”Harjoittelu on kuin rahan laittaminen pankkiin. Jos et laita pankkiin mitään, et voi myöskään nostaa sieltä mitään”
Dai Vervon
Kolikkotaikuus on esittäjälleen hyvin palkitsevaa sillä se on usein äärimmäisen visuaalista ja sitä voi esittää ilman isompia valmisteluja; lainaa tai ota taskusta pari kolikkoa ja olet valmis esittämään ihmeitä. Vaikka maailma on siirtynyt hyvin pitkälle ”muovirahan” ympärille, niin kolikot ovat silti isossa roolissa yhteiskunnassamme ja helposti saatavilla.
Kolikkotaikuus ei kuitenkaan ole yhtä aloittelijaystävällistä kun esimerkiksi korttitaikuus. Siinä missä korttitaikuudessa on tarjolla valtavasti jopa itsestään toimivia ja matematiikkaan pohjautuvia temppuja (joita löydät esimerkiksi tämän sivuston korttitaikuuden opintokokonaisuudesta), kolikkotaikuudessa ei tällaisia juurikaan ole. On tavallista, että yksinkertaisimmissakin kolikkotempuissa taikuri piilottelee salaa yhtä tai useampaa kolikkoa käsissään. Tämä ei suoranaisesti ole vaikeaa, mutta vaatii aikaa jotta siitä saadaan luonnollista. Kolikkotaikuus vaatii myös kokonaisvaltaisempaa vartalon ja rytmin hallintaa, jotta taikuudesta tulee esteettisesti sujuvampaa ja kaunista katsella. Espanjalainen taikuri Pipo Villanueva on sanonut, että kortti- ja kolikkotaikuuden vertaaminen keskenään muistuttaa musiikin opettelemista pianolla ja viululla. Molemmissa hyväksi kehittyminen vie suurinpiirtein yhtä paljon aikaa, mutta piano on aloittelijalle ystävällisempi instrumentti, sillä viritetystä pianosta aloittelijakin saa nopeammin aikaan musiikilta kuulostavaa ääntä, kun taas viululla tämä alku vie enemmän aikaa. Sama pätee tavallaan myös kolikkotaikuuteen ja kolikkotaikuuden alku voi korttitaikuuteen verrattuna olla hieman työläämpää. Ei kannata kuitenkaan säikähtää tätä ja kannattaa pitää mielessä että ihmiset oppivat eri nopeudella. Toinen voi sisäistää kolikkotaikuuden perustekniikat hyvinkin nopeasti, kun toisella niissä voi mennä muutama kuukausi. Kolikkotaikuudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että kun hallitset perustekniikat, niin iso osa kolikkotaikuudesta on suoraan sen jälkeen kättesi ulottuvilla.
”Lahjakkuudella ilman harjoittelua, ei ole merkitystä”
Luke Skywalker
KOLIKKOTAIKUUDEN HISTORIA
Kolikkotaikuuden historia on pitkä ja se ulottuu korttitaikuutta pitemmälle. Kolikkotaikuutta on ollut olemassa jo tuhansia vuosia ja kolikoita on kadotettu varmasti siitä asti kun ne on keksitty. Tosin tämä oli kolikkotaikuuden taso hyvin pitkään; kolikoita lähinnä kadotettiin ja taiottiin esiin. Niin sanotut rutiinit tai temput olivat hyvin lyhyitä ja suoraviivaisia. Vain noin viimeisen sadan vuoden aikana kolikkotaikuus on alkanut kehittyä laajemmiksi pitemmiksi rutiineiksi. Onko tämä hyvä vai huono asia ei ole niin yksinkertaista. Esimerkiksi David Blaine on osoittanut ja sanonut, että äärimmäisen tehokas yksittäinen efekti on maagisen tunnelman saavuttamisen kannalta tehokkaampaa kuin pitempi monivaiheinen rutiini. Mutta toisaalta tällainen yksittäinen hetki on ohi nopeasti ja ei ehkä tarjoa kovin laajoja mahdollisuuksia tempun rakenteen suhteen. Ehkä osittain tästä syystä kolikkotaikuudessakin on yleistymässä rutiinit, joissa sama efekti toistetaan kolmesta neljään kertaa, käyttäen eri tekotapoja.
Pääsyy kolikkotaikuuden valtavalle kehitykselle viimeisen sadan vuoden aikana on David Roth ja hänen perintönsä. Taikuri ja kirjailija Jamy Ian Swiss on kirjoittanut, että kolikkotaikuuden voi selvästi jakaa aikaan ennen Rothia ja aikaan Rothin jälkeen, sillä Roth aloitti hyvin pitkälle kolikkotaikuuden monimuotoistamisen 1960-luvulla. Roth päivitti lukuisia kolikkotaikuuden perustekniikoita ja myös kehitti lukuisia uusia tekniikoita jotka tekivät kolikkotaikuudesta huomattavasti hämäävempää ja ennen kaikkea luonnollisempaa kun mikä aikaisemmin oli mahdollista. Tämän lisäksi Roth edesauttoi taikureita ymmärtämään, että kolikoilla voi tehdä paljon muutakin kuin vain kadottaa ja taikoa niitä esiin. Lukuisat näistä Rothin parannuksista ja keksinnöistä ovat nykyään kiinteä osa kolikkotaikuutta ja uskallan jopa väittää, että kaikki modernit kolikkotaikuuden tekijät käyttävät useampia Rothian tekniikoita rutiineissaan. Roth toimi myös esimerkkinä muille aikalaisilleen ja lukuisat muut lähitaikuuteen keskittyneet taikurit viimeisen 50 vuoden aikana ovat antaneet oman panoksensa kolikkotaikuuden kehitykseen ja eteenpäin viemiseen. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi Al Schneider, Derek Dingle, Michael Rubinstein, Lou Gallo, Mike Gallo, Geoffrey Latta, John Carney, Gary Kurtz, Dean Dill, Chris Kenner, Homer Liwag, Curtis Kam, Chris Korn, David Stone, Troy Hooser. Alla muutama esimerkki muutamilta kolikkotaikuuden mestareilta.
Ensimmäinen pätkä on mestarilta itseltään ja se on yksi David Rothin kuuluisimmista rutiineista. Temppu on ehkä jopa aavistuksen runollinen ja se on hyvä esimerkki kuinka Roth periaatteessa kulki täysin omia polkujaan kolikkotaikuuden suhteen. Kukaan joka ajattelee kolikkotaikuutta sitä ennen näkemättä tuskin ajattelee videon kaltaista temppua.
Dean Dill oli toinen äärimmäisen merkittävä kolikkotaikuri, joka vei eteenpäin etenkin pöydän pinnalla tehtävää kolikkotaikuutta. Alla oleva video yksi Dillin nimikkorutiineista ”Explosion” (suomennettuna räjähdys).
Kolmas pätkä on Homer Liwagin ”CoinONE” rutiini. Videossa ei ole käytetty minkään sortin videoeditointia, vaan temppu näyttää livenä tismalleen samalta kun se näyttää alla olevalla videolla, vaikka video muuten on hieman ylieditoitu.
”Taikatemppujen kehittäminen ja harjoittelu tuli minulle luonnostaan. Olin surkea kaikessa muussa, mutta taikuudessa olin lapsena hyvä”
David Copperfield
Siinä missä korttitaikuus myös nojaa edelleen hyvin pitkälle vanhoihin, jopa 50-100 vuotta vanhoihin tekniikoihin, on kolikkotaikuuden tekniikoissa tapahtunut siis valtavasti kehitystä jopa viimeisien 10-20 vuoden aikana, vanhoja tekniikoita on päivitetty modernimmiksi ja luonnollisemmiksi ja uusia tekniikoita on kehitetty vauhdilla. Taikuuden kentältä löytyy myös nykyään lukuisia nuoria taikureita jotka ovat tietoisesti erikoistuneet kolikkotaikuuteen ja omalla panoksellaan he ovat kasvattaneet kolikkotaikuuden suosiota ja vieneet sitä eteenpäin. Myös harrastajapuolella kolikkotaikuuden kiinnostus on selvästi noussut ja kolikkotaikuutta näkee esimerkiksi sosiaalisen median kanavilla tasaisesti. Tosin lievänä lieveilmiönä voidaan sanoa jopa muodostuneen kokonaan oma tapa tehdä kolikkotaikuutta kameralle. Kameralle tehty kolikkotaikuus muistuttaa jossain määrin enemmän jongleerausta kuin taikuutta sillä kolikot häviävät ja ilmestyvät valtavalla nopeudella, jolloin katsoja toki ihailee esittäjän taitoa, mutta samalla tämä kovin avoin taidon esittäminen syö helposti itse efektien tehoa ja taianomaisuutta. Vastaavasti kamera ei räpytä silmiään tai sen huomiota ei voi ohjata, mutta se seuraa temppua yhdestä kiinteästä sijainnista ja tästä johtuen on kehitetty valtavasti uusia tekniikoita, jotka toimivat vain ja ainoastaan kameralle. Tällaiset tekniikat ovat siis äärimmäisen kulma-arkoja ja soveltuvat korkeintaan yhdelle tai kahdelle ihmiselle esitettäväksi kontrolloiduissa olosuhteissa, mutta ammattimaiselle esiintyjälle, joka löytää itsensä usein ympäröitynä tai esiintymässä useammalle ihmisille kerralla, tällaisilla tekniikoilla ei ole juurikaan käyttöä. Tässä opintokokonaisuudessa en käsittele ollenkaan tällaisia tekniikoita vaan pyrin keskittymään yleisimpiin tekniikoihin joita voi esittää sosiaalisissa tilanteissa lähes ympäröitynä.
”En usko että kukaan voi määritellä taiteelle tarkkoja sääntöjä ja kaikki säännöt jotka on määritelty taiteelle voidaan rikkoa! Säännöt voidaan rikkoa kaikissa taidemuodoissa”
Dai Vernon
Kolikkotaikuuden aloittaminen
Ennen itse asiaan siirtymistä, on syytä muistuttaa, että kaikki mitä kolikkotaikuudesta opetan ja kerron pohjautuu omiin kokemuksiini taikurina noin 30 vuoden ajalta. En missään vaiheessa ole kokenut olevani ”kolikkotaikuri” tai millään tasolla erikoistunut kolikoihin. Koko sinä aikana jona olen esiintynyt, olen tehnyt ammattimaisesti karkeasti arvioiden vain noin kymmentä kolikkotemppua. Verrattuna korttitaikuuteen tämä on todella vähän, mutta tämä on suhteellisen tavallista, sillä kolikkotaikuudessa efektien erilaisuus ei ole läheskään samalla tasolla kuin korteilla! Olen myös harjoitellut kolikkotemppuja hyvin laaja-alaisesti ja koen, että minulla on kuitenkin laaja pätevyys aihepiirin käsittelemiseen.
Yleisimmät kolikkotaikuuden aloittamiseen olemassa olevat lähteet ovat hieman ”encyclopediamaisia” (tietosanakirjamaisia). Niissä opetetaan valtava määrä yksittäisiä tekniikoita, mutta kaiken rehellisyyden nimissä, en koe että kolikkotaikuudesta kiinnostunut aloittaja hyötyy kovin paljoa siitä, että hän oppii 28 tapaa kadottaa kolikon. Muutama oikeasti hyvä ja käytettävä tekniikka riittää. Tavoitteenani tätä opintokokonaisuutta suunnitellessa oli supistaa tekniikan määrää ja keskittyä oleellisiin päätekniikoihin, joita hyödynnetään isossa osassa kolikkotaikuutta.
Kolikkotaikuus voidaan myös nykyään jakaa keinotekoisesti kahteen luokkaan; on niin sanottua klassista kolikkotaikuutta jota tehdään yleensä pöydässä kämmenet alaspäin sillä suuri osa tekniikoista tapahtuu käsissä. Toinen tapa on niin sanottu kämmenet ylöspäin tehtävä kolikkotaikuus jossa temput tapahtuvat usein rinnan tasolla ylhäällä pöydästä ja esiintyjä ei ole riippuvainen pöydästä. Ensimmäisessä tyylissä käytetään yleensä pienempia puolen dollari tai euron kokoisia kolikoita ja jälkimmäisessä tyylissä yleensä suurempia dollarin kokoisia kolikoita tai pelimerkkejä. Tässä opintokokonaisuudessa en käsittele ollenkaan näistä jälkimmäistä, eli kämmenet ylöspäin tehtävää tyyliä. Tämä ei johdu siitä että se olisi teknisesti vaikeampaa, vaan enemmänkin siitä että tyyli vaatii isojen kolikoiden piilottelemista käsissä säilyttäen rentous ja luonnollisuus pitkiä aikoja. Toiseksi tämä tyyli on yleistynyt kunnolla vasta viime vuosikymmeninä ja edelleen kaupallisesti helposti saatavilla. Opintokokonaisuuden lopussa opiskelijalla pitäisi olla valmiudet jatkaa omatoimisesti haastavempiin tai eksoottisiempien kolikkotekniikoiden ja temppujen harjoitteluun.
Kolikkotemppuja ei tässä opintokokonaisuudessa ole läheskään yhtä paljon kuin korttitaikuuden opintokokonaisuudessa. Pääsyy tälle on se, että kolikkotaikuudessa ei ole tarjolla läheskään yhtä paljon variaatiota efektien suhteen kun esimerkiksi korttitaikuudessa, etenkään jos pidetään mielessä kohdeyleisö. Perusteiden laaja-alainen hallinta ja monimutkaisemmat tekniikat toki laajentavat myös kolikkotaikuuden efektien monipuolisuutta, mutta pääsääntöisesti silti iso osa kolikkotaikuudesta tuntuu asiaan perehtymättömältä suhteellisen samalta. Tästä johtuen tämä opintokokonaisuus sisältää vain kourallisen kolikkotemppuja ja osassa tempuista itseasiassa tempun efekti, eli se mitä katsoja kokee tempussa tapahtuvan, pysyy useissa tempuissa samana; kolikot häviävät, ilmestyvät, muuttuvat toisiksi, matkaavat paikasta toiseen tai fyysisen esineen läpi. Temppujen tekotapa ja mahdollisesti niissä käytettyjen tekniikoiden haastavuus efektien välillä toki muuttuu.
Haluaisin myös huomauttaa, että kolikkotaikuus nojaa vielä enemmän yleisön huomion ohjaamiseen; yleisön ei tulisi katsoa käsiä suoraan niin sanottujen salaisten liikkeiden ja tekniikoiden aikana vaan heidän huomio tulisi ohjata muualle tekniikan aikana. Kameran huomiota ei kuitenkaan voi ohjata, joten videoissa saattaa aina välissä vilahtaa jotain jos tietää minne katsoa. Opettamistani rutiineista repertuaarissani on ollut vain muutama ja olen opetellut suurimman osan vain tätä projektia varten. Tämä kannattaa pitää mielessä videoita katsoessa ja minua ei kannata käyttää suorana esimerkkinä siitä miltä oikein tehty tekniikka tai temppu näyttää.
Alla oleva video toimii johdantona kolikkotaikuuteen. Videolla esittelen muun muassa mitä eroa erilaisilla kolikoilla on kolikkotaikuuden kannalta ja mitä kannattaa ottaa huomioon ennen harjoittelun aloittamista.
Kanna siis aina mukanasi muutamaa kolikkoa ja pyri ”leikkimään” sillä mahdollisimman paljon. Tarkoitus on tehdä kolikosta sinulle luonnollinen esine käsitellä. Opit tuntemaan kolikon painon ja ennakoimaan miten se käyttäytyy tai paljonko voimaa kolikon siirtäminen kädestä käteen esimerkiksi vaatii. Jatka tätä päivittäin muutaman viikon ajan. Tämä tulee helpottamaan sinua perustekniikoiden opettelussa jota käsittelemme oppitunnilla kaksi.
”Kuten kaikissa taiteen muodoissa, on myös taikuudessa kateutta, kilpailullisuutta ja katkeruutta. Mutta taikureiden välillä on myös syvää toverillisuutta jossa ei ole merkitystä oletko harrastaja vai ammattilainen.”
Ricky Jay
TAIKATEMPPUJEN HARJOITTELU
”Tietäminen ja tekeminen ovat kaksi täysin eri asiaa”
Tuntematon
On äärimmäisen tärkeää ymmärtää että vaikka tiedolla on jossain määrin arvoa myös taikuudessa, se ei silti pääse oikeuksiinsa ellei tätä tietoa osaa myös käyttää. Eli se, että tiedät miten joku temppu tehdään ei tarkoita sitä että olisit valmis esittämään kyseistä temppua. Temppu vaatii harjoittelua! Sinun täytyy kyetä esittämään temppu teknisesti puhtaasti mutta tämän lisäksi myös ulkoisesti; mitä sanot tempun aikana, miten liikut, miten tuot tempun välineet esiin, miten esittelet tempun, miten lopetat tempun. Mitä jos jokin menee pieleen? Mitä teet tällöin? Toisin sanoen, mitä syvempi ymmärrys sinulla on kyseisestä tempusta, sen paremmalta lopputulos tulee sen todistaneissa näyttämään.
On äärimmäisen tärkeää että esität tempun yleisölle, olipa se sitten puolisosi, ystäväsi tai ventovieras vasta kun olen harjoitellut tempun perusteellisesti! Tämä on erityisen tärkeää harrastajan kohdalla, jonka piiri jolle esittää taikatemppuja on pieni. Taikatemput pohjautuvat hyvin pitkälle samankaltaisiin salaisuuksiin ja tekniikoihin. Jos mokaat ja paljastat jonkin tekniikan huonosta valmistautumisesta johtuen esimerkiksi perheellesi, et luultavasti voi enää koskaan käyttää kyseistä tekniikkaa tai tulevia tekniikoita jotka nojaavat tuohon tekniikkaan heille, sillä he ovat nyt tietoisia tekniikan olemassaolosta ja tuota on usein vaikea saada unohdetuksi.
Taikatempun harjoittelu voidaan jakaa kolmeen pääosaan.
1. Tempun tekninen harjoittelu
2. Tempun rakenteen ymmärtäminen ja virheisiin valmistautuminen
3. Tempun esityksen harjoittelu
Tempun teknisessä harjoittelussa on kyse siitä, että temppu opitaan tekemään teknisesti puhtaasti alusta loppuun. Rakennat siis lihasmuistia jotta osaat suorittaa tempun vaativat tekniikat ilman että sinun täytyy keskittyä niihin. Tavoite on saada haastava helpoksi ja lopuksi helppo näyttämään luonnolliselta ja kauniilta! Etenkin uutta tekniikkaa opeteltaessa teknisen harjoittelun tulisi olla määrätietoista ja sille tulisi varata selkeästi oma aika. Myöhemmin, kun hallitset kyseisen tekniikan, voit toki harjoitella tekniikkaa esimerkiksi televisiota katsellessasi, mutta etenkin alussa harjoittelun olisi syytä olla määrätietoisempaa. Valitse vain yksi yksittäinen tekniikka ja keskity siihen. Älä pyri vauhtiin vaan opettele hitaasti. Anna lihaksillesi aikaa oppia ja mielellesi aikaa ymmärtää mitä opettelet. Tämä on äärimmäisen tärkeää sillä on todella helppoa opetella tekemään jotain väärin ja väärin opittua on usein paljon työläämpi unohtaa ja opetella oikein. Kun siis opettelet jotain tekniikkaa tai temppua, varmista etenkin alussa tasaisesti että opettelet asiaa oikein.
Alussa tekniikoiden ja temppujen harjoittelulle kannattaa varata oma aika. Kestolla ei ole niinkään suurta merkitystä kuin sillä että aika käytetään tehokkaasti. Usein 15-30min päivässä, joka päivä, on parempi kuin kerran viikossa kolme tuntia kerralla. Toisin kun yleisesti uskotaan, taikuus ja taikatemput eivät vaadi 5-8h harjoittelua päivässä. Yliharjoittelu johtaa jopa helposti kyllästymiseen ja kiinnostuksen laantumiseen. Liiallinen päämäärätön harjoittelu johtaa myös usein siihen että harjoittelun päätavoitetta eli oppimista ei tapahdu. Tehokas, tasainen ja päämäärätietoinen harjoittelija saavuttaa parempia tuloksia kuin satunnaisesti harjoitteleva. Jos sinulla on esimerkiksi vain 30min aikaa harjoitella, muutamana iltana viikossa, niin voit tehdä harjoittelusuunnitelman; seuraavan kuukauden aikana harjoittelen tänä 30min aikana esimerkiksi kahta eri tekniikkaa, 15min per tekniikka. Tosin, pakko myös sanoa että jos et pidä harjoittelusta, taikuus ei valitettavasti ehkä ole sinua varten…
”Jos et pidä harjoittelusta, kannattaa valita toinen harrastus… Vaikkapa postimerkkien keräily…”
Dai Vernon
Kun alat hallita tempun teknisesti, voit alkaa tutustumaan tarkemmin sen rakenteeseen. Etenkin useammassa tämän kurssin alkupään tempussa, pyrin tempun salaisuuden lisäksi avaamaan myös sitä, miten ja miksi temppu toimii. Tämä auttaa teitä löytämään ratkaisun mahdollisissa ongelmatilanteissa jos temppu näennäisesti menee pieleen. Tempun ratkaisun ja rakenteen ymmärtäminen auttaa teitä myös mahdollisesti myöhemmin, jos satutte innostumaan taikuudesta enemmän, sillä monet täälläkin opittavista asioista on sovellettavissa tai siirrettävissä toisiin temppuihin. Jos esimerkiksi jatkat loppupään oppitunneille, niin joskus voi olla hyvä idea palata takaisin alkupäässä opittuihin asioihin ja kenties huomata että jokin tuoreempi oppimasi tekniikka soveltuukin johonkin alkupään temppuun paremmin. Iiro Seppänen lainasi taikurimestari Reijo Salmista kirjassaan ja Seppäsen mukaan Salminen oli joskus sanonut hänelle, että taikatemppu pitäisi pystyä harjoitustilanteessa vetämään täysin virheettömästi läpi kymmenen kertaa putkeen, ennen kuin sitä esitetään kenellekkään. Sinänsä minulla ei ole mitään tuota vastaan.
Tosin, tähän on lisättävä että siinä missä harrastuksen alussa virheettömyys on toki tavoiteltavaa, niin pidemmälle ehtineelle taikurille virhe on tilaisuus oppia! Eli vinkki pidemmälle edenneille taikureille, virheen sattuessa harjoitustilanteessa älä lopeta vaan tee kaikkesi jotta saat tempun kunnialla vietyä loppuun asti. Tämä saattaa pelastaa sinut joskus yleisön edessä. Tosin kaikentasoisien taikureiden tulisi harjoitteluvaiheessa miettiä yleisimpiä virheitä mitä tempussa voi sattua ja miten niistä voi selvitä.
”Take one trick, work on it, study all aspects of it, practice it, perform it as often as you can, try to make it as perfect as you can. Eventually, you will have a trick which you can do better than anyone else in the world and it will be you they will talk about whenever they see anyone else do the trick.”
Dai Vernon
Taikatempun esityksen harjoittelussa sinun tulee yhdistää tekniikka ja esitys. Mieti siis etukäteen mitä sanot, miten esittelet tempun, miten lopetat tempun jne. Suosittelen että hanki itsellesi muistikirja tai vihko ja kun katselet ja luet näitä kokonaisuuksia, niin kirjaa sinne ylös ajatuksia joita mieleesi juolahtaa. Ehkä tempun esittämistapa löytyy tätä kautta. Tämä on kuitenkin niin laaja aihe, että tässä vaiheessa en käsittele tätä enempää, mutta tähän palataan laajemmin muutaman oppitunnin päästä.
Kun kaikki kolme kohtaa ovat suurinpiirtein hallussa on aika testata temppua turvallisessa ympäristössä. Turvallisella ympäristöllä tarkoitan esimerkiksi perhepiiriä, joka ei ole tuomitseva. Tempun ei tarvitse olla virheetön suoritus ja se tuskin tulee sitä olemaan, sillä usein vasta yleisön edessä temppu alkaa saada lopullisen muotonsa. Tulet mahdollisesti huomaamaan että kaikki ei etenekkään niin kuin harjoitellessasi ajattelit. Tässä vaiheessa harjoittelua on tärkeää kiinnittää kaikkeen tähän huomiota. Mitä voit muuttaa? Mitä täytyy muuttaa? Mikä toimi? Mikä ei toiminut? Tämä tieto mukanasi palaa harjoittelupöytään ja pyri parantamaan sitä, mikä sinusta vaati parantamista. Usein taikatempun harjoittelu ja esittäminen onkin tavallaan loputon kiertokulku. On hyvin vaikea sanoa milloin joku temppu on niin sanotusti valmis. Minulla on repertuaarissani temppuja, joita olen tehnyt yli 25 vuotta ja silti edelleen joskus opin niistä jotain uutta tai huomaan että niitä voi vielä aavistuksen parantaa. Ja tässä piilee myös osittain taikuuden viehätys, aina löytyy jotain uutta.
Lähteet:
Salminen, Reijo 1992 – Reijo Salmisen Taikuutta – Taikurin ja esiintymistaidon oppikirja. Toimittanut Anne Ahtiainen. WSOY
”Taikuudella ja rakkaudella on paljon yhteistä. Molemmat rikastuttavat sielua ja ilahduttavat sydäntä. Ja molemmat vaativat harjoittelua”
Nora Roberts