekniikka mahdollistaa sormien pitämisen kevyesti auki joka luo mielikuvan tyhjästä kädestä. Potenttiaalinen heikkous on peukalon jäykkä asento. Peukalo palmeerausta tehtäessä onkin tärkeää olla erityisen tietoinen ettei peukaloa jännitä liikaa sillä tämä jännitys on hyvin helposti havaittavissa ja se näyttää helposti luonnottomalta.
Peukalo palmeerausta voi käyttää useissa tempuissa joka seuraavaksi opeteltavan klassisen palmeerauksen sijasta. Suurin ero tulee siinä, että peukalo palmeerausta käyttäessä esineiden poimiminen on haastavempaa ja etenkin teistä vasemmalla istuvien katsojien kanssa pitää olla tarkkana, etteivät he näe kolikkoa.
Alla oleva video esittelee peukalo palmeerauksen.
”Tempun aikaansaama reaktio on tärkeämpää kuin tempun tekotapa”
Tony Andruzzi
CLASSIC PALM – KLASSINEN PALMEERAUS
Klassisen palmeerauksen käsittely on helpompi aloittaa ensin videon pohjalta.
Klassisessa palmeerauksessa kolikkoa pidetään paikallaan vain kahdesta suunnasta, ylhäältä ja alhaalta. Kolikon tarkkaan sijaintiin vaikuttaa paljon kätenne koko. Yleensä taikurikirjallisuudessa klassisen palmeerauksen yhteydessä puhutaan niin sanotusta ”sweet spotista” eli kohdasta, jossa palmeeraus tuntuu luonnolliselta ja oikealta. Tässä kohdassa kolikon pitäminen tuntuu hyvältä ja pienellä peukalon alaspäin taivuttamisella peukalon ”thenar” lihas painaa kolikon yläreunaa kämmenen alaosan ”hypothenar” lihasta vasten. Ei pidä säikähtää jos nuo lihaksien nimitykset ovat täysin outoja, törmäsin niihin itsekin ensimmäistä kertaa tätä sivua rakentaessa…
Klassisen palmeerauksen asennosta omalta kohdaltani ainakin, on huomion arvoista se, että kolikko ei siis ole täysin kämmentä vasten, vaan ainakin minulla se on kevyesti irti itse kämmenestä. Voisin esimerkiksi liuvuttaa kolikon alta hammastikun tai vastaavan, sillä kolikkoa pitää paikallaan vain lihas/nahka kolikon ylä- ja alapuolelta. Tai tarkemmin selittäen lihas/nahka pitää kiinni kolikosta kello 12:sta kello 3:een ylhäältä ja alhaalta noin kello viidestä kello kahdeksaan. Mutta tähän vaikuttaa kätenne koko ja rakenne.
Klassinen palmeeraus ja sen opettelminen voi siis vaatii aikaa koska käytämme lihaksia, joita tavallinen ihminen ei ehkä ole opetellut ennen käyttämään. Myös ihon koostumus voi vaikuttaa tekniikan opettelemiseen. Jos teillä on kovasti hikoilevat kädet, niin klassisen palmeerauksen opettelu ja käyttäminen voi tuntua vaikealta. Tähän tosin auttaa kolikon käyttäminen, jossa on niin sanottu sahalaita reunus (englanniksi milled edge). Esimerkiksi yhdyvaltalaisissa puolen dollarin kolikoissa on alla olevan vasemmanpuoleisen kuvan mukainen pienenpieni saharaita reunus ja se tekee kolikoiden palmeeraamisesta klassisessa palmeerauksessa hieman helpompaa. Vastaava reunus, tosin isommalla kuviolla, löytyy euron kolikoista 50 sentin kolikosta. Valitettavasti euron tai kahden euron kolikossa vastaavaa reunusta ei ole. On myös huomion arvoista että mitä vanhempi kolikko on, sitä todennäköisempää on että tuo reunus on jo jossain määrin kulunut. Tästä johtuen vanhemmat korkean hopeapitoisuuden kolikot voivat olla aavistuksen hankalampia palmeerata.
Osa lavataikureista kuten Levent, ovat käyttäneet jopa Dremel tyylistä työkalua ja tehneet itse kolikoihin syvemmät reunukset, jotta he saavat niihin paremman tartuntapinnan palmeeraamista varten. Tosin tämä toimii vain lavalla, sillä lähitaikuusetäisyydeltä nämä isommat urat ovat varsin huomattavat ja suhteellisen ruman näköiset. Jokunen vuosi sitten markkinoille yritettiin myös tuoda Kennedyn puolendollarin kolikoita joissa kolikon reuna oli päällystetty silikoonilla paremman tartuntapinnan aikaansaamiseksi, mutta tämä menee minusta henkilökohtaisesti jo hieman yliampuvaksi.
Iästä riippuen osa ihmisistä voi myös kärsiä äärimmäisen hikoavista tai vaihtoehtoisesti kuivasta iho jolloin kämmenessään ei ole ollenkaan kitkaa. Taikurit ovat kehittäneet tähänkin ratkaisuja. Yksi suosituimmista vaihtoehtoista on käsitellä kädet O’Keeffen ”Working Hand” käsivoiteella. Käsivoide antaa käsille pienen nihkeän pinnan lisäten kitkaa ja tehden tietyistä tekniikoista helpompia kuivista käsistä kärsiville. Toinen mitä vanhemmat polven kolikkotaikurit kuten David Roth ovat tehneet, on käsitellä kolikoiden reunat hartsialla klassisen palmeeraamisen helpottamiseksi. Opin tämän itse vasta tätä projektia koostaessani sillä useammalla luentotallenteella Roth avoimesti ottaa mystisen paketin taskustaan ja pyöräyttää kolikoiden reunat siinä. Lopulta yhdellä videolla joku yleisöstä kysyy mitä Roth juuri teki ja hän mainitsee käsitelleensä kolikoiden reunat ”Violin rosin” aineella. Pieni Googletus osoitti että Roth eläessään möi kyseistä ainetta luennoillaan ja verkkokaupassaan, mutta sitä ei ole enää saatavilla. Kyseessä on kuulemma kuitenkin vain tietyn merkkinen ”rosiini”. Paikallisessa musiikkiliikkeessä tiedustelin asiaa ja ystävällinen myyjä selvensi, että kyseessä on siis hartsia jota käytetään viulujen jousessa. Ostin testiin ylhäällä oikealla olevan kuvan mukaisen paketin ja se todella toimii. Pinta rikotaan ensin kevyesti ja sen jälkeen kolikoiden reunat pyöritellään jauheessa joka antaa niille kevyen tahmean pinnan. Tahmeus ei ole mitenkään häiritsevä tai ylitahmea, mutta kitka kolikoiden reunoissa on selvästi suurempi kuin ennen käsittelyä. Sitä ei kuitenkaan varsinaisesti edes huomaa jos et varta vasten tiedä että kolikot on käsitelty, joten kolikot voi antaa katsojille käsiteltäväksi ilman huolta. En tiedä kuinka tiuhaan kolikot pitää hartsilla käsitellä eli kuinka kauan vaikutus kolikoissa kestää. En ole myöskään päättänyt otanko kolikoiden käsittelyn tavaksi, mutta aina mukavaa oppia jotain uutta. Kyseinen musiikkiliikkeen myyjä muuten kertoi, että myös paikallisessa sirkuskoulussa käyttävät tätä samaa tavaraa magneesiumin sijasta, koska viuluhartsin pöly ei ole yhtä sotkevaa ja leviävää.
”Jos teet töitä kuin hiiri ja synnytät elefantin, se on taikuutta! Jos teet töitä kuin elefantti ja synnytät hiiren, se on traagista”
Sol Stone
PeiLIN KÄYTTÄMINEN HARJOITTELUUN
Klassisessa taikurikirjallisuudessa kirjoitetaan paljon kuinka taikurin pitäisi aina harjoitella peilin edessä. Tämä pitää jossain määrin paikkaansa, mutta peilin käyttämisessä harjoitteluun on myös negativiisia puolia, joita en valitettavasti nosteta juurikaan esille. Joten käsitellään asiaa hieman molemmista näkökulmista.
Peilin rakentaminen
Ihan ensimmäisenä kuitenkin, harjoitteluun kelpaa periaatteessa mikä tahansa reilumman kokoinen peili. Esimerkiksi suurella osalla suomalaisista on eteisessä isohko kokovartalo peili joka kelpaa harjoitteluun. Taikuri kuitenkin haluaa yleensä harjoitella rauhassa ilman häiriötekijöitä, joten pienen peilin rakentaminen harjoittelua varten voi olla hyvä idea. Taikureille on tarjolla valmiiksi tehtyjä kolmeosaisia peilejä joiden idea on siinä, että se näyttää heijastuksen sinulle myös oikealta ja vasemmalta. Tämä on äärimmäisen hyödyllistä, sillä harvemmin voimme valita esiintymistilanteemme niin, että yleisö on vain ja ainoastaan suoraan edessämme. Peilejä on saatavilla valmiina taikurinvälineliikkeistä, mutta kyseessä on minusta sellainen väline, jossa saa helposti säästettyä useampia kymppejä kun tekee peilin itse.
Tarvitset vain kolme kappaletta suurinpiirtein samankokoista peiliä tai peilimäistä materiaalia sekä jotain jolla liittää peilit yhteen. Oma ikivanha kolmeosainen peilini on tehty Sotkan tai Jyskin palapeileistä. Vastaavia palapeilejä tuntuu saavan ainakin Bauhausista, IKEA:sta ja kaikista hyvin varustetuista sisustus tai rakennustarvikeliikkeistä. Yksinkertaisimmillaan peilit voi liittää toisiinsa peilien mukana tulevalla tarralla, jolla peilit olisi tarkoitus kiinnittää seinään. Tai vaihtoehtoisesti myös tuttu ja turvallinen eristynauha/putkiteippi joka myös ”jesarina” tunnetaan toimii erinomaisesti. Tosin, palapeilistä tehty peili on suhteellisen painava ja luonnollisesti myös herkkä särkymään jos se sattuu esimerkiksi putoamaan. Jokin aika sitten törmäsin askarteluliikkeessä välineeseen joka ratkaisee molemmat ongelmat.
Arkarteluliikkeissä myydään nykyään peilimuovia tai muovipeiliä. Periaatteessa kyseessä on paksuhko pahvi/kartonki, jossa on peili pinta. Tuotetta saattaa olla saatavissa myös isommissa hypermarketeissa, mutta pääasiassa olen itse törmännyt siihen hyvin varustetuissa askartelu tai taidetarvike kaupoissa. Verkkokaupoista sitä Suomessa myy ainakin Sinelli ja Slöjd-Detaljer. En ole henkilökohtaisesti kumpaakaan tilannut, vaan satuin aikanaan löytämään vastaavaa tuotetta paikallisesta askarteluliikkeestäni, joten en ole täysin varma kuinka hyvälaatuinen tuollainen peili on, mutta jos sitä markkinoidaan peilinä, niin olettaisin sen toimivan myös kuten peili. Paikallisesta liikkeestäni tuota on tuon yhden löytymisen jälkeen valitettavasti ollut loppu. Lyhyesti siis, hankkikaa kolme suurinpiirtein samankokoista peiliä, teipatkaa ne yhteen yhdeltä sivulta yllä olevan kuvan mukaisesti ja lopputuloksena teillä on peili, joka menee kasaan ja pysyy itsestään pystyssä avattuna.
Kolmiosaisesta peilistä vielä sen verran, että kukaan ei estä teitä lisäämästä peiliin kahta lisäosaa tehden siitä viisiosaisen. Taikureiden keskustelupalstoilla kulkee tarina oikeasti korttihuijarista, ei taikurista, joka kuulemma jäi kiinni koska joku hänen oikealla puolellaan istunut sattui näkemään hänen bravuuri liikkeensä joka kerta. Tästä turhautuneena uhkapeluri rakensi seitsemänosaisen peilin, jotta tätä ei ikinä pääsisi tapahtumaan uudestaan. Tosin, taikurille tämä saattaa olla lievää liioittelua ja seuraavaksi tarkastelen mistä tämä johtuu.
Peilin käyttämisen etuja ja haittoja
Yleensä klassisessa kirjallisuudessa peilin käyttämistä suositellaan väitteellä, että se näyttää taikurille saman näkökulman mitä yleisö näkee taikuria katsoessaan. Peilin kautta siis pystymme näennäisesti näkemään tekniikkamme sellaisena kuin yleisö sen näkee. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. En halua mennä liiaksi yksityiskohtiin, mutta jos nyt joku haluaa ottaa aiheesta tarkemmin selvää, niin Googlettakaa ”The Law of Reflection” eli ”heijastumisen laki”. Lyhyesti peili ei näytä meille tismalleen sitä mitä yleisömme näkee vaan peilistä saatu heijastus on useampia asteita eri kulmassa kun todellisuus. Paras ratkaisu tähän on harjoitella mahdollisimman lähellä peiliä. Tällöin tämä heijastuksen ja sen mitä yleisö oikeasti näkee välinen ero pienenee, mutta valitettavasti täysin samaan on mahdotonta päästä. Teoriassa jos jotenkin kykenisit sijoittamaan peilin katsojan silmien tasolle ja asettamaan sen sopivaan kulmaan, voisit saada aikaan heijastuksen joka jäljittelee täysin sitä mitä katsojat näkevät, mutta meillä on tähän nykyään paljon helpompikin ratkaisu josta lisää edempänä. Pysytään vielä peileissä.
Peili antaa meille kuitenkin suuntaa antavaa informaatiota tekniikkamme puhtaudesta ja etenkin kolmiosaisella peilillä pöydällä, voimme harjoitella niin lähellä peiliä että heijastumisen vääristymisen vaikutus on suhteellisen pieni. Mutta tämä vääristyminen on syytä pitää mielessä ja on olemassa tiettyjä tekniikoita, joissa peili ei valitettavasti tule ikinä antamaan teille rehellistä palautetta. Yleisesti esimerkiksi tekniikat joissa yleisö ja taikuri seisovat ja yleisö katsoo taikurin käsiä ylhäältä alaspäin ovat erityisen alttiita vääristyneelle heijastukselle ja ette tule näkemään peilin kautta todellista kuvaa siitä mitä yleisö näkee.
Peiliä siis kannattaa käyttää jossain määrin harjoittelun yhteydessä, mutta ei liikaa sillä liiallinen peilin käyttö voi aiheuttaa myös sen, että esiintyjästä tulee riippuvainen peilikuvan näkemisestä tekniikan toteuttamiseksi. Toinen ongelma, joka on edelleen jossain määrin äärimmäisen yleinen, on tapa jossa peilin kautta liikaa harjoitellut taikuri kehittää itselleen tavan räpäyttää silmiään aina kun hän tekee jonkin salaisen tekniikan. Jos räpsäytät silmiäsi tehdessäsi jotain salaista, et luonnollisesti näe sitä myöskään peilistä, koska silmäsi olivat kiinni ja tästä johtuen luulet, että tekniikkasi on hyvällä tasolla kun todellisuudessa se näkyy joka kerta. Peilin edessä harjoitellessa on siis äärimmäisen tärkeää olla tästä tietoinen ja pyrkiä tietoisesti pitämään silmät auki hetkinä kun teet salaisia tekniikoita.
Peili siis opettaa sinua tekemään mahdollisimman näkymätöntä tekniikkaa, mutta valitettavasti peili ei opeta sinulle kuinka tuo tekniikka toteutetaan oikeassa esiintymistilanteessa. Peili on staattinen paikallaan pysyvä kohde ja kun harjoittelemme peilin edessä, pysymme yleensä paikallamme jotta näemme peilistä mahdollisimman tarkan heijastuksen. Oikeassa esiintymistilanteessa, meidän ei kuitenkaan tarvitse pysyä paikallamme! Voimme liikkua, oikealle, vasemmalle, eteen ja taakse, puhua ihmisille joka puolella ja tämä luo meille paljon mahdollisuuksia piilottaa tekniikkamme luonnollisten liikkeiden alle. Tästä johtuen videokamera on paljon parempi oman tekniikan kehittymisen seuraamiseen.
Videokamera käyttäminen harjoitteluun
Videokamera ei räpäytä silmiään ja se tuijottaa herkeämättä sitä mihin se on suunattu. Tämä on toisaalta hyvä ja huono asia. Videokameralla voimme välttää peilin kautta muodostuneen heijastuman vääristymisen, edellyttäen että videokamera on sijoitettu oletetun katsojan silmien tasolle. Jos kuvaatte jotain tekniikkaa pöydän pinnan tasolla olevalla videokameralla, on lopputulos ihan yhtä vääristynyt kun peilissäkin. Tosin videokamera ei siltikään ole ihminen, se on staattinen ja se kuvaa tilannetta yhdestä kiinteästä kohdasta. Videokameran huomiota ei voi ohjata muualle ja se ei räpäytä silmiään, naura, taputa tai reagoi kuten oikea ihminen. Tämä on syytä pitää mielessä kun omaa tekemistään katsoo videolta. Toiseksi videokameran käyttäminen harjoittelussa vie aikaa. Jos kuvaatte 30min harjoittelusession kameralle, niin sen läpi käyminen vie toiset 30 minuuttia. Tästä syystä suosin itse edelleen peiliä, mutta pyrin tasaisesti tarkistamaan tekniikkaani myös videokameran välityksellä. Toki, jos haluaa viedä harjoittelun seuraavalle asteelle, niin on myös mahdollista käyttää videokameraa yhdessä reaaliaikaisen monitorin kanssa. Kamera siis yhdistetään esimerkiksi televisioon joka toimii monitorina reaaliajassa. Tällöin tosin videokamera toimii vain kuten peili, joka ei vääristä kuvaa, joten en henkilökohtaisesti ole kokenut sen olevan vaivan arvoista.
“Osa taikureista harjoittelee sokeasti uudelleen ja uudelleen. Joskus yrityksen ja erehdyksen kautta, vuosien työllä he päätyvät hyvään metodiin. Mutta viisas taikuri käyttää päätään, analysoi mitä tekee ja oppii saman päivissä tai viikoissa. Pitäkää tämä mielessä harjoitellessanne.
Dai Vernon
OPPITUNNIN LOPUKSI
Ennen kuin siirrytte oppituntiin kolme, suosittelen että olette suhteellisen sinut vähintäänkin sormipalmeerauksen kanssa. Myös peukalopalmeeraus pitäisi olla suhteellisen nopeasti sisäistettävissä. Klassisen palmeeraamisen harjoitteleminen kannattaa aloittaa jo tässä vaiheessa mutta voitte edetä seuraaviin oppitunteihin ilman sen hallintaa sillä palaamme siihen temppuissa ja tekniikoissa vasta myöhemmillä oppitunneilla.