”Vaatii kovasti työtä tehdä jostakin yksinkertaista”
Tuntematon
Tämä kappale käsittelee ”forcea”. Suomenkielisessä kirjallisuudessa tekniikasta kirjoitetaan ”pakotteena”, mutta alkuperäinen sana force tulee ranskankielen sanasta ”forcer” jolla tarkoitetaan vaikuttamista joka on kuvaavampi termi. Forcella tarkoitetaan korttitaikuudessa tekniikkaa tai prosessia jonka avulla katsoja saadaan valitsemaan ennalta määritelty kortti. Katsoja ei kuitenkaan tiedosta tätä vaan kokee että valinta oli vapaa. Tästä johtuen vaikuttaminen on terminä kuvaavampi kuin pakottaminen. Forceen löytyy satoja erilaisia tekniikoita. Osa niistä on vakuuttavempia ja osa kevyempiä. Mitä forcea tempussa käytetään riippuu pitkälti efektistä joka halutaan saavuttaan. Mitä enemmän efektin teho pohjautuu siihen että katsojat todella uskovat kortin olleen vapaasti valittu, sitä vakuuttavempi forcen täytyy olla. Tällä kurssilla keskityn vain täysin varmoihin forceihin. Lopusta löydätte lähteitä vaativampien forcejen opetteluun.
Aikakoodit:
00:05 Johdanto aiheeseen
01:21 Horace Goldin Force
03:10 John Bannonin variaatio Goldin Forcesta
05:00 Crossing The Cut Force
08:15 Hindu Shuffle Force
12:10 Riffle Force
16:25 Dribble Force
19:55 Milk Shuffle Force
Historia
”Horace Goldinin Force” on vanha tekniikka mutta se löytyy ainakin Giobbin ”Card College Vol.1”:stä. John Bannonin force löytyy hänen ”Smoke and Mirrors” kirjasta 1991 (s.59). Ensimmäinen maininta ”Cross Cut Force”sta löytyy Max Holdenin “The New Knife and Selected Cards” tempusta Edward Bagshawe’s ”The Magical Monthly,” lehdestä kesäkuulta 1925. Hindu Shuffle force löytyy Glenn G. Gravattin ja Jean Hugardin ”Encyclopedia of Card Tricks” kirjasta 1937 (s.136). Riffle force breikkiä käyttäen on ilmeisesti Theodore Annemannin keksintö ja löytyy ”The Jinx” taikurilehden talviextrasta 1938/1939. Dribble forcen keksijä ei ole tiedossa, mutta se mainitaan jo Professori Hoffmanin ”Modern Magic” kirjassa 1876. Tosin kirjassa se tehdään leveällä kortilla, eikä breikillä, mutta voitaneen olettaa, että breikki versio on myös ollut olemassa jo noihin aikoihin. ”Milk Shuffle” on vanha tekniikka mutta forcena siitä löytyy maininta ainakin Harry Loraynen ”Rim Shots” kirjassa rutiinissa ”Halo Aces” 1973 (s.139). Lorayne ei kuitenkaan sano että tekniikka olisi hänen ja se on luultavasti vanhempi.
Lisää Forceista
Force on käsitteenä yksi taikurin perus työkaluista. Periaatteessa se mahdollistaa täysin mahdottomat temput jossa katsojan kortti esimerkiksi ilmestyy täysin mahdottomiin paikkoihin. On kuitenkin tärkeä muistaa että eri forcet ovat vakuuttavuudeltaan eri tasoisia. Jos katsojan korttia ei merkata mitenkään ja se valitaan epämääräisellä tai epäilystä herättävällä tavalla, niin se että sama kortti löytyy jostain mahdottomasta paikasta voi toki toimia joillekin, mutta viisas katsoja kyllä päättelee että kyseessä on eri kortti. Tätä voi lähestyä parilla eri tavalla. Ensimmäinen tapa on käyttää vakuuttavempaa forcea eli käyttää tekniikkaa jossa katsoja pystyy sanomaan että ”kortti oli valittu vapaasti”. Toinen vaihtoehto on näyttää kortin hävinneen pakasta jollain tavalla. Jos kortti ei ole enää pakassa, niin mahdollisesti se todella siirtyi paikasta toiseen. Luonnollisesti näiden yhdistelmällä saadaan aikaan vielä vahvempi lopputulos. Mutta ideaalitilanteessa silti, minusta henkilökohtaisesti kortin pitäisi olla merkattu jollakin tavalla, joka varmistaa että kortti on todella kiistatta sama kortti. Tähän luonnollisesti taikureilla on lukuisia tapoja, mutta niiden käsittelyn aika ei valitettavasti ole tässä ja nyt.
Pienellä forcella voi kuitenkin tehdä monestakin varsin perustempusta huomattavasti vaikuttavemman. Jos esimerkiksi mietitte valenostoja jotka opimme muutama oppitunti sitten. Ässien sijasta pakan päällä onkin vaikka neljä vitosta. Forcea käyttäen katsoja ottaa yhden vitosista syrjään ja sen jälkeen valenostoja käyttäen taikuri nostaa loput kolme vitosta. Periaatteessa temppu on teknisesti täysin sama kun tempussa jossa taikuri nostaa pakasta neljä ässää, mutta katsojien mielessä temppu on eri sillä taikuri nosti näennäisesti kortin parit, tietämättä edes mikä kortti oli nostettu alussa syrjään. Mikäli force on sopivan vakuuttava niin katsojalle jää mielikuva että taikuri olisi voinut tehdä tempun millä tahansa kortilla.
Force tekniikoita on valehtelematta satoja erilaisia. Jo puoli vuosisataa sitten Ted Annemann muun muassa kasasi kirjan ”202 Methods of Forcing” jossa hän esittelee nimen mukaan 202 tapaa pakottaa katsoja valitsemaan jotain, joka itseasiassa on ennalta määrätty. Kirjaa löytynee Aprillista mutta siitä saa myös e-kirjaa Library.comista 2$ hintaan. Vastaavasti taikureilla on olemassa myös satoja erilaisia apuvälineitä, joita he voivat käyttää asioiden forceamiseen.
Forceista puhuttaessa on myös mainittava niin sanottu ”Classic Force” tekniikka. Periaatteessa kyseessä on tekniikka jossa taikuri saa katsojan ottamaan haluamansa kortin viuhkasta, samalla kun hän selaa kortteja kädestä käteen. Tekniikka perustuu yleensä breikin pitämiseen pakkojen välissä halutun kortin kohdalta ja loppu on psykologiaa ja ajoitusta. Osa taikureista vannoo tekniikan nimeen ja osa tekee sitä jopa kuvapuoli ylöspäin olevilla korteilla. Tekniikassa on kuitenkin niin paljon erilaisia nyanseja ja se on suhteellisen vaativa tekniikka opetella, koska tekniikan opetteleminen käytännössä vaatii sitä, että koetatte käyttää sitä aina kun joku valitsee kortin pakasta, siis silloinkin kun temppu ei edes vaadi forcea. Ja parhaillakin taikureilla on päiviä, jolloin Classic force menee niin sanotusti ohi ja heidän pitää siirtyä varatemppuun. Tästä johtuen en koe että tekniikka soveltuu tämän kurssin sisältöön, mutta jos tekniikka kiinnostaa niin sen opettelemiseen on olemassa valtavasti lähteitä jotka on suhteellisen helppo löytää. Mutta sanon suoraan että jos ette pääse esiintymään suhteellisen paljon, niin tekniikka ei sovellu ehkä teille koska sen tekemistä ei tosiaan voi harjoitella yksin tai edes perheenjäsenten kanssa vaan sitä pitää päästä harjoittelemaan ihmisille, jotka eivät teitä tunne.
”Taikurin tehtävä on luoda ihmeitä. Jos kaikilla olisi kyky ihmetellä asioita, elämämme täyttäisi ilo”
Doug Henning
SEVENTH SON OF a SEVENTH SON
Aikakoodit:
00:05 Tempun esitys
02:56 Tempun selitys
”Seventh Son of a Seventh Son” on julkaistu ”Card College Vol.1”:ssä 1995 (s.101). Se on Roberto Giobbin variaatio tempusta ”The Seventh Son” Jean Hugardin ja Fredrick Brauen ”Expert Card Techniquesta” 1940 (s.389).
Lisää tempusta
Temppua ei tarvitse tosiaan tehdä nopilla vaan Giobbi suosittelee että temppu tehdään kolmella katsojalla, joista jokainen sanoo vuorollaan lempinumeronsa. Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää esimerkiksi ihmisten syntymäkuukausia ja laskea aina kyseiseen kuukauteen. Teknisesti temppua ei myöskään ole mikään pakko tehdä siirtonostoilla vaan jos hallitset overhand sekoitustekniikat tarpeeksi hyvin, voit siirtää kortteja pakan pohjalta päälle myös sekoituksilla. Pääasia on tehdä tämä mahdollisimman luonnollisesti ja ennen kaikkea asenteella, että et näennäisesti kiinnitä mitään huomiota siihen mitä kätesi tekevät. Ne ikään kun vain leikkivät korteilla ilman että välität siitä.
”Esiinnyn ilmaiseksi! Ihmiset maksavat minulle matkustamisesta”
B.B. King
YLILUONNOLLINEN MUISTI JA SHUFFLE TRACKING
Aikakoodit:
00:05 Yliluonnollinen muisti tempun esitys
02:18 Yliluonnollinen muisti tempun selitys
06:54 Shuffle Tracking variaatio
Historia
”Yliluonnollinen muisti” ja ”Shuffle Tracking” ovat minun omia rutiineja joita ei ole virallisesti julkaistu. Ne ovat osa taikureille suunnattuja kirjoja jotka kirjoitin jo 2019, mutta jotka ovat laiskuudestani ja oikolukijan puuttumisen takia jääneet viimeistelyä vaille. Shuffle tracking tempun inspiraationa toimi Jerry Sadowitzin ”Thanks to Zarrow” luentovihko 1997. Sadowitzin teki riffle cullia Zarrow sekoituksilla täysin sekoitetulla pakalla. Zarrow shufflea tulemme käsittelemään myöhemmällä oppitunnilla, mutta niin sanottu ”riffle cull” on äärimmäisen edistynyt korttitekniikka joten suosittelen pysyttelemään jog shuffle versiossa